Kummallisuuksien Hakuryuu

Heräsin eilen siihen ajatukseen, että mulla on aikalailla tasan 2 viikkoa aikaa tehdä 3 asua valmiiksi, mistä kukin oli palakasoina siinä vaiheessa. Siinä vaiheessa suusta pääsi useampi kirosana kuin laki sallii.. Käytin koko maanantain kaavojen piirtämiseen ja tiistain siihen että leikkelen kaikki palat jokaiseen cossiin. No eihän se ole kummepi juttu..mutta mulla meni siihen koko päivä. En ihan heti ois uskonu että mulla menee useita tunteja pelkästään palojen leikkaamiseen :D Mikä parasta, tuskin mitkään niistä tuli käyttöön...

Aloitin siis Hakuryuusta todeten, että se on se kaikista aikaa vaativin ja työläin. Eilen keskiviikkona rupesin ompelemaan aluspaitaa, mistä tulikin suurempi tappelu mitä ikinä olisin voinut kuvitella.

Dem riepu

Mainittakoon, että Hakuryuu on varmaan oudoin ilmestys kaavojen puolesta, mitä ikinä olen joutunu tekemään. Saumoja on ihan oudoissa tai erilaisissa paikoissa, tai sitten niitä ei ole ollenkaan siellä missä haluaisi. Noh, alotetaan tuosta hienosti havainnoimastani aluspaidasta, koodinimi Riepu. Päätin tekeväni sen kevyestä ja ohuesta lakanakankaasta, koska noi kyseiset osat näyttää paremmalta helpommin laskeutuvalla kankaalla. Ja päätin olla niin fiksu, että teen sen löysänä, umpinaisena toppimaisena riepuna missä on vaan hihat. Nooh..sitä kun aikani ompelin ja olin ihan tyytyväinen tulokseen niin..heti kun pistin sen päälle tapahtui fffuuuu. Ensinnäkin...hihoista tuli aivan liian kireät, hädintuskin sain käden tungettua sisään. Toisekseen topista tuli liiankin löysä ja avara niin se valui melkein kyynärpäihin asti.

Joo ei mitään..ihan rauhassa päätin että teen uudet palat ja ompelen vähän isompana. Nooh...ne oikein tein kunnolla loppuun asti, huolittelin ja kaikkea...kunnes tajusin taas pistää sen päälle. LE FU. Riepu toimi jo paremmin, pysyi nuppareilla ihan jees paikallaan MUTTA hihat yhä liian pienet ja sitten tuli sekin tajuaminen että.....se oli vähän liiankin ohutta kangasta. Läpikuulsi tosi rumasti verrattaessa Lonetaan mistä muita osia tein.

Siinä vaiheessa teki mieli mennä itkemään jonnekkin kun KOLMANNEN kerran jouduin aluttamaan iiihan alusta jokaista palaa myöten, tehden nyt mokoman Lonetasta ja avoimeksi, ettei tarvi miettiä liikaa sitä mahtuuko päälle. Tein siitä myös enemmän yutakamaisen, mikä on jo aika tuttua kauraa. Ton laskosrievun jätin jäljelle, mutta kaikki muu uusiksi. Hihat on nyt vähän typerän jäykät, mutta close enough.

Ja siinä...kaunis lopputulos. Hihoihin tein laskoksia ja vielä pitää lisätä kuminauhat ympärille. Tein eteen tarranauha kiinnityksen ihan mielenterveyteni takia ja tästähän ei mikään muu ole näkyvillä, kuin vähän kylkiä, hihat ja tuo luipare. Vähän puren hammasta senkin takia, kun alunperin oli tarkotus ommella toi löpäre toistepäin, mutta se ei laskeutunut läheskään niin nätisti. Menköön noin.

No tänään sitten tein ton valkosen hartiaosan ja vyötärökaitalehomman. Nämä oli kaavoituksiltaan ne kaikista oudoimmat, erityisesti toi hartiaperkele. Ei siinä muuten..mutta Ohtaka ei ole piirtäny hartioiden kohalle minkäänlaista saumaa, ainoastaan selässä on keskellä sauma. Tulikin sitten aika mielenkiintoset kaavat aikaseksi ja olin lievästi sanottuna skeptinen tuleeko siitä yhtään mitään. Tein sen eri osissa ja ne erilliset nauhapätkät jouduin leikkaamaan uusiksi koska olin dorka niitä leikellessä.

Kaikkiin kohtiin silitin tukikankaat ja kaikista reunimmaisessa reunustuksessa käänsin lopulta sen vielä kerran sisään niin, että kerroksia oli jo oikein ompelukonetta rääkkäävästi. Hyvin tukeva tekele siitä tuli ja kaikkia odotuksia vastaan varmaan siisteimpiä vaateosasia mitä koskaan olen tehny.

Ottakaa hieno nurjapuoli kuva kuvastamaan sen outoutta

Vyötärökaistaleeseen silitin myös tukikankaat ja myöhemmin päätin tehä myös lisävuoren, koska kaikki olis muuten rumasti paistanu sen alta. Siinäkin oli hetki pohtimista, kun ei voinu tehä sivusaumoja, vaan ainoastaan eteen ja taakse keskelle. Kaikki meni hienosti ja jälleen kerran tein harvinaisen siistiä jälkeä. Ainoa asia mikä härnää on pieni kaavoitusvirhe, missä helmasta tuli ihan liian tiukka....eli hyvin tiukka. Mutta pikku juttuja hahah....

2 päivän ompelun tulokset miinus kuulumaton vyönauha. (tulee muuten tosi manry olo kun hartiat näyttää leveiltä ja toi kireä helma "kutistaa" lanteita...)

Pidän tuotoksistani harvinaisen paljon, pieniä mittasuhdekämmejä lukuunottamatta. Ja se, että ompelin 2 päivässä cossini yli puolenvälin on sanoinkuvaamattoman outoa ja mielenkiintoista. Hämmentävän nopeaa toimintaa... Vyötäröhommeli tarvii vielä yläreunaan kanttauksen, mutta nyt on kaikki valkoiset osat valmiina. Huomenna käyn housujen ja sen toisen hartialiinan kimppuun, riippuen jaksamisesta myös nauhat. 2 päivän sisällä kuitenkin kaikki mustat osat ja täten kaikki vaatteet olis tarkotus saada valmiiksi.

Voin jo nyt sanoa, että lusmuilen vähän taas kengissä mutta eikai se niin..vaarallista :D Sitten onkin keihäs ja pikkujuttuja jäljellä. Hakuryuun osalta siis olen hyvinkin hyvillä mielin. Siskoni päätti tulla just nyt niin mahdollisimman huonolla ajotuksella tänne ties kuinka pitkäksi, joten toivon ettei se hidasta mun rytmiä, ei ole yhtään varaa jättää päiviä tekemättä. Mikussa on varmaan vielä enemmän ompelemista, Puraan menee maksimissaan 2 päivää. Muttamutta...tämmöinen pieni välipäivitys vain :>

Loppukevennykseksi tämänhetkinen lempi cossintekobiisini <3

P.s Blogini täytti apaut viikko sitten 2 vuotta! En keksiny mitään muuta jännää kuin ulkan muutoksen (hah) mutta jos jollakulla tulee pienintäkään ideaa jostain vähän perus postauksista pokkeavaa synttäreiden kunniaksi, niin ehdotelkaa ihmeessä jos jotain tulee mieleen.

Oh dem mimis 2/2

Pois pois alta vaan tämäkin.

Jeps eli Mimin sunnuntai....vähääkään valehtelematta voin sanoa, että se oli hirvein conipäivä koskaan. Lähinnä kolmen eri asiahaaran takia, henk. koht jutut, cossi ja ite coni kaikki omalta osaltaan lannistivat mut henkisesti niin huonoon kuntoon, etten osannut edes yrittää hymyillä ja oikeastaan tappelin itkua vastaan koko sen pirun päivän. Plus siihen se, että aikasempien päivien väsymys oli niskassa, aina jotakin paikkaa kolotti, hikoilin enkä oikeen syönytkään mitään niin halleluja. Näin saatiin aikaan tilanne missä olisin kovin mieluusti vaan karannut paikalta ja halunnut päästä nopeasti kotiin. Mutta keskitytääs ensin niihin muihin juttuihin.

Hahmo: Nisa (Nippon Ichi-chan)

Sarja: Hyperdemension Neptunia

Kuvauspvm: 19.5.2013 (Mimicon)

Kuvaaja: Biffe

Aamulla oltiin kymmenen aikaan paikalla, suht kivuttomasti kun saatiin Uken äidiltä autokyyti. Päätettiin shootata jo heti kun päästään paikalle ja aluksi kuvattiinkin ulkona. Nisa oli kaikkien ennakkoluulojen mukaisesti hyvin hiostava pitää päällä, mutta en sanoisi sitä epämukavaksi siinä missä monet muut on olleet. Suurinta tuskaa tuotti peruukki ja se, etten voinu istua kunnolla koska haalari ei oikeen antanu periksi.

Sisälle mentyä jatkettiin shoottaamista ja sen lopuksi tuli se tunne, et peruukki rupee meneen päin persettä. Ja niinhän se menikin, lannistun nro 1. Kuten jo osasin pelätä, kuidut rupes valumaan/tippumaan eikä suostuneet pysymään halutusti ylhäällä. Lähettiin pukkareille kattomaan, olisko siellä hiuslakkaa ja tässä vaiheessa tulee se Mimin suurin miinus, pukkarin puutteellisuus. Siellä ei ollu oikeen muuta kuin neuloja ja lankaa. Biffe lähti kysymään onko hiuslakkaa saatavilla ja jäin kamppailemaan peruukkini kanssa. Huomasin siinä vaiheessa, että edes mitään liimaa ei sieltä löytynyt. Odotus tuntui ikuisuudelta ja sitten ku Biffe viimein tuli takasin, vastaukseksi sai vain ettei lakkaa löytynyt mistään. Siinä vaiheessa se soitti Ukelle ja pistettiin se tuomaan lakkapullo. Ja lisää turhauttavaa odottamista.

Viimein kuin sai lakan käsiin, niin kyllä sitä huokaisi helpotuksesta. Peruukki tuntui heti paljon mukavalta kun kuidut pysy siellä missä pitikin. Mutta...apu tuli vähän liian myöhään. Siinä vaiheessa olin jo siinä tilassa, etten yhtään jaksa enää kun mentiin vielä ottamaan varuiksi kuvia. Peruukki ei sinällään enää harmittanu, mutta tiettyjen asioiden takia mielialani lähti kovaan laskuun (lannistus nro 2) ja vähitellen en kyennyt muutakuin väsyneenä ylläpitämään jotenkin lähestyttävää ilmettä. Tosin, mitä kuvia katon, melkein olen iloinen tästä koska ainakin sain karsittua sen ensimmäisten kuvien jäätävän tekohymyn pois hah, onni onnettomuudessa i guess.

Itse kuviin ja cossiin näin loppujenlopuksi olen kovin tyytyväinen, ettei sentään se kaikki tuska veri ja hiki (kirjaimellisesti) menny hukkaan. Sitten mentiin taas pihalle ja napsin pari kuvaa Biffen Harada cossista.

Ylipäätään koko sunnuntain, alusta loppuun tunnelma oli jotenkin hyvin..kuollut. Porukkaa ei ollut paljon ja oikeastaan ihan koko ajan oli fiilis, kuin coni olis jo loppunut ja vaan ne vikat hengailijat olis paikalla. Se oli myös se yksi suurin päivän lannistajista, kun ei ollut mitään mikä ois piristänyt sitä tunnelmaa. Pahemmaksi se vaan päivän mittaa meni, koska ei ollut yhtään mitään muuta tekemistä, kuin katsoa aulassa tanssipelin pelaajia. Se tuntui niin uskomattoman turhauttavalta, kun ei yksinkertaisesti löytynyt mitään mielekästä tekemistä, ohjelmankin ollessa niin olematonta. Lannistus nro 3.

Lopulta sitten mentiin kattomaan Hopsi visashowta ..ja noh..siitä en sano sen enempää. Sitten oli päättäjäiset ja sitä hitusen huokaisi helpotuksesta että kohta saa edes cossin pois niskasta. Mikä on sinällään niin pirun sääli, koska olen silti molempiin cosseihini niin pirun tyytyväinen.

Mimiconilla olisi kyllä hyvät rahkeet olla todella hyvä con, mutta ekaksi pieneksi kaksipäiväiseksi tapahtumaksi en oikeen osannut innostua siitä. Olen tottunut siihen, että ohjelman valinnanvaraa on paljon enemmän jos tulee tunne, ettei löydy muuta tekemistä. Tota pukkarin puutteellisuutta lukuunottamatta kaikki muu meni ihan mallilleen järkkäämisen osalta. Toivon kyllä, että Mimi järkätään uudestaan ja sen sisältöä vähän lihotettaisiin, ihan jo ajankohdan ja paikan takia menisin oikein mielelläni uudestaan. Vähän me mietittiinkin, että jos esim. kisat menee samalla tyylillä seuraavalla mahdollisella kerralla, niin osallistutaan siihen parina. Kisat oli siis se isoin plussa conissa ja paineet siihen osallistumisesta on verrattaen pienet muihin coneihin verrattaessa.

Nyt pitäs jotenkin saada ittensä taas keskittymään cossien tekemiseen, kun Desu sieltä porhaltaa hurjaa vauhtia.

Oh dem mimis 1/2

Oh dem tapahtumaraporttis.

Suomeksi, jotakin löpinää Mimiconista. Vähän mietin josko vaan kiltisti odottaisin vähän pidemmälle kirjottamisen suhteen koska olotila ei oo se mikään parhain mutta menkööt.

Mentiin siis jo perjantaina aamupäivästä junalla Mikkeliin ja oltiin jo ruhtinaallisen aikasin paikalla. Varmaan eka kerta kun tuli jotenki turisti olo. Uke tuli noutamaan meijät ja vietiin kamppeet sen kämpille kun sit mentiin shoppailemaan takasin keskustaan. Sieltä saavuttua mentiin shoottaamaan meijän hauvacosseja.

Hahmo: Naiki

Sarja: Oma hahmo

Kuvauspvm: 17.5.2013 

Kuvaaja: Reb/Uke

Theeheee kuplia

Päästiin nautiskelemaan ihan rauhassa seudusta ja tarkastelemaan etukäteen Mikkelin piha-aluetta. Paljon ihanan näköstä luontoa sun muuta, pakko sanoa.

"mitä tässä tapahtuu?"

--

Lauantaina sitten oltiinkin aikasin liikkeellä, jo 10 aikaan oltiin Mikeaelilla ja ekoina paikalla. Päätettiin käydä nopeesti kaupassa hakemassa syötävää kun kerta oli niin paljo aikaa. Ekaa kertaa ollaan oikeesti tosi turhanki ajoissa conissa ja se odottaminen oli aika..tuskaa. Päivän alku meni lähinnä Biffen kisailuja jännätessä ja asioita hoitaessa. En ois arvannu että itelle tulis sama fiilis kun ite olis siellä lavalla, kun jännäsin katsomossa tuloksia. Mutta hyvinhän se meni ja meni vielä voittamaankin <3.

Kisan jälkeen mentiin sitten pihalle shoottaamaan.

Hahmo: Amaterasu

Sarja: Ôkami

Kuvauspvm: 18.5.2013 (Mimicon)

Kuvaaja: Reb/Uke

Pidän Ammystä hyvin paljon cossina, en muista millon viimeks olis näin mukava olo ollut mitään asua pitäessä, kun ei erityisesti tarvinnu edes stressata minkään rikkimenemisestä. Vasta kotiin tultaessa autossa miekkani alko menee palasiksi. Ainoastaan kuvioni tahtoi elää omaa elämäänsä, muttei onneks lähteny kokonaan irti ja tippunu huomaamatta jonnekin. 

Jotenkin nauratti kun eniten kehuja meijän asuista tuli lähinnä myyntipöytien myyjiltä ja conin henkilökunnalta. Tuli se perinteinenkin ja pari ulkomaalaista oikein kesken pyörämatkansa tuli pyytämään meistä kuvaa.

Kuva (c) Biffe

Sääennusteet uhkasi joka päivälle sateista ja huonoa säätä, mutta yhtäkään pisaraa ei kumpanakaan päivänä taivaalta tullut, ainoastaan öisin. Aurinkokin pilkahteli ihan mukavasti. Sää oli yksi isoimmista stressinaiheista etukäteen, koska ekaa kertaa peruukkini oli vähän semmoset, että ajatus kastumisesta ....tjoo.

Shootin ja kisojen lisäksi ei oikein muuta päivän aikana tehty, oikeastaan koko Mimin sisältö oli sen verran suppea ettei oikeen mitään tekemistä meikäläisten makuun löytynytkään. Mikaeli oli tiloina oikeastaan hämmentävän pieni, mutta mukava. Päivän aluksi tosin oli hankaluuksia löytää pukuhuoneisiin, mutta hetken jv.n kanssa vaeltaessa nekin löytyi. Esim desuun verrattaessa tilat oli ihanan isot ja kun samasta yhteydestä löytyi vessa/lavuaareja/paljon peilejä niin ne oli aikamoista luksusta, vaikkei me niitä hirveästi tarvittukaan.

Mimicon oli meidän ensimmäinen pienempi kahden päivän con ja sen kyllä huomasi. Mitään varsinaista moitittavaa suhteessa en Mimistä löydä, mutta isoihin coneihin tottuneelle se oli aika vaatimaton kokemus, ettei edes sanottavaa tunnu löytävän. Lisää sitten sunnuntai postauksessa.

Spämspäm

Spmsp. Alkuun todettakoon, että olen kyllä niin hyvä valehtelemaan itselleni. Sanon vaan. Joo, siis..en todellakaan ollut valmis perjantaina, en todellakaan....lähinnä kamppailin tavanomaisesti väsyitkua vastaan. Noh...mennyt on mennyttä.

Muttah, en ihan epätoivoiseksi mennyt, sain tänään Ammyn jopa valmiiksi! Ja nyt kun katson sitä niin...en totea muutakun että perkele. En tiiä mikä ihme muhun on menny ku en osaa enää ommella siististi (olenko joskus sitte osannu......). Suustani pääsee tahattomasti sarkastinen naurahdus, kun muistelen miettineeni sillon alkupäässä, että tästä voisi tulla kisa-asu jonnekin joskus. Hah ei tasan tule..like, nope. En vaan ymmärrä.

Hei, mutta mikä parasta, pääsen silti maistelemaan kisafiiliksiä, hirveän hyperinä kannustajana tosin. Biffe päätti osallistua Mimin gijinka cossikisaan ja pääsen riehumaan ylpeydestä ja innosta hahah. Mokoma ehti kisalavalle ennen minua 8D En varmaan edes ehdi miettiä omaa asuani ku virnuilen sekopäisenä koko päivän.

Mutta itse siihen pääpointtiin, eli viimeiseen kuvaspämmiin. Nisaa mun pitää vielä huomenna tehdä ja yllä on kuva peruukin modaamisesta...mikä oli..tai..on yhä, yksi tuskaisampia asioita mitä olen koskaan tehnyt. Jos koskaan vaan mitenkään voin välttää peruukkien modaamista niin en epäröi tarttua siihen sekuntiakaan. Kuvassa näkyvä on toisen yrittämät lopputulos, ekalla tein ensin ponnarin mitä yritin venskata ja vittuuntuneena harjasin sen takasin auki ja yritin uudestaan. Tällä kertaa vaan nostin kuidut ylös ja eteen ja lopputulos on paaljon parempi.
Kuvien jälkeen olen modannut vielä aika paljonkin ja yhä sitä pitää säätää. Kuolen ihan hirveään stressiin koska pelkään niin maan kerpeleesti, ettei peruukki kestä edes conipaikalle. Siisteydestäkin voidaan taas olla montaa mieltä ja verkkoa paikoin näkyy..mutta silti olen ihan pirun ylpeä, ettei peruukissa ole myöhemmi lisättyä ponnarikönttiä lukuunottamatta yhtään lisäkuitua, ja kyseessä on ohut peruukki. En enää edes välitä sen siisteydestä....mikä on jo aika tuttu virsi.

Ammyn mekkoon tosiaan tein taakse tuon lisäpalan ja oikeastaan ihan hyvä että niin tein. Biffen sanojen mukaan, se paketoi kokonaisuuden nätisti kasaan. Mutta en kyllä ihan heti valitse Lonetaa tämän tyylisen mekon kankaaksi, ei yhtään sovi noin paksu ja jäykkä kangas tähän tarkoitukseen.

Uskalsin viimein taas muovata super sculpeystä loput tarvittavat osaset ja tässä näkyy ammyn kaulakorun palat.. Joku ahkera olisi varmasti tehny kokonaisen korun, mutta tein vaan reffissä näkyvät kolme. Taakse liimasin hakaneulat että saan ne kiinni itse mekkoon.

Miekkakin valmistui ja se on varmaan ainoa osa mistä oikeasti olen ylpeä. Itse terähän voisi olla sileämpi ja muuta. Lopputulos on vähän raskaampi mitä odotin, mutta kyllä noiden liimausten pitäisi kestää. Pidän noista massapilvistä oikein kovasti ja ainakin on pikkasen parempi Tsumugari kuin se hirvitys mitä Chibiterasulle tein haha.

Nisan pikkulaukun tein aika perseetolalle meiningillä, mutta ihan hurmaava pikku laukku siitä tuli. Sisään ängin jos minkälaista täytettä että se pitäisi muotonsa.

Loppuun vielä kuva Ammyn loppuun viimeistellystä peruukista. Kuvio on ohutta huopaa minkä vaan lakkasin peruukkiin kiinni (huomasin että hiuslakka toimii ihan hyvänä liimana ja laiskana käytin sitten sitä hah). Korvat on ebayn ihmemaailmasta hankitut, aluksi olin tekemässä niitä ihan itse, mutta sitten Biffen mokoma linkitti nämä aivan pirun hurmaavat korvat minulle ja äyh oli pakko ostaa ;;v;; Niissä on tommoset valkoset rusetit ja kulkuset mitä en raaski ottaa pois, eipä ne mitään haittaakaan. Olen kyllä erittäin tyytyväinen myös tähän peruukkiin. Itse arvostan ihan suunnattomasti mahdollisimman vähän modatun näköisiä peruukkeja ja onnekseni tämä ei mitään kummosempaa vaadi owo.

Muttamutta. 4 päivää Mimiconiin. Huomenna siis Nisa pitäis saada valmiiksi ja sitten onkin pari päivää töitä, mistä suoraan perjantaina lähtö junalla kohti Mikkeliä. Eli tuskin enää mitään tänne ilmestyy ennen conia, itken lisää sitten sieltä tultua. Olen muuten menettänyt Mimin takia ihan täysin ajantajuni Desun suhteen, luojankiitos mulla on 3 viikkoa kesälomaa loppuen juuri Desuconiin, ettei ainakaan ajasta pitäs olla puute....

Taas pääsee coniiin ~

2 viikon paniikki?

Olemme päässeet tähän hämmentävään aikaan kun kestää tajuta, että piruvie coni on ensviikolla. En luonnollisesti ole päässyt pitäytymään alkuperäisissä tavotteissa, mutta millon sitä nyt olis. Oon mä kuitenkin kaikkea saanu aikaan ja tämä melkein koko viikko on vapaata niin ellei ihmeitä tapahu, olen valmis ruhtinaallisesti viikko ennen Mimiä. Ainakin ..toivon niin.

Viimeviikolla sain isoimman satsin piilareita tähän asti, jopa 3 kappaletta kerralla haha. Oli vähän surkeaa ostaa samoja värejä uudestaan, koska vanhat piti ihan kaikki heittää menemään uusien vahvuuksien takia. Nyt on siis omistuksessa punaiset, harmaat, siniset, kellertävänruskeat ja ensimmäistä kertaa nämä turkoosit mitä kuvassa on. Valossa ne on oikein kivan väriset, varjossa hyvin tummanvihreät. Oli ihan kauheeta ettiä juuri semmosta turkoosia sävyä, mikä menis niin sinertävästä kuin vihreästä, mitä vielä sais voimakkuuksilla ja ois tarpeeks näkyvä omissa tummissa silmissä. Päädyin näihin piilareihin riskillä, koska mitään käyttökuvaa ollu, mutta ihan hyvältä nuo sitten näyttää.

Piilareiden tullessa pääsin sitten myös testaamaan Hakuryuun paloarven maskeerausta, tätä tutoa apuna käyttäen. Yllättävän helposti se sitten sujui ja pidän lopputuloksesta. 

Sain tänään myös Nisan haalarin kokonaisuudessaan valmiiksi. Prosessi oli aivan hirveä, tota nahkaa on vaan niin tuskaa ommella. Ihan jo se, että se mokoma tahtoi repeillä kokoaika sieltä täältä koska ei jaksa kantaa omaa painoaan. Sitten sekin kun piti kiristellä taas sieltä täältä niin argh. Muutamia kohtia sinne jäi mihin en ole yhtäään tyytyväinen mutta ihan sama hah. Yksi suunnaton vitutuksen aihe oli tuo vetskari...tajusin just ennen ompelemista et se onkin kokonaan aukeava..joten piti ommellä käsin tommonen stoppari ettei se tekis niin. Sitten kun tyytyväisenä ompelin sitä kiinni, huomasin että vetskari ylipäätään on ihan liian lyhyt, niin se myös tuli ihan liian ylös. Eli koko homma piti purkaa...ja kaikkihan tietää mitä tapahtuu kun nahkaa purkaa. Haalarini on täynnä ihmeellisiä ryppykasoja ja reikiä, sob. 

Ammyn mekkokin on periaatteessa valmis, enää se yksi rusetti ja..tuota..yksi ylimääräinen osa hahah. Noissa nopeaan otetuissa kuvissa sitä ei niin ehkä huomaa, mutta tosta helmasta tuli ihan törkeän lyhyt. Tavallisesti seisoessa se ei ole niin dramaattista, mutta vähänkin kun kumartuu niin pantsushotteja koko kansalle. Aluksi ajattelin että eihän tämä mua haittaa mutta..kyllä mä sit kuitenki päätin rueta sooloilemaan ja teen semmosen erillisen ylimääräsen takahelman ihan vaan mielenrauhani takia :D

Tänään sitten ompelin elämäni ensimmäisen weftin hahah..ja siihen yhtee se sitten jäikin, niin jäätävän hirveetä touhua että mielummin itken pieniä sävyeroja ja nyljen sen toisen peruukin tähän tarkotukseen. En tarvi kun muutaman haivenen peittämään näkyvää verkkoa, kun pari päivää sitten rupesin stailaamaan Nisan peruukkia. Korkean ponnarin teko on myös kovin jäätävää vaikkei erityisen vaikeeta se ole. Ennemmin se, etten vaan jaksais leikkiä erikseen wefteillä vaan haluaisin pärjätä ihan niillä mitä peruukilla on itsellään tarjottavana. Mutta siitä sitten myöhemmin lisää. 

Sain myös hanskat tänään tehtyä....voi luoja kun vihaan hanskojen tekemistä (toistanko itseäni kun sanon vihaavani kaikkea hahah). Tänään oli joku tee kaikki kahteen kertaan päivä ja jouduin tekemään niin toisen hanskan kokonaan alusta, kuin nuo valkoset lisäpätkän, koska liian pieniä. Asenteeni sen jälkeen oli aika ...taas niin itteään etten välittänyt rueta hienostelemaan liikoja. Tein hanskat niin yksinkertasella tavalla kuin vaan voi ja siltä se vähän näyttääkin, muttei silti niin hirveät mitä voisi olla. Noi valkoset kaipaa vielä napit niin sitten ovat valmiit.

Olen listannut ylös jokaiselle päivälle omat tavoitteet mitkä pitää tehdä valmiiksi sinä päivänä, eli lauantaihin asti jokapäivälle löytyy paljon tekemistä ja siihen mennessä pitäs sit olla kaikki tehtynä. Tänään pitäs vielä leikata Ammyn peruukkiin kuvio ja tehä Nisan "hiuspinni" noiden hanskojen nappien lisäksi. 

P.s Olen rakastunut softikseen uudelleen.. <3 (olin tuhma ja tein jo Traconin cossiin jotain heh)