tiistai 27. joulukuuta 2011

Elonmerkkejä

Joo, vielä mä hengitän. Mä jotenkin osaan ajottaa nää mun kirjottamiset niin, et periaatteessa vois höpistä vaikka ja mitä, mut ei vaan osaa muistaa mitä kaikkea voi ja eikä liion löydy mitään näytettävääkään.. Nojoo myönnän jo nyt et kirjotan taas sen takia et saisin ees jotain mielenrauhaa. Mun cossimoodi on ihan kauheeta vainoo pahimmillaan, menetän kohta uudestaan yöuneni kun aivot ei suostu lopettamaan ajatusta et hei suunnitteles nyt niit cossejas sinä. Eli jos se nyt hellittäs ku vähän puran tännekki, koska mua ei jaksa kukaan kuunnella muuten.

Iloisia uutisia, voin luvata etten kitise tuon enempää tässä postauksessa. Cosseja ajatellen mullahan menee vallan mainiosti. Ennen joulua alko nimittäin päivittäinen maratoonivääntö, et vähintään se tunti piti päivässä jatkaa cossia. Noh, lyhyesti sanottuna Squalo on jo melkein valmis, proppi pitäs vielä maalata, kuin myös raidat ja napit pistää paikoilleen niin sit voin sanoo olevani valmis sen suhteen. 4 päivän putkessa tuli suurin osa tehtyä, nyt näitä pienempiä juttuja edellä mainittujen lisäks, eli vikojen kirjailua jäi tälle joulun jälkeiselle ajalle. Deadline oliki joulu, koska sinä aikana kone sai painuu kaapin peränurkkaan.
Mitä nyt ite tuloksesta, niin hyvin tyytyväinen olen. Toki siihen mahtuu ihan kauheesti pikkumokia ja kohtia missä on menty siitä mistä aita on matalin, mut kokonaisuudessaan harvinaisen hyvä. Aluks isoin pelko oli, et mahtuuko koko takki päälle kun ekaa kertaa jäi kaavat...kauniisti sanottuna istuviksi. Toisaalta se on ihan hyvä et kerranki on jotain tyköistuvaa eikä lievästi isompaa mitä mun oikee koko olis. En nyt jaksanu ottaa siit minkäänlaisia välitilannekuvia tai muutakaan, luulen et sit vast shoottikuvina pistän näytille.

Huomenna alkaa sit seuraava maratooni vääntö, Gareki vuorossa siis. Vähän huolettaa miten mun motivaation laita on, koska Squaloo tehdessä keskittyminen herpaantu vähä liikaaki loppupäässä. Pitää vaan ruoskia se aikaseks jos ei muuta, haluun kerranki olla viimenen viikko ennen conia- ajan ilman suurempaa stressiä.

Mun kameran muisti on jo pitemmän aikaa trollannu mua ja ehin jo luulla ettei ne vähätkään kuvat mitä oon ottanu työskentelystä oo pysyny siinä, mut jes kyllä ne kaivamalla löyty. Eli vähän oon kuvia napsinu tosta mun Squalon miekka propista. Ekaa kertaa leikin puupahvilla ja ...ihan kivaa se on, paljo ihanampaa ku vaneri. Yllättävän helppookin, kuhan on tarpeeks terävät välineet.


Tossa se on jo siis tekonahalla päällystettynä. Kuvien ottamisen jälkeen oon vähän siistiny noita reunoja paremmilla saksilla, mut ei ne silti oo nii hyvät mitä haluaisin. No mut jos jotain niin nyt luulen välttyväni pahemmilta ongelmilta jatkossa ku tietää mitä ei saa tehä...(aina näin päin). Ja kyllä, teen pienemmät proppini aina tässä näppiksellä puolenyön aikaan, se on tosi järkevää. Viel toi kaipais maalipintaa, en vaan oo kehannu mennä sprayaamaan tonne ulos. Ehkä sit ku toi hirviötuuli lähtis pois.

Olen jo kovaa vauhtia tekemässä käytännön suunnitelmia Desun cosseja varten ja varmaan niihinkin pääsen vauhtiin sit heti Frostin jälkeen. Vähän jo täs vaihees spoilaan, et suunnitelmiin on tullu muutos ja sinne tuleeki sit yks ylimääränen alkuperäsestä suunnitelmasta poikkeava cossi <3.

Ja vielä tähän lopuksi voisin kai vähän mäkin mainostaa, et juu kyllä, liityimpä tonne WorldCosplay.netiin minäkin. >Klik klik< ..sen verran sanon, et oon vähän nirsompi sen suhteen mitä laitan tonne. Mut joo, ei kai täs muuta, ehkä mä viel päivitän ennen Frostia, tai sit en. Sen näkee sit.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Ulinaa, derppeilyä ja muuta mukavaa

Tämän postauksen olemassaolon syynä on puhtaasti armoton tylsyys ja tarve kirjottaa tänne jotain vieläkin turhempaa. Uskallankohan edes myöntää mitä mun cossirintamalla tapahtuu. Ihan hävettää kuinka musta tuli sit näitä teencossinivikallaviikollavalmiiksi- vääntäjiä, eiihh. Frostiin on vähän päälle kuukausi ENKÄ MINÄ OLE TEHNY EDES KAAVOJA. Oivoi mua pitäs läppästä ja kovaa. Nosiis ei mun tarvi periaateessa kun takit tehä, mut silti. Vittu kuukausi enkä oo ees päässy kunnolla alkuun. Uliuu aina mä vikisen tänne miten evoon niin pukujen kun aikataulun kanssa, annan tosi hyvän kuvan itestäni.....No ainaki todenmukasen koska mä olen Laiska paska isolla L.llä. En mä täysin toimeton oo ollu, Squalon housut on pientä maalailua vaille valmiit ja Garekin tota ihme korvaläppäotsapantajuttua oon....öm.....alotellu. Alotellu ja kohta alotan uudestaan jippii. Heti kun valvova silmä välttää niin Mouru menee ja tekee jotain tyhmää, näin siinä aina käy. Ajattelu ei vaan oo mun hommaa ja kaavat vaatii sellasta toimea ihan liikaa ilmeisesti.


Tänään kävin vähä shopphaamassa lisämatskua ja kengät, taino en mä maksanu ku yhen paidan ite mut anygays. Vielä pitäs jotku vyönsoljet käydä hakemassa (voiei taas) nii sit voin oikeesti sanoo et mulla on kaikki hankittuna. Budjetit on vähän paukkunu, koska minä vedin taas jonku hillittömän perfektionisti vaihteen päälle ja hankin maaleja Squalon miekkaa varten... Sitäkin oon yrittäny tehä mut se on vähä jääny koska olen niinkin laiska, etten jaksa puhistaa liimapurkin korkkia et sieltä sais sitä liimaa. Kyllä, niinkin säälittävä olen. Kyyyllä mä sen täs jokupäivä. Kaikkee pientä mä oon alotellu mut mitään en oo kunnolla saanu tehtyy loppuun. Huomenna nyt uus yritus Squalon takin kaavojen suunnittelun alottamisessa, oon vältelly sitä jo kuukauden. En jaksa yhyy, ei mun aivot toimi. 

Karvakangas on ihanaa, suosittelen sen käyttöä kaikille. Kukapa ei pitäisi siitä että pieniä (tai vähemmän pieniä) valkosia karvoja leijuu jokapaikassa. Ja kun cossien tekeminen tapahtuu 90% ajasta keittiönpöydällä niin todennäkösesti niitä menee eräiden aamueväisiin (ei mun koska olohuone). Pääsin siis tota huivihirviötä varten leikkimään ihanalla pehmeellä valkosella karvalla ja kaikesta kauhistelusta huolimatta en oo polttanu hermojani sen kanssa. Lukuunottamatta sitä et leikkasin turhia paloja, koska minä idiootti tein koko paskasta liian pienen. Yhen läpän onnistuin tekee ongelmitta, toinen meni sit taas päin hevoja koska en ajatellu karvansuuntaa ja ne sojottaa väärään suuntaan. Must tuntuu et cosplay on mulle kantapään kautta oppimista niinku joka kerta ku ees kosken mihinkään matskuihin. Jos jokin voi mennä pieleen se kans menee. 


Aina ku kirjotan tänne, musta tuntuu et mulla menee aina pointti ohi mun tekstissä. Pää tyhjenee heti sillä millisekunilla mitä naputan näppäimistöö. Millonkohan mä saisin oikeeta kuvamateriaalia tänne, on suuri mysteeri. Ehkä sit ku mä teen jotain. Ja helvetti jäätyy. Nyt mä olen ehtiny kirjottaa jo ihan kivasti siitä kuinka evo mä olen enkä sitä mitä mun OIKEESTI piti kirjottaa, olet ihana ominaisuus, oi sinä ailahtelevaisuus. Niiiin, ihan näin näitä pimeitä syys...eiku joulunodotuspäiviä (mikä joulu, ei tuol oo lunta) piristäen aattelin pistää tänne jotain tosi turhaa herpderp & random materiaalia menneiltä coneilta, siis näitä ihanaakin ihanampia naamailuja mitä kaikki varmasti haluaa nähdä. Emmä tiiä miks mut ehkä mä tahon myös alitajuntaisesti rankaista itteeni ja nolata itteni totaalisesti, koska minä jos kuka osaan pilata kuvia mun naamallani. Kunnia näistä menee Biffelle ku se osaa kuvata mun syvimmän olemukseni niin taiteellisesti. VIELÄ EHTII KÄÄNTYÄ POIS..

Yhdennäköisyys on valtava

Tolta mä kuulemma näytän ku mietin


Puhistan paskaa kengistä ja yhen oli pakko kuvata tää prosessi

Miten ei tehdä eeppinen pose

Lisää eeppisiä poseja

Nää seuraavat on jotain niin kaunista et .............

Se nauraa

Se nauraa lisää 

Ja lisää

Sit se kasvatti viikset

Sit se rupes leikkii koiraa

AND OUT OF NOWHERE, PAHAMAINEINEN KOIRANPENTUILME!

...............Nyt kaikki toivoo ettei ois koskaan nähnytkään tätä postausta ja saa painajaisia siitä kuinka kaunis naamani on kärventyny muistiin ikuisiksi ajoiksi. AHAHA. Olen julma ja tosi tyhmä (ja uskomattoman hirvee huomiohuora?). Toivon ettei kukaan saanu nyt mitään naamapalmuilun yliannostusta niinku minä sain (ja hysteeriset naurut) mut eiköhän tää joskus harmaassa tulevaisuudessa painu unholaan. 

Oikeesti jotain näkemisen arvosta toivottavasti tulee, ilman kitinöitä. Jos ei niin voidaan todeta että mä kuolin katumuksesta ja häpeästä. Voi luoja.