Minipäivitystä

Ei tässä sinällään ole mitään järkeä, mutta leikitään että tämmönen pieni edistymis raportti kiinnostaa ketään. Osasin kerrankin pitää lupaukseni ja oikeesti tein Ingaa eteenpäin...siihen malliin että voisin sitä melkeimpä valmiiksi väittää. Pitää varmaan piirtää iso rasti seinään, koska taitaa olla eka kerta ku saan cossin valmiiksi pari kuukautta ennen conia...vaikka tässä oliki ite tehtävää vaan se pienen pieni osa niin ehken mä sittenkään vielä saa sitä rastia tonne seinälle. Yhyy.

Ingan myssyä siis väänsin nämä viimepäivät, ihmeen hyvin on energia riittäny ja olen tehny sitä muullonkin kun sinä yhtenä päivänä viikossa mikä yleensä on mun perustahti. Inga on siis kasassa piilareita, ihomaalia ja häntää lukuunottamatta. Mulla on jotenkin surkuhupaisa suhtautuminen koko asuun, taas tätä puhdasta laiskuuttani en kehannu olla niin millintarkan perfektionisti mitä niihin vaatteisiin tuli, niin ne nyt heittää kokoluokassa aikalailla. Mm. housut on lievästi sanottuna aika isot, liivi kanssa mut mä vähän pienensin sitä ja sit hienosti kauluspaita on just ja just sopiva. Et näin. Mutta itse tämä hattumyssyhienous minkä tein alusta loppuun itse, on jotain mistä olen tosi ylpeä. Varsinkin juuri se, etten tosiaankaan edes kysyny missään vaiheessa neuvoa, vaan ihan suunnittelusta toteutukseen tein ihan omin kätösin. Eka kerta, no väkisinkin sitä alkaa jo tietotaidot sen verran karttua ettei tarvi ohjeita joka asiaan.

Ihan ilman ongelmia en tietenkään selvinny, mutta mitään maata kaatavaa ei tullut ollenkaan vastaan. Voin viimein sanoa, että oikeesti pidin ompelusta, koska fleece. Ihan mun feivi kangas nyt kyllä, kun sitä on niin pirun helppo työstää. Sääli ettei sitä tarvi oikeestaan mihinkään. Ainoo miinus mikä tulee mieleen on, et se haisee jollekki paloöljylle, hyi helkata. Tein tohon vuoren, koska yks kerros tuntu liian ohuelta. Halusin välttyä näkyviltä saumoilta mahollisimman paljon, mutta jouduin sit kuitenki pyörtämään sen ja tehdä jälkikäteen ylimääräsen sauman tohon otsan kohalle, koska niin muodosta tuli paljon parempi ja oikeanlaisempi. Siinä mielessä anteeksiantava kangas, koska ne saumat ei näytä niin hirveiltä kun ensalkuun odotin. Jos jotain vielä muuttaisin, niin korvien muoto on vähän liian..kissamainen ja toinen käpälä on neliskanttinen, mutta ne nyt on niin olemattoman pieniä vikoja etten jaksa välittää. Kaikenkaikkiaan pidän tästä tosi paljon ja ihan törkeen mukava pitää päällä.

Kengät oli kans sellanen, et ajattelin vaan metästää ne jostain kirpparilta ja modata, mutta ehdin kyrsiintyä siihen aika nopeesti koska en löytäny yhtään mistään pyöreäkärkisiä kenkiä mitkä muutoinki olis ees lähellä haluttua, niin otin taas sen uhrauksen et tilasin netin ihmemaailmasta ihan vartavasten tehdyt yksilöt. Olin yllättyny, että ne oli niinkin laadukkaat, koska kiina, mutta ne oli just sen ihanat pari senttiä liian lyhyet niin joudun olee sit etuvarvas mytyssä koko conipäivän..tervetuloa isot rakkulat ja jalkakrampit.

Ensviikolla saanen taas rahaa, niin pääsen ostamaan ne loputkin jutskat, että voin pistää Ingan taka-alalle. Nyt pitää rueta potkimaan taas itteesä perseelle et jaksais rueta jatkamaan Yukimuraa, en oo edistyny ollenkaa. Äkkiäkö sen rykäsee liikkeelle pääsiäisenä, ottaen huomioon miten kummasti mun tekee mieli tehä cosseja. Tätä se kevät teettää.

Kaavoja ja palaneita sormia

Chibiconista löpinät taitanee taas jäädä välistä, koska tosiaan siitä ei pahemmin ole puhuttavaa. En oikeestaan koskaan osaa kertoo mitään ite tapahtumista, koska suurin osa ajasta menee ihan vaan hengailuun ja enemmänkin cosseihin liittyviin juttusiin ylipäätään coneissa, niin eipä siitä paljon kerrottavaa ole. Chibissäkin vaan istuttiin koko päivä taidekujalla (yllättävän hyvin kävi kauppa <3). Eikä jaksettu sit kuitenkaan photoshootata kun vähän aikaa ennenku piti juosta bussiin, niin niitä kuviakaan ei pahemmin ole jaettavana... paitsi näitä salamavalo kammotuksia, voi mä niin vihaan salamavaloa. Ylitummat kuvat voi aina vaalentaa mutta ylivalottuneita kuvia ei voi koskaan saada siedettäväksi niin...sitä vaan tuhoaa heti sillä sekunnilla koko kuvan mahdollisuudet. Tästä ei pitänyt puhua joten jätetäämpäs tää pienoinen asiasta poikkeeminen tähän.

Kyllä sen huomaa, et kevät tekee tulojaan koska energiataso on pikkasen korkeemmalla ja cossit on ihme kyllä edistyny. Yukimuran tekemisen alotin siitä vyöhommelista, joten edessä oli (ja on) tiukkaa kaavojen pohdintaa ja viivottimen käyttöä..not. Minä ja tarkkaavainen työskentely cossien suhteen on hyvin kaukainen ajatus. Emmä tiedä, mulla on aina joku ADHD menossa kun yritän kunnolla panostautua yksityiskohtiin. Ehhehee, tapan ton tavan ehkä joskus. Toivottavasti.

Lainamangat käy hyvästä painosta ku leikkaa palasia irti...

Tää on varmaan ihan ensimmäinen kerta kun koskaan teen omassa huoneessa cossia muualla kuin näppiksen äärellä. Lattiani on siis lievästi sanottuna kaaoottinen. Alotin tietysti siitä kaavojen tekemisestä. Aluks yritin tehdä niitä laiskuuttani sanomalehtipaperista, mutta luovutin koska siitä nyt oli ihan mahoton rueta mallittamaan oman kropan mukasesti yhtään mitään. Otin siis jämäkankaan avuksi ja siitä rupesin jäljentämään. Tein jalasta ihan aluksi tosi köykäisen kaavan ja se nyt jäi siihen ja jatkoin sit tekemään sitä vyötä.

Huomatkaa hienot lakanani

Oikeesti pitäs varmaan opetella se tarkka mittaaminen, koska niin monesti tuntuu tää tekeminen hoituvan vapaalla, erittäin tärisevällä ja huono sihtisellä kädellä. Mutta tässä vaiheessa oikeestaan vielä niitä osasin käyttää, mutta ite palasien kohalla niin.....noh, syystä tai toisesta niiden muka symmetrinen ja siisti muoto meni ihan kieroon. Näin siinä aina käy.

Tumma kuva on tumma sanoo laiska photoshoppaaja

Sitten vaan piirsin kaavat softikselle ja leikkasin. Tässä vaiheessa vielä kaikki oli vielä ihan kondiksessa. Sitten tuli se hieno asia vuoroon kuin Wonderflexin leikkaaminen. Vihaan pyöreitä muotoja niin voitte vaan kuvitella kuinka rakastin tommossen rullalle menevän kovan tavaran leikkaamista siistiksi ympyräksi. Ja vaikka etukäteen olen selannut vaikka ja mitä muiden tutoja ja muita, niin ei ne tietenkään tekohetkellä enää ole muistissa niin sitä rupee sooloilemaan. Ja se ei koskaan, siis ei koskaan ole mun kohdalla hyvä idea. Leikkasin wonderista samankokosen palan kuin se softis kun tota kiekko-osaa ekana tein (virhe nro 1) ja yritin aluks sulattaa näit paloja yhteen hiustenkuivaajalla (virhe nro 2) eikä se perkele tietenkään jaksanu sitä sulattaa niin piti jäädä venaamaan sitä että pääsis ostamaan sen kuumailmapuhaltimen. Tätä ennen sitä sulatellessa yhteen sain kuitenkin huomata kaiken näköstä koko touhusta ja itse en todellakaan sanois tätä helpoksi matskuksi työstää niinkun monet tuntuu sanovan. Tai sitten mä vaan aina onnistun tekemään kaikesta helposta vaikeeta. Noiden alkukämmien takia tää koko kiekonmokoma menetti sen kaiken siisteytensä ja on nyt hyvin epämääräinen, huonosaumainen hirviö. Eikä siinä vielä kaikki, sitten kun tuli vuoroon sillä kuumailmapuhaltimella leikkiminen, niin levyn saaminen muotoonsa oli sitten taas oma tappelunsa. Niitä ilmakuplia kun syntyi enemmän kun kestän edes ajatella niin siisteys otti taas kovan kolauksen. TL,DR, failasin.

Tässä välissä siis tein ne itse vyö osat, mitkä meni vähän paremmin. En tiedä miten hitossa siitä olis tarkotus selvitä ilman ilmakuplamerta, niin ne nyt ei oo mitenkään maailman siisteimmät. Plus sitten toiseen tein isommat saumavarat koska ensimmäinen vähän repeili niistä koska ilmakuplat. Eli symmetrisyys taas hukassa. Muotokin niillä on vähän niin ja näin, mutta luojankiitos aina voi lämmittää ja muokata sitä ainaki. Ennenkun kiinnitin ne tohon kiekkoon, tein tossa kuvassa näkyvän kuvioinnin siihen päälle. Tässä jos missä en jostain kumman syystä jaksanut edes vilkaista mihinkään viivottimen tapaiseenkaan, niin.......joo. Taitaa varmaan kaikki jo tässä vaiheessa tietää miten lause jatkuu. Sitten vielä tohon päälle leikkasin styroksipallosta puolikkaan, mikä pitäs muistaa gessota ennen pohjamaalausta.

Sitten onkin vyön tämä osa jo valmis kun kiinnitin noi palat yhteen. Vähän ton kuvan jälkeen olen hienosäätänyt muotoja. Ei todellakaan mikään siisteyden huippu kuten olenkin jo useeseen kertaan jankannu, mutta mun skilleillä ihan pidettävä yksilö. Seuraavaks pitää lähtee kaavottamaan ja tekemään loppuja osia, niitä läpäreitä. Ja sen jälkeen miettiä kiinnitystä. Sitten matka jatkuu niihin jalkasuojuksiin ja keihäisiin. Toivon mukaan siinä vaiheessa jo otin vähän opiksi ja otan rauhallisemmin ton helvetin kalliin wonderin kanssa. En muuten selvinny ilman haavereitakaan ja poltin oikean etusormeni sen kuumailmapuhaltimen tulikuumaan suuhun. Not a big deal. Päätimpä sitten Yukimuran hyväksi tässä muutakin, esimerkiksi tässä kk sisään ois tarkotus hankkia salikortti, että aina välillä sielläkin kävis. Olen huono pysymään motivoituneena pitkissä projekteissa, mutta nyt kerrankin ois hyvä pitää siitä kiinni, että paremmilla mielillä pystyn cossaamaan.

Tästä tuli aika pitkää tekstiä niin jätän Ingan omaan postaukseensa, kun sekin varsinaisesti etenee tämän viikonlopun aikana. Pitänee kyllä sanoa, et tää on enemmän joku evoblogi kuin mitään muuta. Tuntuu että joka kerta kun kirjotan jotain, kirjotan siitä että voi vittu nyt kaikki meni ihan päin persettä. Ehkä vielä jonain päivänä näitä lukee ja nauraa sille kuinka häslä sitä on ollu. Vaikka loppupeleissä yleensä olenkin ihan suhtkoht tyytyväinen siihen mitä on saanut aikaseksi.