Uusi ennätys? - Tilapäivitys

Wuhuu, jo näin nopeesti päivitän, kun on Gilissä edistytty sen verta muksasti niin siitä vois jo vähän selostaakin. Otsikossa puhun uudesta ennätyksestä..no nyt onkin suht historiallinen tilanne käsillä, sillä ekaa kertaa ollaan väännetty cossi puoliväliin vajaassa 2 päivässä. Se on aika hyvin, kun vielä huomioi et hitto, tää on harvinaisen siistii jälkee verrattavissa käytettyyn aikaan. Mitä tämä nyt on olevinaan?

Joo tosiaan, on ollu ihan tajuton into vääntää asuu tää viimenen 48 tuntii melkeen tauotta. Ehkä isoin syy tähän on kun oon koneella ollessa läpikäyny ihan tajuttoman määrän muiden ihmisten cossikuvia. Yleensä se kyl menee hirveeks alemmuuskompleksi angstiks, mut nyt mä oon vaan saanu ihan himmeet motivaatiot pistää kaikkeni omaan asuuni. Vaikka en oo edenny vielä mitenkään merkittävän pitkälle et voisin hirveesti sanoo mielipidettä tosta, niin olen kyl ylpee tähän astisesta tuotoksesta.

Viime sunnuntaina siis alotettiin kasaamaan aikasemmin leikattuja palasia kasaan. En voi tosiaan oikeen paljo mistään sanoa että vaan minä tein, koska mun äidistä on ihan tajuton apu. Se aina sanoo, et nyt en kyllä auta muuten kun neuvomalla, mut ei se malta olla osallistumatta. Enkä mä pistä apuu pahakseni tietenkään <3.

kanttinauhaamistaaa..ihan tajuttomasti

Maailman kaunein ja siistein ommel oih <3 Äidin kädenjälkeä tottakai

Lauantaina käytiin ostamassa silkkistä valkosta kanttinauhaa sellasset 14m ja metrinpitunen sellanen silkkinauha niihin nuoliin. Ne just oikeenlaiset napit oli tottakai lopussa, niin tilautettiin niit Eurokankaas lisää ja toivottavasti ne viel täl viikol tulee sinne. Pääasiassa siis on tää homma ollu just tota kanttaamista kanttaamisen perään. Sain ekan tollassen vyönauhan eilen valmiiks ja toiseen oon nupittanu sen nauhan. Solkia pitäs käydä metästämässä, noi mitä mul on omast takaa on just liian pienet, fuu.

Eiku lisää kanttaamista

Takki on siis nyt suurinpiirtein kasassa, se tarvii vielä hihat, kauluksen ja helma pitää siistiä. Sitten vaan se vyötsydeemi kiinni ja tehä/kiinnittää ne nuolet ja napit. Sit on tää ite takki ois valmis. Tänään varmaan vielä ne hihat saa tehtyä ja laitettuu paikalleen ja jatkan sen nauhan kanttinauhan kiinnittämistä. Tällästä on tosi ärsyttävä ommella ku saa kokoaika vaihtaa lankaa mustan ja valkosen välillä, ku ei malta tehä aina vaan yhtä värii loppuun.

Todella laadukkaita eteispeilikuvia

Tossa on nyt se tän hetkinen tilanne.. ei kovin valmiilta näytä hehehee. Mitä tohon kauluspaitaan tulee, niin siihen pitäs laittaa napit ja ne klipit, mitä eilen illalla väänsin softiksesta ja tänään gessosin.

Epämääräsiä klipsuja

Tottakai on sit myös peruukki. Suoristin sitä vielä lisää, ku osa suortuvista oli vähän liianki kiharoita. Melkein ois tehny mieli hankkia suora peruukki ja kihartaa sitä ite, mut en tahtonu hankkii kiharrinta sen takia. Tässä menee kiharat sisäänpäin mikä on vähän asdfjas FFUU mutta parempi ku pelkkä suora. Ehkä vähän pituuttaki ois saanu olla takana.

Paljon Mouruja samassa kuvassa..creepy

Homnomm, eikai tässä muuta tällä kertaa. Mä ehdotin noiden mun ..tovereideni kanssa, et se kuka saa ekana valmiiks voittaa muumitikkarin ihan vaan et saadaan kaikki (toivon mukaan) lisämotivaatioo pönkitettyy. Itelle se ainaki on toiminu, pistän sormet ristiin et mulla riittää energia niinki hyvään suoritukseen, et saisin tän jo kokonaa valmiiks ennen ensviikkoa. Ois muuten eka kerta tänä vuonna et asu valmistuis ennen vikaa päivää.

Miksi cosplay?

Tekipä mieli kirjotella vähän muutakin kuin noita cossi/con raportteja ja vähän avautua, että miksi ylipäätään cossaan ja jaksan enemmän tai vähemmän suurella innolla pysyä tässä touhussa mukana.

Lähdetään siitä, että miksi cosplay näin yleisesti edes mua kiinnostaa. En oo koskaan oikeestaan harrastanu kunnolla mitään, vasta sanotaanko viimesen 5 vuoden sisällä oon kokeillu jos mitäkin vähän vakavammin ja pidempiaikasesti, tosin cosplay on ainoo mikä on kestäny useemman vuoden. Olen ollu suhteellisen ujo ihan penskasta asti, enkä oo ollu innokas harrastamaan mitään silleen että tää ois mun juttu. Joskus vitosella aloin oikeesti tehä jotakin, liityin meidän ala-asteen näytelmäkerhoon ja sitä aikasemmin olin muutamassa koulun näytelmässä mukana (ihme kyllä, pääosassa, olin prinsessa ruusunen lol). Mä en erityisemmin oo kiinnostunu näyttelemisestä niin se ei sitte kestäny ku sen ala-asteen ajan ja oikeestaan nykyään saan ihan hirveet slaagit jos joudun menee yleisön eteen, sellanen +5 yleisöki on jo ihan liikaa toisinaan. Mutta se on se eläytymispuoli, mikä ehkä on sitten eniten tarttunu. Oon ihan pienen ikäni aina leikkiny että olisin aina eri päivänä joku sarjishahmo tai vaikka vaan elukka, ihan laidasta laitaan, sellasta perus skidimeinikiä. Itelläni se tosin vaan ei oo koskaan...haihtunu pois se piirre. Cosplayssä siis yksi se suurimmista kikseistä tulee juuri tästä eläytymisentarpeestani. Tahdon kuvitella olevani jotain muuta kuin olen ja cosplayssä se vielä näkyy ulospäin. En oikeestaan oo tajunnu tätä ku vasta viimeaikoina ajatellessani koko touhua.

Eläytymisessä tulee sit viel tää puoli, et kun olen kunnon poikatyttö, niin voin vielä vapaammin sitten olla "oma itteni" ja pukeutua mieheksi. Tässähän harrastuksessa se on tavanomaista. Kyllähän sitä niinsanotussa normielämässäkin se vaikuttaa törkeesti omaan ulkoseen olemukseen, mutta cosplayssä sen voi kunnolla päästää valloilleen. Tunnen oloni tuhat kertaa mukavammaksi crossatessa, saa transuilla ihan rauhassa ja tietää ettei oo yksin tän kanssa. Kyllähän mä välillä myös haaveilen, että vois lisätä naishahmojen määrää mun suunnitelmissa, mutten koskaan pystyis tuntemaan oloani yhtä kotosaksi.

Ja koska olen niin taiteilijaluonne kuin vaan voi olla, tietysti cosplay sitte siinäkin mielessä kiehtoo, onhan se aivan saamarin hieno tapa olla luova. Itseasiassa, se itse asun vääntö loppupeleissä ei kuitenkaan oo yhtään se mistä mä saan mitään erityistä intoa tai tyytyväisyyttä. Se on se vittumaisin osa, suoraan sanottuna. Mulla kun se on just usein sellasta hirveetä itkupotkuraivareita aiheuttavaa touhua ja toki aivan törkeen kallistaki. Mutta tää toinen innon sytyttäjä sitten viimestään peittää alleen kaikki lopettamisen halut ja oikeesti pistää tän harrastuksen selkeesti plussan puolelle. Meinaan siis kuvallinen puoli. Suurin syy miksi oikeesti pistän kaikkeni mun asuihin on, että lopputulos, kokonaisuus, itse kuvauspuoli ois mahdollisimman hyvä. Teen asuja että voin esitellä niitä (olen ihan hirvee huomiohuora, sen mä voin myöntää).
Tässä ottaa se hirvee taidepersoonallisuus taas yliotteen, varsinki ku mussa on paljo valokuvaajan verta. Saan ihan tajuttoman motivaatio tujauksen, kun esimerkiksi Deviantartissa katon muiden cossaajien kuvia tyyliin näissä cosplay groupeissa missä on liittyneenä ihmisiä ympäri maailman. Kun katon aivan sairaan upeita cosseja ja vieläki upeempia kuvia, mulle iskee sellanen kilpailuhenkisyys ja kunnianhimoisuus, et hitto mäki tahon saada aikaan jotain noin hienoo. Oli se sit cossi tai ihan piirretty kuva, mä tahon saada aikaan upeita kuvia. Se on se mun motivaation juuri, saada aikaan jotain eeppisen mahtavaa mistä voi olla ylpee.

En tietenkään mee sanomaan, että se cossin tekeminen on pelkkää paskaa. Tykkään tehdä kaikkee konkreettista tavaraa, mitä yksityiskohtasempi sen parempi. Mun keskittymiskyky nyt vaan on mitä on, mut sitten ku pystyn oikeesti niin tekeen nii sit saan varmasti ihmeitä aikaan. Pidän myös siitä alkupään suunnittelupuolesta, koska siinä vaiheessa ei vielä tarvi niin hirveesti miettii, et miten sit se käytännössä menee. Kaikki nää satunnaiset kiksit on tarpeeks ettei cosplayta millään malttais lopettaa. Enkä mä usko et tää tulee hiipumaan vähään aikaan, toivottavasti ei koskaan. Jos en ite tee cosseja, niin aivan varmasti sitten siirtyisin vielä enemmän sinne kuvauspuolelle ja kuvaisin muiden asuja. Cosplay on ja pysyy, no matter what.

Traconin suunnitelmia

Ehkä tästäkin voisi tosiaan vähän avautua aikasemmin, eikä vasta vikojen viikkojen paniikeissa. Siltä se meinaan vähän tuntuu, etten taaskaan vältä viime hetken paniikkia, oi elämä oon osannu alottaa tän vuoden asut niin ajoissa. Niin siis Traconiinhan on enää vajaa kk ja vasta tänään varsinaisesti alotin sinne asua tekemään.. siinä mielessä ei niin paha ku melkein kaikki osat on jo etukäteen valmiina aah <3

Traconiin siis on lähdössä vain yksi ja ainoa cossi, vaikka ihan alunperin suunnitelmissa oli ottaa molemmille päiville eri cossit, mut näin on helpompaa ja kivempaa.

Kyseessä on siis Gilbert Nightray Pandora Heartsista. Oiskohan ollu viime syksy kun tutustuin animeen ja rakastuin ikihyviksi niihin hahmodesingneihin, varsinkin just pukupuolelta. Ei siinä kauaa menny ku päätin minkä hahmon mä sieltä cossattavaksi nappasen, Gil sopii mulle parhaiten ja se on ehkä kaikista helpoimmasta päästä tehä. Jossain vaiheessa mä sit tutustutin Biffen tähän sarjaan ja sain sen koukuttumaan/rakastumaan siihen samanlailla, syntyi siis paricossi. Ja siitä vielä pidemmälle hän tutustutti sen Siville eli nyt meillä onkin ryhmäcossi! Ihanaa ihanaa *dance*. Biffeltä on siis Xerxes tulossa ja Siviltä Jack.

Vaikka siis se varsinainen vääntö ei oo kunnolla alkanu, niin cossi on ainaki jo puolivälissä. Kengät, housut ja paita löytyy jo omasta takaa valmiina, paitaan tosin noi ihme klipsunapit pitäs kiinnittää. Hanskatki tuli tässä hankittua, vaikka veetun rumat onki, peruukin hankin jo kuukausia sitten ja sitä pitäs ihan vähän suoristaa edestä. Tällästä pikkujuttua. Niin ja tietysti tätä varten on ne ihanat väripiilaritkin, kerranki. Toi takki siis nyt tässä lähinnä on se varsinainen tekeminen kuin myös toi huivi/kravatti tsydeemi. En uskalla sanoo tässä vaiheessa oikeestaan paljo mitään, jos jotain mä osaan niin manata aina nää projektini. Vanhoista cosseista oli tässä paljo hyötyä ku sai kopioitua ja modattua niistä ne kaavat, tänään siis sai ne alta pois.

Toivottavasti meillä kaikilla valmistuu asut ajoissa ja kunnialla, Traconia olen odottanu tän vuoden coneista ehkä eniten just tän ryhmäcossin takia. Mut tässä on kyl tajuttomasti tekemistä vajaaks kuukaudeks, kaiken muun ulkopuolisen "elämän" lisäks. Ei muuta ku hihat heilumaan, nyt ku ilmatki on otolliset cossin vääntöön, at last!