Kananin cossaus lähti siitä ajatuksesta, että eräänä talvisenä yönä päätin puoliläpällä arpoa mun lukemattomista cossihimoista itelleni seuraavan projektin. Kun cosseja on kansiossa 500+, valinnanvaikeus on päätähuimaava toisinaan. Joten annoin kohtalon tulla peliin, ja alotin tekemään sen mikä eniten arpaonniehdokkaista tuntui miellyttävän just sillä hetkellä. Ja näin numero osui Kananiin, katsoin sitä hetken silleen "pitäiskö.." ja siitä se sitten lähti. Oon halunnu jo jonkinaikaa tehdä jotain tosi yksityiskohtaista ja kyseinen design oli siihen kyllä ihan omiaan.
Cossin tekemiseen lähdin asenteella teen tätä rauhassa, miettimättä dediksiä ja miten motivaatio päättää viedä. Tekeminen lähti käytännössä Frostia edeltävällä viikolla.
Ensimmäinen askel oli hameen kukkakuviot. Maalaamisessa menee oma aikansa niin päätin lähteä siitä liikkeelle, plus maalaus on yleensä cosseissa se kivoin ja helpoin motivaation kannalta. Ihan ekana lähdin hahmottelemaan kukkia ihan vapaalla kädellä paperille, mistä sitten ne skannattiin koneelle ja tulostettiin oikeassa mittasuhteessa. Sitten otin Biffen valopöydän käyttöön ja näin sain hahmotelmat itse hameelle.
Tästä lähti se itse urakka, eli maalata jokainen kuvio käsin yksitellen. Käytin ihan akryylimaalia, kun sävyjä on helpompi säätää ja tätä ei kuitenkaan ole tarkotus käyttää pesukoneessa/ei väliä joustaako niin kangasmaali olisi ollut ihan turhaa. Maalaaminen oli ihan terapeuttista, selkä siinä vaan kärsi :D Kukkien jälkeen piti vielä tehdä kultaiset perhoset & mitkälie kuvioinnit. Samalla tekniikalla mentiin, mutta pohjan tein ensin kultaisella kangastussilla minkä päälle heitin vielä kultamaalin. Tässä vaiheessa piti vähän raapia päätä kun mittasuhteet ja asettelu meni vähän vaikeaksi. 2D kuvan muuttaminen 3D kappaleeseen on silkkaa mahdottomuutta, niin lopulta piti vaan pelata sen mukaan mikä näyttää silmään hyvältä.
Kun maalaushommat oli selvitetty, jätinkin cossin taka-alalle ja keskityin muihin asuihin. Hameen loppuun tekeminen ei innostanut pätkääkään, joten seuraavaksi lähdinkin tekemään kaikkia pikkuosia. Pikkunäpräys on semmosta, että sitä ei halua tehdä minkäännäkösessä kiireessä tai paineessa, vaan sitä tehdään huoletta.
Ostin Ebaystä silkkisiä ruusun terälehtiä, mistä kasasin itse omat ruusuni. Alku oli vähän hataroivaa, kun en tämmösiä ole ennen tehny ja mittasuhteita piti vähän ettiä. Olin ostanut bonnetissa olevan korun valmiina ebaystä, meiningillä en mä tommosta haluu itte tehdä, mutta sen tullessa perille huomasin heti sen olevan aivan liian pieni. Pienen kriiseilyn jälkeen sitä vaan sisuuntui ajatukselle, et no pakko tehdä itte. Aivopieruilun jälkeen päädyin tekemäät sculpeystä pohjan ja proton ite jalokivestä, mistä tein sillimuotin hartisia varten. En ole koskenu hartsiin piiiitkään aikaan niin fiilis oli aika en halua nytkään. Mutta hyvien esimerkkien voimalla sain mömmöä semmosessa muodossa et sen käsittely oli loppupeleissä tosi simppeliä. Värjäys tapahtui nimenomaa hartsille tarkotetuilla värikalvoilla, mistä yhdistelin sopivat sävyt. Kolmas kerta toden sanoi ja kolmas castaus oli se mikä pääsi lopulliseksi helyksi.
Suurinosa sälästä on tehty scylpey massasta. Sen on suht kevyttä, mutta paras asia siinä nimenomaa on sen helppokäyttöisyys ja sileys. Tuon ihme keksin (??) tein softis + worbla kombona, ja ripottelin siihen erivärisistä softispaloista leikattua sälpettä. Rusetissa olevan kellon päätin tehdä kanssa sculpeystä sen yksityiskohtaisuuden vuoksi. Itse kellotaulu on ihan vaan valokuvapahvia, mihin piirsin luvut ja liimasin kellon pohjaan. Päällisen tein kohoaineella, mikä kuitenkin päätyi vähän kusemaan lopputulosta. Pahvi ei ollut liimautunut ihan saumattomasti, joten kohomömmöä pääsi sen alle, mikä johti sen nousemiseen. Jouduin repimään puolikuivuneen mömmön pahveineen pois ja tekemään uuden taulun. Sain sen liimattua vähän paremmin, mutta silti sekin mokoma lähti vähän nousemaan yhdestä kulmasta. Taas vähän kriiseilyä, mutta päätin vain niellä harmistyksen siitä ettei pinta ole täysin tasainen.
Härpäkkeiden jälkeen olikin taas vähän enemmän taukoa tästä cossista. Noin kuukauden tauon jälkeen jatkoin itse bonnettia. Reunalla oleva pitsi on scuba kangasta, minkä toisella puolella on kangasmaali jämäköittämässä sitä. Sitten vaan leikkasi vähän piparireunaa. Itse edustassa kiinni oleva pitsi oli Lonetaa minkä toiselle puolelle silitti liimakankaan, minkä sitten silitti kiinni ite myssyyn. Bonnetin hahmottaminen oli vähän haastavaa, varsinkin kun en taas ottanut ihan kaikkea huomioon. Pohjalla oli softiksesta tehty runko, minkä pohjalta tein kangaspalat. Rusetin raidat yritin ensin maalata, mutta pian huomasin ettei siitä mitään tule. Joten maalasin raidat eka paremmalle, valkoselle kankaalle ja siitä sitten leikkasin raidat. Taas sama liimakangas taakse ja kiinni itse rusettiin. Kultaosat on softista ja kultaista kohomaalia, vähän meni vituiks mutta minkäs teet :D
Tässä vaiheessa elettiin jo huhtikuuta ja kiire rupesi vähän tuntumaan siellä takaraivossa. Päätin että kyllä tämä cossi pitää Desuun saada valmiiksi. Seuraavaksi oli pakko jo lähteä tekemään jotain isompaa, joten päätin alottaa korsestista. Olen ilonen, että olen oppinu tekemään protoja, homma meni paljon helpommin kun harjoitteli ennakkoon ja pysty vaan leikkaamaan oikeat palat. Ekaa kertaa ompelin korsettiluita, se oli aika hauskaa. Vähän harmitti ettei korsetissa ollut niitä kuin kaksi ihan edessä, oisin mieluusti ommellut niitä lisää. Korsetti oli näitä designien reimuvoittoja siinä, että edessä olevat nyöritykset ei todellakaan voineet olla se millä korsetin sai kiinnitettyä päälle, kun eihän niissä mokomissa ollut edes solmua näkyvissä! Eli piti säätää vetoketju selkään. Näin myös käytännöllisenä tehdä nyörityksiin eka sirkat, vaikka niitä reffissä ei näkyiskään. Nappiasiat oli kanssa taas sculpeytä. Helmaan tein taas liimalla vahvistettua scubapiparia. Mulla kävi pieni tapaturma ja onnistuin tekemäät jo valmiiseen korsettiin tahran, mut onneksi kohtaan mikä ei näy niin selvästi. Tykkään tosi paljon lopputuloksesta, yksi siisteimpiä osia tässä cossissa.
Seuraava urakka onkin alushameessa olevat pitsireunat. Opin rakastamaan tämän cossin kanssa Mod Podge fabriciä, ihan parasta mömmöä. Ostin siis ihan perus ohutta puuvillaa, tein kaksi nauhaa mistä toiseen sudin podge mömmöä ja länttäsin toisen nauhan päälle. Näin sai melkein purkautumatonta kangasta, mikä oli vielä ihan kivan jämäkkää. Ihan täydellistä reunaa tästä ei leikkaa, mutta kaikista pahimmalta purkautumiselta selviää. Sitten vaan raivokasta piparireunan leikkaamista.
Kaikista inhottavin asia tässä cossissa oli hihoissa olevat sifonki piparireuna paskiaiset. Yrittäkääs leikata piparireunaa, tai ylipäätään mitään, semmoseen plörökankaaseen kuin sifonki. Onneksi reffi oli taas sen verran epämääräinen näiden reunojen kanssa, niin jokaisen piparikohdan ei tarvinut olla samannäköinen. Löysin ebayn ihmemaailmasta non fray tussin, mitä sudin reunoihin ettei ne purkautuisi. Tarvitaan jotain mustaa magiaa jos haluaa ettei ne purkautuisi ollenkaan, mutta kyllä ne taas suurimmaksi osaksi pysyi nätisti siistinä. Myöhemmin kaikeksi ilokseni huomasin, että olin leikannut toisen palan kieroon. Eli se piti tehdä uudestaan. Jee.
Hameen sinisessä reunassa olevat kuviot piirsin taas ihan kultatussilla ja kävin ne läpi kultamaalilla kiillon lisäämiseksi. Mietin pitkään miten tuon ohuemman raidan tekisi ja päädyin käyttämään samaa kangasta, kuin muutkin siniset osat. Pohja on taas se sama liimakangas. Kangas ei ole tähän ihan sopivaa kun se purkautuu herkästi tietyssä langansuunnassa, mutta taas asioita minkä kanssa vaan piti elää. Alushameeseen heitin vielä ilmaispitsit päälle, että sauma näyttäisi nätiltä. Alushame on puolikello ja päällä oleva täysikello (reffissä piparireuna ei kaareile, helvetti) niin ei saanut jäädä mitään rumaa reunaa näkyviin.
Hihat on koostunut pitkälti kellohelmoista. En löytänyt mistään sopivaa 1cm pinkkiä nauhaa mikä vielä joustaisi, niin piti taas vähän säätää. Kankaita.comista löysin 2cm aivan täydellistä nauhaa, niin miten ratkaistiin homma, no podge liimalla! Sudin sitä nauhalle ja taitoin sen puoliski ja tadaa, yhä joustavaa nauhaa siinä leveydessä kuin pitääkin.
Reffissä olevat nilkkahörsö asiat oli myös yksi raivostuttavimmista piirteistä tässä cossissa. Asennoiduin niihin "pienet nopeat asiat" mutta eipä ne koskaan sitä ole jos noin sanoo. Mietin että miten helvetissä saan ne kiinnitettyä ja päädyin tarranauhaan. Vihaan tarranauhaa ja vihaan sitä kyllä tämänkin jälkeen. Mutta pahin asia oli noi reunassa olevat helmet. En tiedä millä pyhällä voimalla ne olisi pitäny saada pysymään, ja kävin jossain helvetin syvimmissä uumenissa kun ne halusi kokoajan purkautua irti. Pääsyin lopulta liimaamaan niistä osan erikseen kiinni kankaaseen, ja toivoin ettei ne irtoaisi enää. Lopputulos oli erittäin rumaa, mut onneks noissa on toi rusettiasia peittelemässä edes osaa.
Tässä välissä kampitin sen yhden kaikista kuumottavimmista osista, eli sinisen yläosan. Vähän nettiä kaivellessa päädyin tekemään helman ns. oikealla tavalla eli kellohame, minkä nostin 4 kulmasta ylös. Yläreunassa oleva röyhelö on leikattu myös kellohameesta, takana taas kangasliima minkä avulla pystyin leikkaamaan niin pipari kuin itse röyhelön reunan. Tämä myös kummasti helpotti punaisen nauhan pujottamista, kun leikatut reunat ei purkaannu. Olkanauha oli myös alunperin ostettu sininen nauha, mihin ompelin röyhelö kiinni, mutta loppupeleissä en ollut siihen yhtään tyytyväinen. Joten tein taas liimaamalla itse sinistä nauhaa, minkä kiinnitin uuteen satsiin röyhelöä. Röyhelö on valmista pitsiä, mitä liimasin 2 kerrosta yhteen. Koko cossin suurin murheenkryyni oli helmet. Tilasin ekan erän jossain vuodenvaihteessa, ne oli väärän sävyiset. Sitten helmikuussa tilasin juuri sopivia hematiitti helmiä. Mitkä ei vielä tänä päivänäkään ole saapuneet. Toukokuun alussa havahduin tähän ja varuiksi tilasin samoja lisää. Ja ne tuli 2 viikossa. Mistä pian huomasin, että kappas näitä ei ole todellakaan tarpeeksi. Paniikki. Tilasin taas kolmannen erän samoja toivossa että nekin ehtisi 2 viikossa. Kyseiset helmet ei ole saapuneet vieläkään. Epätoivon kasvaessa tilaisin suomesta about saman näkösiä, ne tuli nopeesti mutta ihan väärän värisiä. Vielä yksi epätoivo erä tuli tilattua ebaysta uk myyjältä, mitkä nekin oli väärän värisiä. Viikko ennen conia vitutuksen kourissa joutui miettimään, että mitäs sitten kun cossi jää tekemättä tämän takia. Onneks Biffe kävi ostamassa mustia puuhelmiä n. viikko ennen conia, jotka sitten itte maalasin kultasiksi. Tähän meni n. 11tuntia, kun maalia meni 3kerrosta ja yksi lakkakerros. Jos aikaa olisi jäänyt enemmän, olisin voinut ommella helmet kunnolla yläosan helmaan kiinni, mutta jouduin osittain liimaamaan niitä, Tämä kostautui sitten ite conissa, kun liimaukset petti.
Vikoja juttuja oli rusetin ompelu ja kasaus, kuin myös bonnetin viimeistely. Asioiden liimaaminen yhteen on aina niin kuumottavaa, eikä nytkään vitutukselta selvitty. Mutta lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Rusetin lopulta päädyin kanssa kokoamaan aika paljon liimaamalla, kun halusin minimoida taittamisesta syntyviä ryppyjä. Pohjana on softis, minkä päälle kangasluirut liimasin. Tää tekniikka ei ihan toiminut satiininauhassa, niin se on vähän rumasti kiinni. Rusetin ruusua sävytin vähän maalaamalla keskeltä vaaleammaksi. Helmet oli myös maalattu, että ne sopisi muihin kultaosiin paremmin.
Nauhat jaloissa on olkainnauhaa, aivan ihanaa semmosta. Mutta sitäkin tuli tilattua ihan liian vähän ja posti petti jälleen. En ehtinyt saamaan uutta erää ajoissa, niin piti toiseen jalkaan tehdä itse. Kävi tuuri et mulla oli kaapissa suht sopivaa kangasta mikä sopi myös sen ostetun nauhan kanssa yhteen. Liima tuli taas apuun. Posti petti myös mustassa sukkanauhassa, eikä tuonut sitä mitä tilasin. Piti siis käsin ommella noita rengaskuvioita mustaan aikasemmin ostamaani nauhaan. En ottanut itse nauhahärpäkkeestä kuvia, mutta se oli jämäkankaista ommeltu nauha, mihin maalasin raidat ja tein piparireunat. Piparireunat unohdin rypyttää, ennenkuin kiinnitin ne ite muuhun osaan. Valkonen ruusu oli sama meininki kuin loputkin.
Lopputulos ei ole omaan mieleeni parasta mitä olen aikaan saanut, mutta yksittäisinä osina olen tähän super tyytyväinen. Kanan on ensimmäinen oikeasti paljon työtä vaatinut cossi ja olen ilonen, että sain sen suht kivuttomasti loppuun asti valmiiksi. Oli muuten myös tuskaisin cossi pitää päällä sitten Black Rock Shooterin minkä tein vuonna 2014. Korsetti puristi ja kengät oli ihan liian isot, mikä johti tuskaiseen oloon koko conipäiväksi. Mutta milloinkas sitä monimutkaset asut oliskaan mukavia päällä.
Sain tästä uutta pontta tarttua vähän isotöisempiin cosseihin, mitä olen vältellyt pelossa etten jaksa tehdä niitä loppuun asti. Ottaen huomioon millä perusteella lähdin tätäkään tekemään, olen helpottunut etten jättänyt sitä tekemättä.
