tiistai 21. tammikuuta 2014

Yukicon jälkimarinat - Sunnuntai

Sunnuntai siis alkoi hyvin hitaasti ja itseään rauhoitellen ja manaten että menee sinne coniin asti. Yhtään ei huvittanu lähteä jäätymään sinne, mutta koska conipäivästä ei tulis pitkää päätti sinne lähteä meiningillä, että kyllä sen jaksaa ja eihän sitä nyt coneja näin helpolla jätä välistä.

Päivä lähti käyntiin pakollisilla ostoksilla (pitää nykyään ostaa aina jos on mahollista rannekkeet coneista, siitä kun on tullu nykyään niin pirun stressaavaa kun nyt Yukiinkaan ei oltais päästy jos ei oltais osallistuttu kisoihin ja sitä kautta saatu lippuja kun se meni täysin ohi). Mentiin kattomaan taas Laeppavian ohjelmaa, jännästi ne tasan ainoat asiat mitä käytiin kattomassa, tietty myös päättäjäiset mut ne on nykyään aika turha juttu. Alkujaan meinasin taas ahdistua sielläkin, mutta kyllä se fiilis pikkuhiljaa pureutui ja kykeni rentoutumaan, varsinkin kun joku ihana ihminen pyysi pistämään peliääniä pienemmälle (kovat äänet on yksi mikä saa mut hetkessä ahistumaan paniikin partaalle). Sitten käytiin hakemassa nimmarit ja suunnattiin pihalle kuvaamaan.

Kaikki kuvat © Biffe



Ja voi hitto kyllähän siellä kylmä tuli, sattuneesta syystä. Kuka mitään talvivaatteita talvella, pöh. Asagi oli ihan jepa pitää päällä, mutta harmittaa taas niin pirusti kun kiireen takia sen kanssa joutui tekemään paljon kompromisseja. Esim kengät ja vyöt on ihan hirveät. Alan vihaamaan ohutta lörppätekonahkaa ihan sydämeni kyllyydestä, sitä on niin mahdoton käsitellä.

Nimitin tätä cossia venäläiseksi katukulmahuoraksi..miksiköhän

Yukiconin ympäristö on tosi kivan näköstä ja sieltä oli helppo löytää oivia paikkoja kuvata. Ja myös kelit oli niin omiaan, molempina päivinä oli kuvatessa niin hyvää valoa, ettei mun hirveesti kuvia tarvinnu edes jälkikäsitellä. Ehkä se on sen jäätymisen arvosta.



Loppu aika menikin sitten itteään lämmitellessä, hihojeni karvojen nyppimistä kirahvin afroa varten ja odotteluun et ne päättäjäiset alkaa. Hyvin lyhykäinen päivä, mutta oikeastaan iha hyvä näin, oli oikein kompakti paketti niin ettei semmosta turhaa ajankulutusta varsinaisesti tullu ja ei ehtiny väsy puremaan niinkuin yleensä coneissa sunnuntaisin.



Pidin Yukiconista oikein kovasti ja ehdottomasti mennään ensvuonna uudestaan. Yritän tässä keräillä voimia, kun eipä mene kauaa kun Frosti jo sieltä tulla tupsahtaa. Ehkä mä nyt ehin tekemään pukuni ajoissa, ilman että tapatan itteni 2 viikon pitusella yli 10h/per päivä väännöllä. Iso ehkä. Toivottavasti. Mutta Frostin jälkeen sitten helpottaakin taas vaihteeksi.

p.s Lähetääksh drinkshuille?

maanantai 20. tammikuuta 2014

Yukicon jälkimarinat - Lauantai

Vai pitäisikö sanoa Peruutuscon, eiku. Ei sillä että ne hirveesti on mun conittamiseen vaikuttanu, mutta kyl sitä sivusta vähän ihmetteli kun kokoaika näkyi ohjelmanperuutuksia ja kisoista about puolet peruutti tulonsa. Johtuiskohan vuodenajasta ja jostain sairausepidemiasta.

Mut anygays, Yuki oli monella tapaa hyvin erilainen coni meikäläiselle. Matkaa tapahtumapaikalle ei ole kuin joku kolkyt kilsaa jos sitäkään niin vältyin pakkaamiselta, roudaamiselta, hotelleilta ja julkisilla liikkumiselta. Tein cossejani ihan väsyitkuissa perjantai iltaan asti ja vihasin molempia siinä vaiheessa niin paljon. Kaiken maailman väsymysten roikkuessa niskassa en ollut erityisen innoissani coniin lähtemisestä. Ja kun oli niiiin pirun kylmä. Päädyin paikalle vähän ennen kymmentä ja se muutaman minuutin odotus pihalla oli jo jäädyttää mut kuoliaaksi kun odotin Biffeä. Noh siitä möngittiin sisään ilmottautumaan kisoihin ja pistämään cossit niskaan. Ensinäkemältä Yukin tilat oli oikein hienot, vaikka jo siinä vaiheessa kun con ei ollut vielä edes auki tiesi että kyllä siellä aika ahdasta tulee, kun isoja aukeita tiloja ei pahemmin ollu missään. Suunnattiin siis bäkkärille ja totesin sen olevan ehdottomasti koko conin mukavin alue. Pukkarit oli kivan pieniä ja satuttiin tulemaan niin ettei tarvinu tapella paikasta minne asettua.

Kaikki kuvat on kuvannut Biffe

Suunnattiin tiemme suoraan kuvauspisteelle, minkä jälkeen oli pitkään hengailuaikaa. Totesin jo kotona, etten takissani pysty pahemmin istumaan kaiken härpäkkeiden ja helman takia, mutta uhmattiin kohtaloa ja mentiin kattomaan Laeppavian haastattelu. Todettiin siinä sitten istuessa cossini hajonneen ensimmäistä kertaa ja ohjelman päätteeks oli matka takasin pukkariin korjailemaan irronneita osia. Pitkin päivää cossista irtosi liimaukset sieltä täältä ja maalia kului kulumistaan. Melkein sai pelätä, että onko sitä minkälaisessa kunnossa tuomarointiin mennessä.


Yhden aikaan piti mennä odottamaan tuomarointi vuoroa. Odottaminen oli sangen kituvaa, kun en tosiaan voinu istua millekkään normaalille penkille ja aina kun joku mamma kysyi haluanko istua jouduin sen toteamaan. Kunnes sitten, yksi lähti ettimään jotain jakkaraa ja löysi pianotuolin :D. Siitä sain oman personal tuolini ja voi sitä ekstaasia kun sai viimeinkin istahtaa. Eipä siinä kauaa ehtiny kun piti nousta tuomarointiin.


Odotin tuomarointia innon ja kauhun sekaisin tuntein jo siitä asti, kun ne julkistettiin. En ois parempia tuomareita voinu pyytää. Tuomarointi huone oli hyvin pieni, niin tuli vähän nurkkaan ajettu tunne :D Mutta ah, kuten etukäteen kuvittelinkin, jokainen tuomari oli niin pirun mukava ja ihana, että vaikka tietämättäni jännitin niin paljon että tärisin, niin silti tuli niin hyvä tunne sieltä lähtiessä. Ja oikeesti kyselivät kaikki asioita kunnolla ja näpertelivät proppiosiani ja juttelivat ja AAH. Olin niin tyytyväinen kun vertaan tätä kokemusta Traconiin, missä se tuntui niin nopealta pintaraapaisulta. Juuri tätä halusinkin. Tuomaroinnista palatessani jäin odottamaan kun seuraavaksi oli Biffen vuoro ja pyysin mammalta keksejä, etten kuolisi siihen penkille.


Tuomaroinnista mentiin shoottaamaan ulos ja voi jehna puntit tutis aika ihanasti. No en sentään jäätyny, paljoa. Höpöteltiin muutamille ihmisille ja sitten pitikin mennä takasin bäkkärille lavaosuutta varten. Mulle iski ihan hirvee väsy kun vaan haukottelin ja olin ihan puoliunessa. Siinä vaiheessa kun piti nousta jonottamaan kuitenkin iski ihan hirvee jännitys, tärisin ihan mahottomasti. Hyvin pitkälle sen takia kun kroppa sanoi kukkuu. Vähän ennen omaa vuoroa kävellä lavalle oikeasti hetken ajan ihan vakavissani harkitsin, että lähen viipottamaan hevonhelvettiin siitä tilanteesta. Mutta ei kun lavalle vaan ja kas, sinne päästessä taas pää tyhjeni enkä jännittäny yhtään. No okei se kysymys oli ihan kauhea, koska hirvee lagi, mut kai mä siitäkin selvisin.


Sitten oli ihan hirveän pitkä odotus, että sai tietää tulokset. Ainakin mulle. Mä pitkin päivää jankkasin Biffelle kuinka en usko yhtään omiin mahdollisuuksiin sijottua, koska en yhtään missään vaiheessa ole osannut seisoa asuni takana niinkuin Luciuksessa. Varsinkaan kun näin muiden asuja. Joten voi helvetti sitä shokin määrää kun kuulin oman osallistujanumeroni lausuttavan kolmannelle sijalle. Melkein huusin ääneen että mitää helvettiä :D Olin niin shokissa lavalle kävellessä, etten edes kuullut perusteluita ollenkaan vaan sain ne kuulla sitten bäkkärillä jälkikäteen. Olen yhäkin siinä tilassa, että mitä ihmettä tapahtui.

Tosi hyvälaatunen kuva pokaalista

Kyytini oli saapua jotain puol kaheksan aikaan ja piti sitten se loppuaika tappaa jotenkin. Päätettiin mennä amv-kisaan ja kadun sitä päätöstä loppuelämäni. Äänet oli niin perkeleen kovalla, että kaiken väsymyksen päälle se oli mulle liikaa. Rupes ahdistaa ja huimaamaan niin luvattoman paljon, että piti lähteä sieltä hyvin nopeaa pois. Loppuaika meni siihen ittensä rauhottamiseen ja soitin, josko mut haettais vähän aikasemmin. Ihan aamuun asti olo pysyi niin hirveänä ja melkein harkitsin jättäväni sunnuntain väliin, olo oli vaan niin kauhea ja ahdistunut. Olen ollu jo pari vuotta hyvin ahdistusherkkä, mutta ekaa kertaa se iski conissa. Ja toivon, että myös viimeistä.

Mutta juu, olen BM'ään näin loppupeleissä paljon tyytyväisempi, mitä olin aikaisemmin. Kerrankin näinpäin :D Asua päältä ottaessa iski pieni envälitäenäärage ja sitä myöten voinen sanoa, ettei asu tule näkemään enää päivänvaloa. Vuosi alkoi oikein ihanasti ja kiitos vielä tuomareille ja kaikille ketkä onnittelivat ;v;

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Olen elossa...vielä

Hupsista blogi on näköjään ollu vaihteeks vähän pidempään horroksessa. Siihen on kaksi syytä, en ole tehnyt mitään tai olen tehnyt niin paljon etten muuta päivän aikana ehdi tekemään. Hieno ristiriita.

Eli ton miekan valmistumisen jälkeen oli..noh....hiljainen kausi millon en tehnyt oikein mitään kuin leikkelin melkein kaikki palat molempiin cosseihin ja tietty kaavat. Ja vasta viimeviikolla aka vajaa 2 viikkoa ennen conia rupesin vasta ompelemaan. Hahhaa mitenniin saamattomuuteni vaan tuntuu pahenevan. Olen ommellu kuin hullu ja joutunut taas harrastamaan pirun aikasin heräämistä, että ehin oikeasti saamaan jotain valmiiksikin. Niin ettei laatu kärsi. Sob. Tietty on hairahtanut tekemään muutakin ja nämä viimepäivät on ollu motivaation kanssa kamppailua. Luojankiitos mulle tuli sopivasti vuorokato töistä että ne ei keskeytä spurttaamistani pahemmin.

Mut okei BM on..ollut samaan aikaan ihan kivaa ja sairaan karseeta ommella. Ekaa kertaa koskaan ikinä päätin tehdä takista proton ja voi onnea kun oikeesti niin vaivauduin tekemään. Vältyin pahalta katastrofilta meinaan, koska kaavat oli harvinaisen päin mäntyä. Sekin homma sitten alusta ja seuraava versio olikin huomattavasti oikeampi. Modailin protoa niin, että sen paloista tuli piirrettyä uudet kaavat ja sitten vasta ne lopulliset palat. BMssä pahin vitutus on se miten kankaat ei sitten yhtään pelaa yhdessä ja dorkana jouduin ostamaan oransseihin kohtiin lakanakangasta. Se perkele kun tuppaa menee rutulle ja rypylle vaikka kuinka silität ja asuni tuntuu olevan harvinaisen jäätävä ruttukasa. Itken.

Valmis hiha

Hihaan mulla uppos oikein ehanasti melkein kokonainen päivä. Varmaan haasteellisin hiha ikinä. Olisin ihan tyytyväinen mokomaan jos toi oranssi ei edelleen ois niin kamalaa mitä se on ja valkonenkin päätti tehdä kaiken mahollisimman vaikeaksi ja menee niin monelle kurtulle vaikka kuinka yritin huolellisesti ommella. No okei ihme että se toimii edes noin hyvin. Ironista että sen kerran kun päätän oikeasti olla huolellinen niin kangasvalinnat näyttää keskaria kaikelle sille vaivalle.

Epätoivoinen yritys saada edes jotenkin edustavaa kuvaa keskeneräsestä takista (sain äitiltä joululahjaksi kyseisen mallinuken btw <3)

Takki on syöny ihan kivasti tukikangasta ja kun siinä on vielä vuori niin voi jösses kun on painava. Hitaasti mutta varmasti sain takin n. 4päivässä ompelumielessä valmiiksi, kaikki extra sälpe vaan on vielä kiinnittämättä.

Kertoo paljon et tää on edustavin kuva koko cossista

Hupun harmaan karvan nyysin Garekin takin reunuksista, koska ostamani harmaa karva oli jotain niin järkyttävää, ettei sitä mitenkään voinu edes harkita käyttävänsä. Näytti kun olisin kyniny jonku raivotautisen kissan....

..................aivan

En jaksa sen selvemmin tarkentaa koko ompeluprojektia ja ei siitä oikein heru mitään hyvää kuvaa selvästikään ennen ku se on kokonaan valmis. Ompelusten ohella olen tehny vöihin tulevia ..öh...juttuja ja miekkoja. Miekat tein jälleen eristelevystä koska kevyttä ihanuutta, mutta ajattelin pinnottaa sen tekonahalla. Huono päätös, koska ne tekonahat mitä mulla on ei yhtääään sovellu päällystämiseen. Joten pistin taas sanomalehteä päälle ja tadaa erittäis huolelliset miekat on valmiit. Yksityiskohtia tein softiksesta.


Valmiit miekat piu

Worbla on niin jännä matsku

Valmiita juttusia

Siinä nyt on jotain, mun pää kummasti taas tyhjeni että se punanen lanka on taas jossain ja nytkin päivitän vaan jotenkin sekaisessa olotilassa kun pidän taukoa :D Vielä on ihan kivasti tekemistä ja Asagissa en ole tehnyt mitään muuta kun alottanu ompelemaan tässä samalla housuja ja tehnyt parhaat asepropit ikinä. Eli mukavan kiireinen viikko luvassa..