Alustavat vuosisuunnitelmat

Nousen blogaus haudastani ilmoittamaan mun tän vuoden cossien kokoonpanoa. Paino sanalla alustavat, koska mikään ei ole koskaan varmaa, paikkoja voi vaihtua, droppaantua tai siirtyä ja sillee, mutta suunnilleen näillä mennään.

// Edit // Muutoksia jo näin 6 päivän jälkeen, voi elämän kevät :DD

        Popcult Helsinki__

Keisuke - Togainu no Chi
(Lauantai/taidekuja)

        Desucon__

Sinbad - Sinbad no Bouken
(Perjantai)

Tenryuu - Kantai Collection
(Lauantai)

Yamazaki Sosuke - Free!
(Sunnuntai / ova ryhmä)

        Mimicon__

Vanilla - NekoPara
(Lauantai / kisacossi)

Nagisa Shiota - Ansatsu Kyoushitsu
(Sunnuntai)

        Animecon__

Cyan Hijirikawa - Show by Rock!!
(Lauantai / kisa&paricossi)

Umbreon gijinka - Pokemon
(Sunnuntai / paricossi)

         
        Tracon X__

Kogitsunemaru - Touken Ranbu
(Lauantai)

Ikki Minami - Air Gear
(Sunnuntai / paricossi)

        Kosucon__

Yuuichiro Hyakuya - Owari no Seraph
(Lauantai)

Sakata Kintoki - Kintama
(Sunnuntai / paricossi)

Huhhuh et semmonen rykelmä tälle vuodelle, vittuun se maltillisuus. Tajusin tässä 2kk cossittomuus tauon jälkeen miten se hiljainen tahti on ihan yhtä stressaavaa kuin hirveä kiire niin enpä pidättele itteeni sen enempää. Tosin on ihme jos saan ees puolia näist oikeesti tehtyä ja jos jokin ei johonkin coniin ehdi siirrän sen vaan seuraavaan jne. Teen jokaista vähän mieleni mukaan ja silleen. Näiden lisäksi olen menossa myös Hypeconiin tänävuonna, mutta istun sielläkin taidekujalla niin en pistä mitään cossia päälle.

Seuraavaksi löytänette minut siis Popcult Helsingin taidekujalta koko viikonlopun ajan, sunnuntaista en ole vielä päättäny tuunko ihan normitallaajana vai pistänkö omaa hahmoa niskaan.

p.s Tajusin et mulla on vaan 3 naiscossia, OHO. Miehet kaappasi vallan takaisin.

Tracon 9 Sunnuntai

Sunnuntai lähti käyntiin oikein hitaasti ja kepeästi, missä oli kyllä omat ärsytykset kun taas oli tunti odottamista. Mut Rin päätyi päälle sutjakasti ja tuntui niin virkeältä pitkästä aikaa pitää sunnuntaina cossia mikä ei paina mistään ja siin on rento olla.

Alotettiin päivä hoitamalla pakolliset jonotukset alta ja tämä päivä oli pyhitetty enemmän ihan conin tutkailuun. Allekirjoittaneella oli kova kiire taidekujalle, kun halusin päästä polttamaan ne vähätkin "hilut" mitä lompakossani enää oli. Joku n. 40euroa kulutin taidekujalle ja harmitti etten saanu edes kaikkea mitä halusin, ihan jo sillä et olivat myyneet loppuun jo lauantaina tai eivät olleet paikalla.

Taidekujalootti

Käytiin myös tottakai myyntipöytäsalissa, missä ei kyllä hirveästi viihtynyt, ihan sillä ettei mulla ollu enää rahaa mut niiden ryysien takia ei muutenkaan huvittanu jäädä tarkemmin kattelemaan. Kirpparille me ei menty kertaakaan eikä kyllä kiinnostanu mennäkään, se jonottaminen ei yhtään houkuttanu vaikka ite kirpparilta ois voiny löytääkin kaikkea hienoa. Todella huono paikka koko kirpparille, siihen pahimpaan maholliseen pullonkaulaan.

Sunnuntaina käytiin myös parilla luennolla. Maskeerausluento oli tosi peruskauraa, olin vähän pettynyt kun ei ollut mitään kuvia tai suoranaisia ohjeita joidenkin maskeerausten tekemiseen, materiaaleista kun on helpompi ittekin ottaa selvää. Käytiin myös fanservice luennolla, vaikka sekin jäi vähän laihaksi kokemukseksi jo sillä, ettei sieltä ihmispäiden takaa edes nähny mitään. Tosin ei tarvinnukkaan kun koko touhu olikin aikalailla yleisön kokemusten kyselemistä.

Kuvat on jälleen ottanu Biffe

Sunnuntaina energiaa vei yhä ihan hirveästi tuttuun tapaan piilarini. Nämä siniset on ollu tänävuonna ahkerassa käytössä ja kyllä se tuntui jo käyttömukavuudessa. Ohjelmissa sai tosissaan tapella sitä särkyä vastaan. Ohjelmien jälkeen oli vielä hetki aikaa ennen kisoja, mikä käytettiin pikaiseen shoottaamiseen. En halunnu Rinistä hirveesti kuvia, kun sen ois tarkotus mennä uusiokäyttöön ryhmäshoottauksen muodossa, niin en halua kyllästyä siihen. Vielä ennen kisoja Biffe kävi hakemassa kirpparilta kamansa, mikä oli kyllä...järjettömän pitkä odotus. Se olikin se meikäläisen huomiohuoraamis hetki kun kuvapyyntöjä ja haleja sateli kun seisoskelin siinä oikein tarjolla. Melkein kirjaimellisesti pyörin siinä lattiallakin ja kattelin sitä läpi änkevää ihmismassaa. Missattiin kisojen alku, mut eipä siitä mitään haittaa ollu.

Puoltuntia alun jälkeen hiippailtiin sisään. Halusin nimenomaan nähdä esityskisat koska tuttuja kisaamassa ja pitihän niitä tulla kannustamaan (ja sijouttumisethan sieltä tuli, jes!). Muuten oisin kyllä juossu ulos ja aika nopeesti. Ei sillä ettei kisat ollu hienot ja viihdyttävät ihan NCC kuin esityskisan puolesta, mutta mun piilarit rupes tosissaan sanomaan itteään irti. Ihan jäätävät kovat tuskat ja kieriskelin siinä penkillä odottaen että pääsis pois. Viimeinki sitten kisojen ollessa ohi lähettiin ulos hakemaan kamoja ja valmistautumaan lähtöön, mikä oli tällä kertaa tavallista aikasemmin muutenki. Narikassa odotti ihan hirveä jono. Mun silmät ihan punotti kunnolla, joten jätin jonottamisen Biffelle ja menin ottamaan piilarit pois ja heitin ne menemään. Sitten olikin tosi ahdistavaa, kun olen oikeesti niin sokea etten erota muuta kuin blurria. Yritin kattoa narikoilta oliks Biffe siel viel jonossa, mutten erottanu kenenkään kasvoja ja muutenki olivat pelkkää väriblurria. Pari ihmistä tuli vielä juttelemaan ja ottamaan kuvia, mikä oli lievästi sanottuna aika epämiellyttävää siinä tilanteessa. Möngin odottamaan sinne sivummalle ja odottamaan jos Biffe sit löytäs mut. Kunnon dejavu kun viimevuonna kävi suurinpiirtein samoin, paitti nyt olin sokea. Viimein se sieltä ilmestyi ja sain lasit päähäni.

Päädyttiin ajoissa junalle ja kotimatka olikin aikamoista kärsimystä ja ennakkoon alkanutta conidarraa ja ruttoa. Loppuun jouduin vielä menee auton takakonttiin (auto mis ei oo takapenkkejä, ei mihinkään ahtaaseen tavaratilaan) ku heitettiin Biffe viel kotia. Kotona ekat puoltuntia meni ihan jäätävään lahnaamiseen ihan, et sain olon tasattua.

Traconista jäi kaikesta odottelusta, jonottamisesta ja tuskailusta huolimatta tosi hyvä maku suuhun, Viihdyin kovasti ja tuntuu, että aina ei ikinä riitä kaiken läpikäymiseen ja kaikkien ihmisten näkemiseen. Jos jotain haluaisin Traconin vielä kehittävän, niin se kolmas conipäivä ois aika bueno :D

Conikausi päätty periaatteessa tähän, mut meillä on vielä Popcultday minne mennä, sinnekin on pientä asua tekeillään mut niitäpäs en paljastakkaan vasta kun sitten jälkikäteen.

Tracon 9 Lauantai

Jos Tracon pitäs jotenkin tiivistää pariin sanaan, niin ekana tulee heti mieleen odottaminen ja jonottaminen. Tracon on näitä harvoja coneja mihin me saavutaan vasta lauantai aamuna, hyppisin onnesta jos Traconista tehtäis 3päivänen niin välttyis siltä aamustressiltä. Aamufiilis oli muutenkin taas sitä itteään, kun jouduin taas liimaamaan osia itteeni kiinni ku paikat vaan paukku ja poksu liitoksistaan. Junaan kuitenki selvis ja junassa istuminen oli matkapahoinvoinnin vastaan tappelua, se on näköjään tullut takasin riivaamaan mua.

Traconin yks ihanimmista piirteistä on se et se on niin lähellä asemaa, paikalle kävely on niin kivutonta ja nopeaa. Mulla ei ollu ranneketta etukäteen, niin heti alkuun pääs kokemaan näitä läpi conin ilmaantuvia ihanuuksia, jäätäviä jonoja. Onneks ei hirveen kauaa viel siin vaihees tarvinu ja päästiin sit sisälle viel ihan järjissämme. Mut sitten oliki vuorossa narikkajono. Ja sen jälkeen mun piti odottaa Biffeä kun se meni pukkariin, mikä seki oli niin täynnä porukkaa et huhhuh. Sekin aiheutti suurta kummastusta, miten oikeesti ihmiset ei tunnu osaavan ajatella asioita muidenki kantilta. Ensinnäkin se ihme lössiytymä pukkarin ulkopuolella. Ainakun uutta porukkaa lappasi alas, kaikki jäi vaan seisomaan ja ihmettelemään et onks tää pukkari jono vai miks nää ihmiset on tässä. Sitten ite pukkarissa monilla oli kaikki isot laukut mukana ja yksittäisen ihmisen oli vaikee päästä peilin ääreen edes kattomaan onko asu kunnossa, kun piti vaan loikkia siellä. Eli eka tunti conissa menikin puhtaasti kaikenmaailman jonotteluun ja odotteluun, siin vaihees aloin olee jo aika kypsä että tämmönen con.

Kaikki kuvat on ottanu Biffe

Varasin meille photoshoot ajan, mikä alkoi yhden maissa, niin se pari tuntia oli vapaata aikaa pyöriä ympäriinsä. En enää edes muista miten me se eka tunti tapettiin, mutta kamerahuoraamista ainakin se sisälsi. Sitten about tunti ennen shoottia pidettiin oma shoottimme ja kateltiin vähän ympäristöä missä vois kuvata. Yllättävän vähän sitä tuntee Traconin ympäristöä vaikka monta vuotta ollaan siellä oltu. Mentiin Tamperetalon taakse kuvailemaan ja vittuiltiin miten aurinko kokoaika tuli paistamaan sinne ja häiritsemään läsnäolollaan. Sinon oli cossina ..lievästi sanottuna tiukanpuoleinen joten kuvittelin siinä liikkumisen olevan todella jäykkää ja epämukavaa. Loppujenlopuks kyllä siinä ihan kevyesti kykeni liikkumaan. Isoin vitutus olikin huivi mikä ei yhtään halunnut olla aloillaan.

Kuten jo viimeks mainitsin, cossikisoihin pääsemättömyyden takia oli sit pyrkimys tehä cossi niin, et vois päästä jopa hallcosplayhin. Noh, ennen conia ja totesin et vaikka kutsu tulis, en ottais sitä vastaan. En ole cossiini niin tyytyväinen et voisin seisoa sen kanssa tuomariston edessä. Mut eipä sitä selkeesti tarvinnu edes miettiä, kun cossit mitä sinne valittiin näytti selvästi menevän conin ritariteeman mukaisesti.

Saatiin just passelisti shootattua ennen sitä virallista shoottia ja tottakai cossini meni paskaksi just ku lähettiin kuvaamaan. Mä en vieläkään osaa olla täysin rento kameran edessä niinkuin itekseen peilin edessä edes sillon ku Biffe kuvaa (esim osaan ilmeillä, mut heti ku kameran kohdistaa mun naama jäykistyy ihan helvetisti) joten aina shoottaus on enemmän tai vähemmän stressaavaa. Mutta nyt jotenkin jäi tosi hyvä maku suuhun siinä kuvausvaiheessa. Odotan innolla millasia kuvia sieltä tulee (väkisinkin myös vähän pelolla) ja pistänkin niille kuville oman postauksen kuhan ne saan.

Shoottauksen jälkeen oli taas hyörintää, päätettiin käydä viemässä tavarat hotellille ja hakee samalla vähän syötävää. Tällä kertaa mentiin ihan eri hotelliin mihin ollaan yleensä menty. Huone oli tosi hämmentävä, vaikka se oli suht pieni niin silti siel oli paljon enemmän tilaa ku esim Cumuluksessa, minkä hotelleihin kyllä ei enää mennä. Hotelliin päästyä iskikin jäätävä koomaus ja tapahtui päätös että otankin Sinonin pois päältäki, kun piilarit rupes jo ilmottamaan et hei ota meijät pois. Oon ruennu harkitsee 3 cossin ottamista coneihin ja tää vaan tukee sitä päätöstä. Joku tosi helppo kevyt asu minkä vois laittaa loppupäiväksi energiaavievän cossin tilalle. Mulla ei ollu mitään muuta kevyttä vaatetta kun Rin, joten pistin sen osittain päälle ja olinkin joku random koulumeganepoika loppupäivän. Se oliki päivän paras päätös.

Olo keventyi ja helpottui huomattavasti ja meillä olikin heti jotenkin paljon kivempaa conissa. Mentiin taidekujalle ja itkin miten halusin tyyliin kaiken sieltä. Näin jälkikäteen harmittaa etten heti ostanu vaan päätin jättää sen sunnuntaille, kun moni ehti myydä loppuun. Höpistiin muutenkin parille ihmiselle ja heti siitäkin olo kohentui. Ei sitä kyllä ihan jokapäivä kuule, et haukkumisen sijaan sua kehutaan 4chanissa :DD

Meijän oli tarkotus mennä kattoo cossikisat, mut päivän aikana toinen meidän lipuista oli kadonnu johonki. Se oli selvästi kohtalo, kun lähempänä ei sit edes jaksettu vaivautua mennä kisoja kattomaan muutenkaan. Ehkä jos ne ois alkanu aikasien vuosien mukaan neljältä ois vielä, mut ei vaan jaksanu väsyneenä odottaa ees sinne viiteen asti, joten mentiin hakee ruokaa ja möngittiin jo hotellille. Nyt ei ainakaan tarvinnu stressata seuraavaa aamua, kun oli niin helppo cossi ettei sen laittaminen ollut mitenkään iso juttu. Pitää kyllä pitää tämä jatkossa näin, ettei pistä sunnuntaille mitään liian isoa ja vaivalloista.

PreTracon ja kisojen paineenpurkua

Sain cossini sopivasti valmiiksi torstaina, kun oltiin sovittu, et perjantaina polkisin Biffelle ja shootattaisiin Rin siellä kotistudio oloissa. Ja yritys oli saada kuvia Saatanan kanssa, josta sais muokattua Kuron mut asiat ei mee ihan niinkuin haluaisi kun puhutaan eläinten kanssa kuvaamisesta..ja tietty olin hankkinut Riniin pitkät haltia korvat, mitä en aikonut pistää conikäyttöön.

Poljin ihan rauhassa (kaupan kautta, auttelin mummojakin kauppajonossa huhhuh) Biffelle ja tein vähän tuttavuutta karvaisen kuvaajaparini kanssa. Leikitin sitä ihan hulluna mut ei sille energialle tuntunu näkyvän loppua :D Vähän se minuu aristeli, mikä sit oli vähän ilmeisempää ite kuvatessa kun otus ei oikeen viihtyny meikäläisen sylissä. Lopulta se mönki sohvan alle piiloon, joten kuvailtiin ensiks ilman sitä.

Oli aikamoista säätöä valojen kanssa, mikä sit johti ongelmiin valotusaikojen kans, mut kyllähän sitä jotain sai tästä irti. Ei ehkä ihan niin helppoa mitä oikees studiossa, mutta kuitenkin.

Kaikki Saatanan kanssa otetut kuvat on vähän...öh...tasoa viuhahdus, joten lopulta otettiin vähän vähemmän hallittu kuvaustilanne missä houkuttelin otusta lähemmäs herkuilla. Saatana on nyt muokkaamaton, mut ihan sama.

Päivän "ihanin" puoli olikin sitten polkea takas kotii pakkaamaan, yleensä sen matkan polkemiseen menee se joku 25-35min mut mä huitasin menemään vartissa, väsymys ja hienmäärä oliki sit sen mukaista ja koska mul oli Rin viel päällä, niin sain vähän kuivatella vaatteita ennenku sain ne pakattua :D


Muuttah, mitä vielä haluan tähän postaukseen lisätä on pieni muhiva ranttini Traconin cosplaykisojen suhteen. Traconin pukukisa on ollu mulle se isoin päämäärä mitä voisin saavuttaa, koska siitä isomman tason kisat on arvokisoja mihin en mitenkään päätyisi osallistumaan, kun jo perus coni/kisastressi on paikoin jo liikaa, niin siihen joku edustuspaikka ja ulkomaihin lähtö ois mulle fyysisesti ja henkisesti aivan liikaa. Mitä järkeä kisata jos ei edes haluais voittaa tai sitä haluais siltä välttyä? Ja koska haluan muutenkin nimenomaan pitää painon omassa asussani yksinään, niin esim esityskisat on ihan väärä suunta mulle. Suomessa ei ole mitään välimaastoa, on pienet perus lavajuoksukisat ja sitten pompataan suoraan arvokisoihin. Traconin pukukisa oli kovemman tason lavajuoksu, minkä takia olin äärimmäisen vittuuntunu kun kuulin, ettei sitä tähän Traconiin ole edes tulossa. Kaikki suunnitelmat vaihtu ja sillai.

Nyt kun ajattelen kisaamista, väistämättä tulee tunne että mihin suuntaan sitä nyt voi edes lähteä. Haluan tehdä isotöisiä ja haastavia kisa-asuja, mut jos ne kisat mihin voisin löytää itteni osallistumasta on aikalailla pienempien conien kisoja, se tuntuu lievästi sanottuna yliampumiselta. Haluan kisan, missä on kovempi taso, muttei se vaatisi mitään edustuspaikkaa. Jos puhutaan esityksestä, niin voisin vielä jollain tapaa harkita jos tuomarointiperuste ois pääpainoltaan silti asussa, mutta mukaan kuuluu joku esitys. Mutta silti, en hirveästi haluais et se menee siihenkään, et jos haluaa kisata näyttävällä puvulla esitys on ehdoton, kun ei musta saa mitään esiintyjää tekemälläkään. Se on turhauttavaa et vaikka osais tehä asuja, muttei esityksiä, niin ei löydä sitten paikkaansa oikeen mistään.

Välillä tuntuu, et kisoja tehdään paljon yleisön mielenkiintojen mukaan. Usein valitetaan, et lavajuoksut on tylsää katottavaa. Se joka kerta herättää mussa suurta turhautumista. En mä useinkaan halua edes esiintyä ihmisille, olla mikään viihdyttäjä siellä, vaan nimenomaan haluan kisata omalla asullani ja unohtaa sen esiintymispuolen. Suomeen pitäs saada laajempi kirjo cossikisoja, joihin myös me rajalliset ihmiset voitas huoletta osallistua. Ei ole mitään isoa conia, missä ois vaan asuun perustuvaa isomman tason kisaa. Ne on aina arvokisoja tai esityskisoja. Joten Traconin pukukisan lähtö oli mulle iso isku, enkä tiedä enää mitään mihin tähtäisin.


Et semmosta, seuraavaksi sitten ite Traconista.

Niin ne Traconin puvut

Juuri ne. Mitenniin olen nykyään äärettömän huono blogaaja. Melkein hävettää. Yleensä olen haukkana kirjottamassa uusia postauksia mut tämä muutos on sitten menny tapahtumaan. Ehkä se into vielä sieltä hiipii uudestaan, ehkä. Yritän tehdä joitain muutoksia siitä miten rakennan näitä kirjotuksiani ihan vaan vaihtelun vuoksi, en tiedä onko se pysyvää vai ei mutta kokeillaas nyt.

Meinasin alottaa tän jäätävällä ranttauksella Traconin kisoihin liittyen, mutta taidan kuitenkin ainaki toistaseksi säästää teidät vihapuheiltani. Katotaan tilannetta sitten Traconin jälkeen olenko yhtä vihanen sillonkin. Mutta anygays, voi Tracon. Olen vaihtanu suunnitelmiani lauantain osalta niin monta kertaa että sekin melkein hävettää ja lopulta pääsin jonkinlaiseen päätökseen asian kanssa.

Lauantai 
Sinon - Sword art Online II (Gun Gale Online)

Pitkien päättämättömyysitkujen jälkeen lopulliseksi cossiksi päätyi ihana Sinon SAOn uudelta kaudelta. Rakastuin hahmon designiin jo ennen animen alkamista ja itse hahmoon sitten animen myötä. Erityisen kovasti iski kova syyhy päästä tekemään tuo kivääri ja se onkin mukavasti jo aluillaan (jumittaa tosin koska softis loppu enkä oo saanu itteeni ostamaan lisää). Myös alletulevan paita/bodysuitin minkälie olen tehnyt melkein valmiiksi hampaita kiristellen, koska voi luoja sen tekeminen osottautui helvetiksi hyvän alun jälkeen. Muuten tekeminen sitten junnaakin, kun tilasin väärän väristä vihreää ja uus tilaus ei sitten ole vielä saapunut.
Yksi suuri pelko oli Sinonin peruukki, kun anime on niin tuore ettei sille niitä valmiina kovinkaan montaa löydy ja useassa lähetysaika oli aikasintaan Syyskuulle, niin pahinta sai taas pelätä. Löysin kuitenkin yhden ainokaisen mille oli Elokuulle luvattu saapuminen ja se tulikin ihanasti eilen postiluukusta. Ja pakko sanoa, etten ole piiitkään aikaan ollut niin tyytyväinen saamaani peruukkiin. Siinä tuli kaikki pinnitkin mukana, väri on täydellinen ja se oli valmiiksi leikattu malliinsa. Kerrankin näin.

Sunnuntai
Okumura Rin - Ao no Exorcist

Rin on siitä jännä cossi, etten varsinaisesti päättänyt sitä tehdä täysin omasta tahdostani. Se on ollut suunnitelmissa hyvin pitkälle sen takia, että kyseinen otus on Biffen lempihahmoja ja ihan hänelle mieliksi olen sen tekemistä harkinnut (ei sillä etten itekin pitäis hahmosta ihan vietävästi). Sitten kun vielä Hansku sillon joskus ilmoitti tekevänsä Shuran, niin päätyi sitten niin et ehdotin Riniä ja tehdään näistä yhteisshootti sitten Traconissa.
Mietin tekeväni ekassa kannessa olevan version, mutta kun muistetaan mihinkään muuttunut saamattomuuteni keskittymisen kanssa ja se jäätävä asia kuin aikataulu, niin päädyn tekemään sen ihan perus yksinkertaisen version. Hyvä jos sitäkään jaksan tehdä alta eiku. Jos kohtalo on puolellani, niin ehdin tekemään Rinin valmiiksi kuun alkuun mennessä, jolloin yritetään pitää pieni kotistudioshoottaus. En laske tämän varaan mitään, mutta ainahan sitä saa haaveilla jos ei muuta. Jos ei ennen niin jälkeen vähintään, koska mun on vaan pakko saada yhteyskuvia Saatanan(voi että miten lempinimi sopiikin tähän yhteyteen itken) aka Biffen mustan kissan kanssa mistä jälkikäsittelemme söpön Kuron.

Että semmosta. Muutenvaan olen taas tuhlannut järkevästi sitä tekoaikaa sohvalla istuessa ja nauraessa sille, et hei asujen pitäs edistyä. En mä koskaan tunnu oppivan. Olo on vaan ollu semmonen, et nope. Ehkä mä taas jotenkin näistä selviän koska sit on viimeinkin tämä cossivuosi pulkassa ja muutoksien tuulet saapuvat, mistä lisää sitten tulevaisuudessa.

Lapsuudensankari Spyro - Tracon 8 sunnuntai

Sunnuntaina sitä antoi itsensä "nukkua" niin kauan kuin vain nukutti, vaikka voiko koko touhua nukkumiseksi sanoa kun ei sitä taaskaan oikein niin tehny. En oo varmaan kertaakaan tänävuonna nukkunu coneissa hyvin. Mutta jotain seittemän aikaan sitä nousi ja katottiin SnK ja pistettiin cossit niskaan. Spyron harjake oli jo tullessa lähteny irti niin piti hätävarana vaan teipata se kiinni pantaan. Oikeastaan kaikki Spyrossa päätyi sen tavanomaisen kiiresäädön uhriksi ja laatu on jotain niin tavattoman...erh. Viimeisenä iltana tehtyä?

Kaikki kuvat on kuvannut Biffe

Oltiin conipaikalla jo ennen kymmentä ja tapettiin aikaa aamukävelyllä ennenkuin myyntipöytäsali aukesi, kun ei siellä lauantaina ois edes mahduttu käymään. Mua kyllä harmitti ihan pirusti jälkikäteen, ettei taidekujalla tullut käytyä edes yhtä kertaa, vaikka sinne on aina coneissa menny. Sunnuntai oli tietty paljon hiljaisempi ja rennompi päivä, eikä me hirveesti muuta tehty kun hengailtiin, shootattiin ja käytiin kattomassa Cosplay around the world luento. Enkkuluento oli oikein ihanaa vaihtelua ja allekirjoittaneelle ei ymmärtäminen tuottanut missään vaiheessa ongelmia :D. Olisin mieluusti kuunnellut paljon pidempäänkin ja luento oli muutenkin tosi opettavainen. Traconissa ois ollu paljonkin ohjelmaa mikä ois kiinnostanu, mutta eipä sitä mitään ehtiny käydä kattomassa lauantaina ja sunnuntaina oli päällekkäisyyksiä ettei tuon luennon lisäksi ollut muuta kuin cossikisat.

Cossikisojen liputtomuus ihmetyttää kyllä meikäläistäkin ja conissa murahdinkin, että miksi tästä on poikettu tänävuonna. Lauantaina luonnollisesti vältyin jonotuksilta ja en voi kun sääliä raukkoja, ketkä lauantain cossikisoihin jonotti, kun jonot oli kuulemma monta kertaa isommat sillon kun sunnuntaina ja tämä sunnuntainenkin oli aika tuskainen. Koko aiemman ajan melkein pelkästään seisseenä odotus oli niin tuskaa jalkapohjille, että vitutus nous aika nopeaan korkealle ja kaikki voimat meni siihen, että kestäisi penkeille asti. Ennen kisoja otin cossini irto-osat pois ja olin melkein casuaalina, koska vittuunnuin niihin niin totaalisesti osasten putoillessa ja rikkoutuessa kokoajan. Spyron alkuperäset siivet jäi siis matkasta, koska en saanut niihin tehtyä kunnon kiinnitystä ja vikana iltana jouduin nopeasti tekemään noi wonderpalasiivet. Olin niin pirun ylpeä niistä, muttakun maailma oli taas vastaan.

NCC.stä ei ole pahemmin sanottavaa (muutakun että hyvä Zero :DD), mutta olen niin ilonen, että sain tällä kertaa nähdä esityskisan. Oli taas niin tajuttoman hyviä esityksiä, enkä mä osannut edes valita suosikkejani, koska pidin melkein kaikista. Sitä sai nauraa ittensä kipeäksi huumoriesityksille ja ihan oikein ne sijoitukset meni. Kisoissa ainoa asia, mikä jotenkin ..ööh..häiritsi(?) oli niiden myöhempi aikataulu. Jotenkin tulee semmonen töksähtäneempi olo kun coni yhtäkkiä päättyykin heti kisojen jälkeen. Päättäjäiset oli aika, noh, turha mutta se oli hyvä kattoa ihan sen takia, että pahimmat narikkaruuhkat ehti sinä aikana hälventyä.

Juna lähti vasta seittemän korvilla, joten jäätiin lorvailemaan puistopenkille ja lataamaan shoottikuvia. Vr oli taas niin oma itsensä ja junamme oli oikein ihanasti myöhässä, enkä väsymysvitutuksessa oikein sitä arvostanut. Mutta, kaikenkaikkiaan Tracon on vuoden parhaimpia coneja ollut aina ja eikä se jättänyt kylmäksi tänäkään vuonna. Tamperetalo nyt vaan on niin paras paikka pitää conia ja nyt tuli semmonen ihana nostalginen viba, kun puistossa ei ollu enää remonttia ja siellä oli hyvän sään takia ihan tajuttomasti porukkaa.

Nyt onkin sitten taas hiukan pidempi tauko seuraavaan coniin, mikä omalla osallani on siis Yukicon. Mutta hirveästi taukoa cosseista en ehdi tekemään, kun on taas vaikka mitä kunnianhimoista edessä. Olen hyvin helpottunut, että selvisin tästä conivuodesta ihan kunnolla ja innoissani aloitan pian seuraavaa :D Kohta alkaa myös syyskausi ja siinä missä yleensä noukin sarjoja n. 5-8 välillä, niin tämä syksy tuo seurattavaksi meikäläiselle jopa 15 sarjaa! Siinä on jo kattomista haha. Mutta hyviä syksynalkuja kaikille ja minä painun tästä nauttimaan hetken "lomastani".

Kanttikuningas Lucius - Tracon 8 lauantai

Lauantai aamuni alkoi taas semmoisena ihmeellisenä hämmennyksenä, kun en vielä osannut yhtään havainnoida sitä että pian pitäis lähteä kohti Tikkurilasta lähtevää junaa ja Traconia. Junassa jännitys alkoikin sitten tiivistyä oikein urakalla ja Tampereelle päästyä suunnattiin suoraan kohti puisto-ovea. Se oli hämmentävää että sielläkin oli pientä jonoa ja eräs äpäränlainen elukka ulisi kun tunsi olevansa väärässä jonossa, koska pakotin sen tulemaan mukaani assistentin asemassa :D No pääsi sekin matkaan ilman ongelmia ja pienen narikkavenailun jälkeen suunnattiin kohti bäkkäriä ilmottautumaan ja pistämään meikäläisen cossi päälle.

Kaikki kuvat on © Biffe

Heti alkuun pääsin oman mammani hoitoon ja se oli jokseenkin jännää, että oli joku pitämässä huolen asioista :D Hän ohjasi meidät pukkariin ja varmaan ekaa kertaa pistin cossini conipukkarissa päälleni. Se oli aika ahdasta meininkiä ja ehdin jo läpsiä ihmisiä huivisiivilläni. Olen totaalisen yllättynyt että siipieni kiinnitys toimi niinkin hyvin ja oikeastaan koko cossi selvisi ilman mitään rikkoutumisia koko päivän, ja olokin oli sangen helppo ja keveä. Mitä nyt käytävillä käyskentely oli ärsyttävää, koska milloin ihmiset nyt oppisivat varomaan toisten cosseja, eikä kävele päin.

Ilmon jälkeen käytiin napsimassa meikäläisen kuvat kuvauspisteellä, mikä oli jotenkin huvittavaa kun mun naamasta ei tahottu ensin saada kunnon kuvaa kun peruukki aiheutti naaman palamisen :DD sitten käytiin kaupassa ja muuten aikaa tappaen pyörittiin, kunnes jotain yhden aikaan menin taas bäkkärille lavaan tutustumista ja tuomarointia varten. Olen tosi ilonen, että viimevuoden takia bäkkäri oli mulle alkujaan hyvin tuttu ja olen jotenkin kotouttanut sen, että siellä no tosi mukava olla. Ja olin tosi ilonen, että mamma oli aina heti huolehtimassa siellä vastassa ja puhumassa. Muutenkin oli tosi ihanaa, kun sai puhua ihmisille siellä, koska se rentoutti mua ihan tajuttomasti ja huomaamattani jännitin vain todella harvoina hetkinä koko päivänä.

Tuomarointiin kävellessä olin jo ihan puolipaniikissa, kun mun piti mennä ryhmästäni sinne ensimmäisenä. Ja se oli..aika jännä kokemus. Tunsin oloni hiukkasen epämukavaksi kun vaan seisoi paikallaan. Olisin ihan mielellään vastannut enemmänkin kysymyksiin, kun tuntui tuo koko tilanne olevan niin kevyt ja nopeasti ohi, jäin jotenkin kaipaamaan enemmän? Pitänee kysellä jälkikäteen palautteita koska niitähän minä oikeastaan halusinkin eniten. Tuomaroinnin jälkeen oli taas aikaa pyöriä ja käytettiin se väli hyväksi heittämällä tavaraa hotelliin, käymällä jälleen kaupassa ja shoottaamassa cossiani. Pidän Luciuksesta cossina ja olen siitä hyvinhyvin ylpeä, mutta olen tosi kriittinen sen suhteen miltä se näyttää päälläni, enkä koe sitä tuntemusta, että se sinällään sopis mulle.

Sitten olikin aika mennä bäkkärille odottamaan kisojen alkamista. Meidät pistettiin alustavasti jonoon ja katottiin telkkarista ennen olleita WCS kisaajien esityksiä. Viimeks kun olin telkkarista ei pahemmin nähny eikä kuullu yhtään mitään, mut nyt kaikki kasaannuttiin kattomaan ja volyymitkin saatiin tarpeeks kovalle, ettei niitä tällä kertaa niinkään missannut. Se oli ihan kivaa ja ähh, ihanaa kun eräs suorastaan idolini tuli puhumaan mulle, teit minut äärimmäisen iloiseksi ;;_;;

Ois ollu hieno kuva mutku perkele naama

Sitten olikin meikäläisten vuoro ja aaahh siinä vaiheessa se pulssin nousu sitten alkoi. Jonossa sitten taas höpöttelin edessä olleiden kanssa ja rauhoteltiin toisiamme. Kunnes rupesi meikäläisten musat soimaan ja hetki lähestyi, kun piti lähteä käppäilemään lavalle. Siinä vaiheessa jännitys muuttui tajuttomaksi adrenaalihuumaksi ja jammailin musiikin tahtiin ennenkun oma vuoro tuli. Sitten tuli lähtö ja ai että, jos viimeksi jännitin niin paljon etten tajunnut koko hetkestä mitään, niin nyt nautin siitä aivan tajuttomasti ja annoin mennä vaan. Se oli todella ihanaa ja huumaavaa ja tunsin oloni sen aikana kuin jälkeenkin ihan tajuttoman hyväksi. En tosiaan sijouttunut ja luulin, että se olisi harmittanut, mutta mulla oli jo niin hyvä ja voittajaolo muutenkin jo pelkästään siitä lavahengailusta ja sijouttujakolmikko + kunniamaininta oli kyllä niin perhanan upeita jokainen, etten yhtään kyllä ihmettele. Niin tajuttoman kova taso ihan joka kisassa tänävuonna, joten olen vaan iloinen, että sain olla osa näitä kisaajia.

Biffen kännykällään ottama videopätkä

Loppupäivä sujuikin ihan adrenaalihuuruissa ja olin ihan onnesta piukea :DD Annoin tämän kokemuksen määrittää millä innolla jatkan kisaamista ja noh, sanotaanko näin, että ainakin 3 kisaan ensvuonna otan osaa. Oli melkein vaikeuksia rauhottua, mutta kun päästiin hotelliin kattomaan Free! ja lahnaamaan niin kyllä sitä kelpasi.

Tähän loppuun vielä erittäin paljon kiitos henkilökunnalle, kisan katsojille, tsemppaajille, kanssakisaajille ja tottakai Biffelle, olette kaikki ihania ja teitte päivästäni ikimuistoisen ;;v;; Muutaman kisaajan kanssa olisin mieluusti puhunut enemmänkin, mutta ehkä ensikerralla sitten övö. Meinasin odottaa tän postaamisessa siihen asti että lavakuvia ilmestyis, mutta enpäs jaksa.

Minkä piti olla wip postaus

Muttei ollutkaan, ehkä vähän vaan.

Eli joo..mulla on varmaan eka kerta etten siis mitenkään ole ehtiny päivittää tänne etenemistä, saati sit ylipäätään ottaa kuvia vaiheista. Nytkin just ja just löyty aukko, että voin ilmoittaa olevani jotenkuten elossa. Olen viimeviikot tehny lähes tauotta aina kun olen kotona asujani ja tän viikon heränny 5-6 aikaan ihan vaan sen takia. Ja onneksi olen, koska en ois mitenkään ehtiny tekee valmiiks muuten. Sain tänään Luciuksen kuin ihmeen kautta valmiiksi ja voisin itkeä helpotuksesta. Spyro pitäs saada huomenna valmiiks toivon mukaan, vaikka vähän uhkakuvia ajan riittämisestä on ollu jo useamman päivän ilmassa. Aamun cossin väännön jälkeen iltavuorot on aika helvettiä, sanonpahan vain :D.


Mut kyl mulla ihan muutama kuva löytyy ja voisin jakaa ne vielä ennen conia, mitään kunnon wip postausta on siis turha odottaa kummankaan osalta.

Takki+huivi+hiha combo nopeasti päälle vetäistynä. En sano muutakun että olipas ihan mahottoman vaikea duuni, mutta olen ihan pirun ylpeä että mä oikeesti osasin tehä sen. Kaikki noi kanttaukset ja kulmat oli tehä mut hulluksi, mut kaikista vaikein oli odotetusti toi huivin saaminen painovoimaa uhkaavaksi. Vaikka siinä on rumia saumakohtia, olen silti todella ilonen, että jaksoin panostaa ja tehdä siisteintä jälkeä ikinä. Selvästi kisat tuo sitä paljon kaivattua pontta mun työiloon ja motivaatioon. Pidän tästä cossista ihan älyttömästi, vaikka perfektionistiminä sitä vähän kritisoikin tietyinpaikoin.

Peruukki oli harvinaisen kiva modata ja olen erityisen tyytyväinen ahogeen vaikka näin siihen aika minimivaivan. Nostin vaan kuituja ylös, lakkasin muotoon ja kiersin rautalangan pätkän ympärille että sen muoto pysyisi. Perfektionistiminä vähän nillittää siitä että langan näkee läheltä, mutta fuckthepoliceminä sanoo että tarpeeksi hyvältä se näyttää eikä lankaa erota kauempaa.

Tämän enempää mulla ei Luciuksesta ole näytettävän arvosia kuvia, koska en ainakaan itte koe niitä enää merkittävinä kun näkee sitten valmiista lopputuloksesta kisa ja shoottikovien yhteydessä :D En edes uskalla ajatella kuinka monta tuntia mulla Luciukseen upposi, mä kun en koskaan kiinnitä huomiota aikaan mitään tehdessäni.

Spyrostakin on vaan nämä pari hassua kuvaa valmiista armoreista ja kengistä. Tietty jotain muutakin on jemmassa mut en ehdin niitä ladata koneelle haha :D Spyron design on muuttunut melkein täysin käytännöllisistä/maku/aikasyistä ja oikein mikään ei enää ole samanlaista sen piirtämäni reffin kanssa. Mutta se gijinkoissa onkin kiva puoli että tehdessä saa soolota niin paljon kun haluaa. Ja pidän näistä ratkaisuista enemmän. Spyrosta ehkä kirjotan jotain wipin tapaista coniraportin yhteydessä/jälkeen jos jaksan siitä mitään sillon enää kummemmin kirjottaa.

Mua jännittää ihan perhanasti kisat ja elän jossain tuntemuksien sekamelskassa kun kaikki lentää niskaan yhtäaikaa. Nyt vaan yritän keskittyä Spyron valmiiksi saamiseen ja siihen, että olen jotenkin vähemmän mielenvikaisessa tilassa itte Traconissa. Eipä tästä sen enempää, fiiliksiä sitten Traconin jälkeen <3

Sitä vielä että voi miksi en kykyne tähän työtahtiin kuin vasta vikoina viikkoina. Vaikka tää on ihan hirveen stressaavaa huomasin nauttivani cossin tekemisestä näin paljon enemmän tässä kiireen keskellä. Sobbu.

Because why the fuck not

Sanoi Mouru kun päätti osallistua kisoihin, vielä asulla minkä tekeminen on _pahinta_helvettiä_ikinä ja aikaa on normaaliakin vähemmän.

Mutta hei, mitäs tässä stressiin kuollessa, eihän siinä mitään uutta ole. Kirjoitan tätä..lievästi vittuuntuneena, väsyneenä ja likaisena koska viimepäivät on kulunu lähinnä ompeluhuoneeseen lukittautuneena. Traconin cossit on tuttuun tapaan lähteny liikkeelle hyvin hyvin laiskanlaisesti, koska en tahtonu löytää sitä motivaatiota aktiivisen kesän jälkeen (mutta koskaan en tästä mitään opi). Ja nyt mulla on ollu 4 päivän vapaaputki minkä aikana oli tarkotus saada molemmat hyvin pitkälti valmiiksi, mieluusti yli puolenvälin.

HAH!

Ekana päivänä eli sunnuntaina tein Spyron armoreita ja .. ne sain ehkä jotenkuten valmiiksi. Kengät, olka- ja käsiarmorit sain maalausta vaille tehtyä ja olen niihin ihan tyytyväinen (kuvia sit joskus kun jaksan kaivaa kameran). Muuttelin niitä suht rajulla kädellä tekemästäni reffistä, lähinnä sen fiiliksen mukaan miten osaan tehdä ja mikä on käytännöllistä. Suunnittelin tekeväni siis armorit kokonaisuudessaan valmiiksi mut hah en ehtiny.

Maanantaina mulla meni koko helvetin päivä yhden Luciuksen hihan kanssa. Mä olen aina vihannu kanttaamista ja 90asteen kulmia niin tämähän on niitä täynnä. Aivan uskomatonta säätöä ja nyt se vaan odottaa sitä että jaksan korjata sen loppuun. Tiistaina sitte tein toisen hihan, senki vaan melkein loppuun ja alottelin Spyron siipiä muotoilemalla niitä rautalangasta. Ja nyt ollaan ihanasti viimesessä päivässä ja kaskummaa, vieläkään ei ole mitään valmiina asti. Sob?

Tänään olen tehny ihan hulluna tota takkia eteenpäin ja vaikka joutusin tekemään yöhön asti niin mähän sen ainaki saan tänään valmiiksi. Se pitäs vielä vuorittaa, kaulus ommella kiinni ja tehdä toi etuläppä. Helman kuviointi oli sekin aivan jäätävää säätöä, voin vaan olla ilonen että sain sen alta pois ennenkun epätoivo päätti iskeä. Minäkun päätin olla sen verran perfekionisti, etten missään nimessä tee kulmiin saumoja vaan täysin saumattomasti. Päätelkää siitä miten ihanaa sitä oli ommella.

Kuvia tulee siis...joskus, kun ehdin niitä ylipäätään ottaa hah. Mulla on enää 2 täyttä päivää tekoaikaa mikä on lievästi sanottuna liian vähän, joten joudun joka aamu nousemaan kukonlaulun aikaan, että ehtisin tekemään ennen töihin lähtöä, kun neki on mua vastaan olemalla päivävuoroja.

Ihankun tätä tekstimerta ilman kuvia ei ois jo tarpeeks, mutta sanottakoon vielä, että kisailmo oli aika helvettiä sekin, kun menin missaamaan sen ekan ihan vaan typeryyttäni ja toisena mul olikin työvuoro niin Biffen piti tehdä se mun puolesta. Heuheu mun ajatuksen karkailee ja pitää mennä taas ompelemaan, ehkä joku järkevämpi postaus sit kuvien kera kuhan saan oikeesti..jotain valmiiks.....

Trrrracon suunnitelmia

No nyt on, en jaksa pantata tätä enää yhtään enempää enkä oikeastaan tiedä miksi niin edes teen :D Kukkuu.

Lauantai

Lucius - Trinity Universe

Törmäsin tähän sangen hurmaavaan olentoon lähemmäs vuosi sitten kun opin selaamaan netin ihmemaailmaa hienojen cossien toivossa ihan niinku oikeesti. Hurmaannuin niin totaalisesti, että oikeastaan heti päätin, että kyllä, tämän teen. Eikä se jää siihen vaan osallistun Traconin pukukisaan tällä. Hui ensimmäinen kisa mihin ennakkoilmottaudun! Olen ihan housut rutussa odottanu jahka ne säännöt ja ite ilmo ilmestyis, argh en jaksa odottaa :D Lucius on ehdottomasti tähän mennessä vaativin cossi ja mua pelottaa ihan hirveesti tää perus aikaongelma mikä tuntuu olevan jokavuotinen ongelma tähän aikaan vuodesta. Mut...ehkä mä selviän taas ihmeen kautta.

Sunnuntai

Spyro gijinka - Spyro the dragon

Höhöhö, voi kun olen odottanut tätä päivää. Spyro, lapsuuden sankarini ja ehdoton suosikkipelini ja pelihahmoni koskaan ikinä (ne kolme ekaa ps1 spyroa on ne ainoat ja oikeat <3) Ja eka kerta kun käytän ihan täysin omasuunniteltua gijinka designia, tämänkin piirsin jo melkein 2 vuotta sitten ja ihan piirtovaiheessa pidin mielessä, että voi kyllä tästä cossin teen. Ainoa ongelma vaan on yhä se aika, ja ekaa kertaa olen ihan tosissaan epäilevä sen suhteen ehinkö pysymään suunnitelmissa, koska Lucius nyt menee kisa-asuna hyvin paljon edelle. Kun en mitään kovin yksinkertaista menny suunnittelemaan haha. Mutta gijinkoissa, erityisesti just omasuunnitelluissa, on se hyvä puoli että voin suurella ilolla muunnella asioita jos vaan olosuhteet pakottaa tai muutenvaan menee liian säädöksi.

Ihan pirun kunnianhimoinen meininki siis, varsinkin kun just ennen Traconia tulee semmonen vuoropommitus että huhhuh, musta ei taida taaskaan jäädä mitään jäljelle parina viimesenä viikkona : D No nyt sentään on kankaat ennen kuin viikko ennen tapahtumaa, hmm <3.

Mitä? Minäkö? Oikeesti?

Aka Tracon 7 raportti incoming. Joo tuota..tämä on ns. myöhässä ihan sen takia että syy ei ole minun. Se tunne kun odotat jotain kuvia mitä ilman et halua kirjottaa, hmph. No olin ovela ja kirjotin etukäteen tekstiosan etten vaan menis unohtamaan mitä viikonlopun aikana ehti tapahtua. Taino, tavallaan ehin unohtaa ne jo heti mutta anygays.

Mitä tulee viimeisestä cossinrakennuspostauksesta conin alkuun kuluneeseen aikaan, voi vittu sitä stressin määrää. Mulla ei oo koskaan jääny cossit näin viimetinkaan, että usean 24/7 cossinvääntöpäivän jälkeen vielä sinä perjantainakin meno jatkuu samanlaisena. Oli puhdas ihme että sain näinkään valmiiks asuni. Chibiterasun viimeistely jäi hotellille ja mun piti karsia siitä paljon yksityiskohtia koska en mitenkään ois niitä ehtiny tekemään. Ehkä mä tällä kertaa opin tästä jotain, ehkä. Mutta mutta.

Lauantai aamu oli ihmeellisen stressitön sen sijaan, koska koskaan ennen ei mulla oo jääny näin paljon aikaa aamulla ennen lähtöä kun nyt. Sain Amaimonin ihmeellisen nopeesti niskaan (taisin tähän asti pitää luulossa sitä että Amaimon oli sunnuntai cossi ja Terasu lauantai, mutta hah valehtelin eiku) ja rauhallisin mielin lähdettiin kohti Helsinkiä mistä mentiin junalla kohti Tamperetta. Junassa tuli semmonen hieno pikkulapsi vastaan kuka jäi tuijottamaan mua tosi intensiivisesti varmaan 10sekunniks aina joka kerta ku meni ohi. Junasta ku noustiin nii se tarjos meille suolapähkinöitä. Pääw. Mut joo, Tampereelle päästyä ihan ekana roudattiin tavarat hotellille ja sit mentiin venailemaan pääoville, kun piti luovuttaa peruukki sitä ostavalle. Sääli että lauantain ilma oli mitä oli, ei paljoa siinä ulkona viihtyny ja sisällä ruuhka oli välillä melkonen. Tällä kertaa ei taaskaan oikein ohjelmissa käyty, vaan lagattiin millon missäkin ilman sen suurempaa tekemistä.

Käytiin vaan kattomassa cossikisat ja WSCän kisaajamäärä vähän yllätti. Sijoitukset omasta mielestä meni aika yksiin oman makuni mukaan ja mitä tuli sitten ite pro kisaan niin.. olen ilonen etten ole tuomari, meinaan tosi mahtavia cosseja. Siinä sitten oma haluni päästä lavalle taas syttyi ja mainitsinkin Biffelle, että vittu mähän osallistun parin vuoden päästä itekkin. Itseasiassa hahmokin on jo valmiina, hahaha.

Loppupäivästä mentiin shoottailemaan heti kun sää vaan antoi periksi.

Cossina Amaimon oli työläs pitää oikeestaan vaan kynsien puolesta, en ymmärrä ihmisiä ketkä kestää pitkiä kynsiä vapaaehtosesti. Vaikka tosi moni osi oli luvattoman hutiloituja pidin lopputuloksesta tilanteeseen nähden aika paljonki. Kankaat tosiaan saapu ajoissa, mutta iski ihan tajuton pettymys kun sävy oli ihan liian purppura ja kirkas verrattuna siihen mitä halusin. Mutta tällä piti mennä. Amaimonilla sit kuitenkin on jotain uudelleenkäyttö arvoa, vaikka tuntuu et tänä vuonna erityisesti jokainen mun cosseista hädin tuskin kestää conin yli ehjänä.

Varmaan eka kerta kun oikeesti syötiinki jotain kunnollista ja mentiin hotellille myös aika ajoissa, senkin takia että piti käsin vielä ommella Terasua kasaan. Voi luoja sitä hermojen palamista ku en meinannu saada toista korvaa ollenkaan oikeeseen kohtaan, varmaan 5 kertaa ompelin ja purin sen ku ei vaan tahtonu asettua. No päätin sit luovuttaa ja se jäi vähän lurpaksi. Taino ne molemmat jäi, mut ah en välitä.

Sunnuntaina siis tosiaan sitten Chibiterasu niskaan, tutummin tuo Terasu. Sanon heti alkuun että...en todellakaan ollut alkuunkaan ylpeä lopputuloksesta, siinä aika näkyi paljon pahemmin kuin Amaimonissa. Hakamaan olen kyllä hyvin tyytyväinen, mutta yläosa oli vähän niin ja näin varsinki ku jäi yksityiskohtia puuttumaan, toi ihme alusmakkara asu on ihan hirveä kaamea ja proppi oli jotain minkä meinasin jättää narikkaan ihan sen takia koska häpesin edes kattoa sitä. En siis ehtiny mitenkään päällystää mokomaa, vaan piti pistää suoraan finnfoamin päälle gessokerros ja maalata.vieläki nopeemmin. Jos koskaan ikinä jaksan, teen sen loppuun päällystämällä ja maalaamalla sen kunnolla. Mutta kokonaisuus toimi sit kuitenkin ihan hyvin, kerrankin näin päin. Luojankiitos sunnuntaiksi ilma oli parempi, mutta silti oli niin pirun kylmä että avojaloin juokseminen ei ollu mikään maailman ihanin asia sillä hetkellä. No ainakin koki uusia kikseja kun sattu kävelemään jossain sileällä ja lämpimällä.

Tottakaiii olin ottanut huomioon nettipukukisan jo ihan siitä asti kun sen olemassa olon tiesin. Mutta koska olin niin tyytymätön cossiini en todellakaan olisi osannut vähääkään määrää uskoa, että mut oikeesti ois valittu. Joo tosiaan mulle tultiin kysymään että haluanko osallistua ja tottahan toki sitä tahtoi, sehän on ollu mun haaveena jo jonki aikaa. Todellisuus alko jo vyöryä mieleen kun tajusi että perskele sitähän joutuukin lavalle nopeammin kun uskoikaan. Oikeestaan koko päivä oli vaan semi jännittyneenä odottamista kun pitäis mennä bäkkärille. Kuitenkin, ihmeen vähän mä jännitin sit kuitenkin. Mentiin ensin ulos shoottaamaan ja kesken kuvailujen tuli valokuvauksen opiskelijoita kysymään et saisko nekin kuvata mua. Oli sekin uus kokemus, ei kyllä mitenkään mieluinen ku kyllä mä mielummin Biffen kanssa kuvailen kun tuntemattomien ihmisten. Sit vaan sisälle odottelemaan ja kun viimein menin sinne bäkkärille, jännitys vaan kohos yhä enemmän. Katselin vaan hiljaa meininkiä ja yritin iskostaa sitä ajatusta että missä sitä oiken edes on.

Kun mentiin jonoon odottamaan lähtövalmiuteen niin juttelin siinä kisaajatoverilleni, mikä on mulle aika harvinaista että uskaltaudun juttelemaan kellekkään. Mutta se rauhotti hermojani ja olin jopa siinä hyvässä fiiliksessa ja tuli se innostus, et jes lavalle. Sitku oikeesti mentiin odottamaan meidän vuoroja, siinä vaiheessa olin jo niin semipaniikissa että oli niin karsee olo. Ja kun tuli aika mennä lavalle, voi hitto sitä pään tyhjentymistä. Mä en oikeesti ajatellu siinä paljo mitään, menin vaan lavalle, posesin, ja tulin pois. Mä en tiedä yhtään mitä ajattelin, ajattelinko mitään koska en edes muistanu yhtään mitään sen jälkeen kun tulin lavalta, ihan tyhjä aukko muistissa. Sit tuli se tyhjentävä olo et...ei se niin kauheeta ollu, voisin jopa tehdä tavaksi. Nyt tais uus kisaaja syntyä, oikeesti. Se oli niin jännittävää ja nyt oikeesti harmittaa, etten lavalla osannu olla sen verran läsnä et oisin oikeesti muistanu jotain ja nautiskellu siellä olosta. No ryhmäkuvassa siellä ehti olee vähän pidempään, mutta siinä piti jo purra hammasta ettei lösähdä lavalle kun kintut täris ...eiku.

© Tapio Matikainen

Sekin oli suuri sääli, etten nähny esityskisaa muutenkun joitakin satunnaisia osia bäkkärin telkkareista. Varsinkin kun sitä nyt on kehuttu tosi paljon. Tosin en jättäisi tota kokemusta mistään hinnasta pois, oispa vaan kyenny jakautumaan kahtia.

Eipä tässä sitten oikeen muuta. Ylpeä olen jo siitä, että pääsin mukaan vaikka äänestyksen tulos olisi mikä. Se kun nyt vaan on ihan tajuton kehu et joku pitää cossista, varsinki mistä ite ei eka tykänny, niin paljon et kutsuu kisaamaan. Ja ehkä se oli se lopullinen kannustus, et nyt oikeesti voin jopa sanoa, että haluan kokeilla oikeasti kisaamista.

Tracon siis oli lähinnä vain käytävillä lagaamista ja henk koht. syistä se ei ollu näin jälkikäteen mikään erityisen ihana, mutta toi lavakokemus kyllä teki siitä tosi ikimuistosen. Tuntuu et oisin ottanu pienen kehitysaskeleen cossien tekemisessä.

Mitä, kohta on tämä conivuosi eletty...ei uskoisi. Kohta jo ensvuoden cosseja pitää rueta ahkerana vääntämään ja voin jo nyt sanoa, että nostan taas kytkintä ja teen jotain vieläkin vaativampaa mitä tänävuonna. Henkiselläkin tasolla. En tänä vuonna tee mitään kokoelma postausta ensvuoden cosseista, vaan nostan ne sitten esille kun kunkin conin aika tulloo.