Desucon Frostbite masterpost

Blogini näköjään taas vaipui hetkeksi koomaan. Frosti oli ja meni, suunnitelmat vaihtui siitä mitä tänne niitä kertoilin ja sillee. Tungen koko Frostin hommat yhteen ja samaan postaukseen joten varautukaa vähän isompaan teksti ja kuvaseinään.

Perjantai >>

Mulla ei pitäny tulla mitään kiirettä cossien kanssa, varsinkin kun tein muutoksia perustuen siihen mitä ehdin tekemään. Suurin syy oli tietynlainen motivaation totaalinen puute, eikä edes aikataulupaniikki saanut mua tekemään cosseja ahkerasti.

Perjantai alkoi stressatessa miten aamu lähtee käyntiin kun piti saada niin paljon aikaseksi. Cossit piti viimeistellä loppuun ja pakkaaminen oli tavallistakin kamalampaa. Jos ois ollu ihan normi coniviikonloppu ois päässy helpolla, muttakun piti ottaa mukaan taidekujakamat ja repullinen peruukkeja niin..tavaraa oli paljon ja se painoi..paljon.

Perjantain cossina oli siis Ginoza Psycho Passista. Cossiin en tehnyt oikeastaan mitään, muuta kuin leikkasin peruukkia ja ompelin takkiin yhden napin lisää. Mikä on ihan kiva juttu, ei aina tarvi tehdä kaikkea alusta asti itse. Äitini ihmetteli et mihin hautajaisiin olen menossa ja olin sanoa että omiini, koska en todellakaan odottanut innolla kamojen roudausta.

Se ainoa julkaisukelpoinen kuva Ginozasta, aamulla napattu selfie

Perjantai 13 osottautui kyllä ihan nimensä arvoiseksi. Pääsimme jokseenkin elävänä hotelliin, mikä näytti todella..fiiniltä. Nauratti kun oikeesti kerrankin sulauduttiin suhteellisen hyvin kun oli molemmilla puvut päällä. Käytiin kaupassa jonka jälkeen hetken hotellissa lössötessä lähdettiin itte conipaikalle neljän maissa. Meillä oli siis suunnitteilla ihan ryhmä, mitä odotin sangen innoissani. Alkuperäinen suunnitelma oli et saatais shootattua ennen kun coni itsessään aukeaa. Noh, oltiin Biffen kanssa ekana paikalla, pyörittiin ympäriinsä ulkona vittuuntuneina ja kylmissään ihan siksikin, kun piti saada kirpparikamat vietyä, eikä ohjeet tässä pelanneet yhtään. Eka kerrottiin että menkää Sibben taakse jostain ovesta viemään, muttei siellä ollut mitään aukinaista ovea. Sitten tultiin takasin pääoville ja koputettiin ikkunalasia et tulkaa sieltä hakemaan meidän kamat.

Loppuaika sitten ooteltiin pihalla, josko porukkaa alkais tulemaan. Moni kertokin et tulee myöhässä mut..niin. Viideltä aukes coni, se kaikki ruuhka ja jonottaminen oli aika...mielenkiintosta. Biffellä tippu rannekekkin kädestä, onneks joku tajus sen ja Biffe tajus et se oli sen??? Odottelu sitten jatkui sisätiloissa, ois halunnu mennä ohjelmiin, muttei raaskittu mennä kun venailtiin muita ryhmäläisiä. Aika kului ja kului ja kuuden jälkeen osa pääsi paikalle asti. Haluttiin Biffen kanssa lähtee takas hotelliin seittemän maissa monista syistä ja lopulta kaikki ryhmäläiset eivät päässeet ajoissa paikalle, niin koko homma meni meidän osalta penkinalle. Eli perjantaina vaan venailtiin kyrsiintyneenä eikä saatu yhtään kuvaa. Lievästi sanottuna harmitti perkeleesti et taas ei menny kaikki ihan suunnitellusti, mutta minkäs teet.

Lauantai >>

Lauantain puvukseni vaihtui siis Valentine Skullgirlsistä, sillä en Hakuryuuta ois mitenkään saanu tehtyä ja Valentine oli mulle tärkeämpi. Pidin siitä miten Valentine sopi jokseenkin conin teematiikkaan (:D) mutta on kyllä tasan viimenen kerta että pistän noin olematonta cossia päälleni talvella. Oli meinaan ihan saakelin kylmä, sisällä pärjäs mutta ulko ovien lähelle, saatikka ulos ei ollut mitään asiaa. Mikä vähän harmittaa, koska kuvausmahdollisuudet on täten rajalliset. Noh, Valentine saattaa päästä vielä joskus uusintakierrokselle.

 

Kuvat on Biffen ottamia, luonnollisesti

Mentiin ekana cosplayn terveellisyys luennolle. Se oli ihan valaisevaa, semisti vaan mietin koko aika päässäni et yolo ja miten mun oma cossini just nyt ei ehkä hiponut mitään terveellisyyden perikuvaa. Oli ihan kiva tietää miten ihmiset suhtautuu cossien tekoon terveyden kannalta, en ainakaan ole itse pahimmasta päästä.

Kuvittelin Valentinen maskin olevat puhdasta helvettiä, mutta yllättäen se hengitti hyvin. Se kyllä vitutti miten taas onnistuin sössimään kauluksen ja se ei oikein ollut yhteistyöhaluinen. Muuten cossissa oli yllättävän mukava olla (miinus se kylmä) ja olen siihen tosi tyytyväinen.

Lauantai meni perus hengatessa ja muutamalla luennolla istuessa (tai seisoessa). Sekin on harmittava seikka miten just ne mitkä kiinnosti todella paljon, oli perjantaina ja sunnuntaina, eli niin ettei niitä päässyt näkemään. Lauantai oli mun osalta aika meh, oli kiva höpistä ihmisten kanssa, mutta yleisesti ottaen mulla oli kovin tylsää, varsinkin kun ei päässyt oikeesti edes käymään ulkona. Muutenkin mieliala oli vähän mitä oli perjantain jäljiltä, mutta ei onneks mitään pahempaa.

Lähdettiin conista vieläkin aikaisemmin, vähän viiden jälkeen, ihan vaan koska väsytti, nälätti ja itselläni tosiaan oli niin tylsää ettei jaksanut vaivautua pyörimään pidempään. Ja rupes se muutenkin jo tuntumaan, kun toinen silmä oli peitettynä vanulla ja se kirveli pitemmän päälle. Olin kyllä tyytyväinen, että moni tunnisti cossini ja puhui kanssani pelistä :>

Sunnuntai >>

Sunnuntai alkoi super aikaisin, herätys soi jo ennen viittä. Heräsin kyllä ihmeen helposti ja virkeänä, toisin kuin yleensä conisunnuntaisin. Mikä on outoa, koska en ole ennen näin aikasin sunnuntaisin joutunu heräämään :D Syynä tietysti oli sunnuntain taidekujailu, missä piti olla kahdeksan aikaan pistämässä pöytää kuntoon. Aamu oli kyllä ihan uskomattoman perseestä näin muuten ja pelkäsin sen pilaavan koko päivän ja conin lopullisesti. Cossini (Genderbend Madoka) meni monelta osin paskaksi ja muutenkin oli olo että onko tämä pakko pistää päälle. Nielin ylpeyteni ja suostuin sitä päälläni pitämään koska muutakaan ei ollut. Muutenkin tietyistä liittymättömistä syistä vitutuskäyräni nousi kattoon ja conipaikalle kävellessä piti tyhjennellä päätä ja ihastella todella ihanaa auringonnousua, että ei pilannut päivää mielentilallaan. Mielelläni menisin normistikin aikasin coniin, koska ah, olen ihan aamu ihminen ja ilma oli niin ihana.

Kuvat on ottanut Punapanda

 Conissakin vitutusta oli vielä havaittavissa kun pöytäni kanssa meinas tulla kiire ja muutenkin, taidekujan auetessa eka tunti oli ihan kamala (pahoittelen niille ketkä tuli puhumaan sen tunnin aikana, olin vielä kärttyinen ja vasta totuttelin sosialisoimaan). Pikkuhiljaa olo lähti paranemaan kun useampi ja useampi ihminen tuli puhumaan, muutamasta sanasta ihan kunnon keskusteluihin. Vähän niinkuin ois moottori lähteny hiljalleen käyntiin, kun puhuminen lopulta tuntui niin luontevalta ja itsekin innostuin vähän puheripuloimaan. Ja tämä pelasti conini täysin, se että oikeesti puhui ihmisten kanssa. Ja olin ihan pirun otettu siitä miten ihmiset oikeesti lähestyi ja keskusteli mun kanssa, koska mulle se ei ole millään tapaa tavallista. Myyntikin rupes sujumaan ihan mallikkaasti. Desussa on tosi kiva taidekujailla ja mulle parasta tosiaan on se, että sieltä ihmiset helpommin saa kiinni kuin conissa pyörimällä.

n. kolmen aikaan piti pöytää lähteä purkamaan, että ehti hakea kamat ja tuotot myös kirpparilta. Oli sangen hektistä miten yhtäkkiä loppuun tulikin niin paljon porukkaa niin ostamaan kuin puhumaan, että pyörin siinä vaan ympyrää pitkin poikin pöytää kun piti ratketa moneen suuntaan yhtäaikaa. Mutta nautin todella kovasti koko kokemuksesta ja mieluusti menisin uudestaan, vaikka ihan vaan istumaan sinne unohtaen koko myynnin :D

Kirpparilla sai todeta kaiken menneen myydyksi, joten sain Frostista ihan kivat yhteystuotot. Pian lähdettiinkin odottamaan bussia millä suunnattiin rauttikselle. Kotimatka oli taas semmosta helvettiä ettei mitään rajaa. Olinkin parin päivän päästä kuumeessa saikulla, suurimpana syynä varmaan se, miten podin kylmää niin pitkään.

Ensviikolla pääsenkin suuntaamaan katseet tuleviin cosseihin ja coneihin. Seuraava coni on Popcult Helsinki, missä aikomus on mennä taas taidekujailemaan koko viikonlopuksi. Sinne en tee varsinaisesti mitään cossia, joten seuraavat varsinaiset projektit onkin sitten Desuconin cossit. Niistä sitten postaus myöhemmin o/

Joku Animecon XI raportti vaan

Huomaa et koen vaan yhä pahempia conidarroja nykyään siinä mielessä, että aikasemmin halusin kirjottaa raportit mahollisimman nopeasti mut nyt on vähän silleen onko pakko? Kai ihmiset näitä lukee niin kirjotetaan sitten.

Kuvat on ottanut Biffe

Perjantaina tosiaan lähdettiin taas Conibussilla kohti Kuopiota ja jännästi kyllä joka kerta se matka tuntuu jotenkin helpommalta, kai ihan sekin ettei yritä väkisin itseään viihdyttää. Oltiin taas paikalla sen verran myöhään että kömmittiin heti nukkumaan. Hotellina ollaan käytetty paljon Cumulusta, mutta nyt onkin vaihto edessä koska alkaa pikkuhiljaa vituttaa se pieni kuuma koppi mihin aina joudutaan, kun ei ole mitään oikeeta ilmastointia. Muutenkin kun on varaa valita niin miksi tyytyä huonompaan.

Coniaamut tuottaa mulle paljon tuskaa nykyään, herään aina aamulla siihen tunteeseen et onko pakko nousta ja onko pakko pistää asua päälle. Varsinkin jos tietää, että siihen menee paljon aikaa ja vaivaa. Ho-ohin laitautumiseen meni melkein ruhtinaalliset 2 tuntia ja oltiin vähän myöhässä aikatauluista, kun oli tarkotus ehtiä kymmeneksi viimeistään paikalle ku Biffen piti suunnata taidekujalle pistää pöytää pystyyn. 

Biffe meni suoraan henkilökunnan ovista pistämään pöytäänsä kun itse kipitin pääovien kautta. Kävin vähän kohentamassa itteäni ja pyörin hetken ympäriinsä yrittäen ettiä missä se taidekuja tälläkertaa oli. Pakko sanoa että tää oli eka kerta kun en oikeesti karttaa kattomalla osannut sanoa mihin sitä pitää mennä. Opasteita kyllä oli, mutta sitä ihmetteli mihin ihmeeseen sitä on menossa kun piti mennä niin monen oven ja portaiden kautta jonnekkin eristyksiin. Ite tila oli ihan passeli tarkoitukselleen, vaikka tuntu jotenkin pöhköltä miten "kaukana" se muusta conialueesta oli. Autoin Biffeä pistämään pöytäänsä kokoon kunnes katosin kiertämään conia ja odottamaan ekan ohjelman alkua. 

Päivä koostui siis parista ohjelmasta, taidekujalla koomaamisesta ja satunnaisista huomiohuor  hillumishetkistä conipaikalla. Tuntui aika oudolta pyöriä conissa yksin, mutta päivä meni yllättävän nopeasti kun tekemistä löytyi kokoaika. Anime oli taas tasan niin ahdas kuin aina ennenkin ja siinä vaiheessa taas mietti miksi mun cossini koostuu pitkästä laahuksesta kun menin jo laskuissa sekasin kuinka monta kertaa ihmiset sitä talloi. Joku perkele taisi myös ihan tahalleen sitä kiskoa. Yhdessä vaiheessa lähin torille ostamaan mansikoita ja se oli ehottomasti sen päivän paras hetki vaikka kunto meinaskin loppua kesken. Muutama conikävijä ketkä vastaan käveli kehui cossiani mutta sitäkin enemmän ne randomit tavikset kehuivat asuani. Varsinkin pikkutytöt olivat ihan innoissaan mekostani ja yksikin vanhempi rouva oli ihan mykistynyt ja sanoi leuka loksahtaneena että olen kuin oikea prinsessa :D Niin ja pääsimpä muuten videollekin!

Päivän päätteeksi mentiin pikasesti shoottaamaan, sääli ettei kuvauspalvelu ollut auki kuin kolmeen niin ei saatu mitään yhteiskuvia aikaseksi. Shootin jälkeen kipsutettiin takasin hotellille ja siinä matkalla yks jos toinenkin randomi taas halus meistä kuvan :D 

Sunnuntai onkin sitten ehkä conihistoriani jäätävin päivä. Aamulla heräsin suorastaan ahdistuneena siitä, et pitäs nousta ja edes koskea cossiini. Koko sen ajan kun pistin sitä päälle ja sen ajan kun odotin et Biffe pistää omansa, mietin vaan että kuin kauan jaksan sitä päälläni pitää. Vihasin mokomaa niin paljon ja vihasin sen päällä pitämistä vielä enemmän. Tallustettiin conipaikalle ja mentiin suoraan jonottamaan sitä ainoaa ohjelmaa mitä oli tarkotus mennä kattomaan sinä päivänä. En ikinä ennen ole tuntenu oloani niin epämukavaksi ja hirveäksi cossissa ja ohjelman jälkeen yritettiin shootata asujamme. Hyvin nopeasti tuli tunne että ei ja kun vilkaisin niitä nopeita räpsyjä niin tuli vaan yhä enemmän tunne että ei. Päätettiin siis suunnata suoraan ottamaan mokomat rytkyt pois niskoista ja ollaan loppupäivä "siviileissä". Ja onneksi näin. 

Tuntu aika virkistävältä hillua conissa ilman cossia ja käytiin mm. myyntipöydät huolellisesti läpi, hengailtiin ja nautittiin coniympäristöstä. Jutusteltiin ihmisille ja istuttiin taas jopa pari tuntia taidekujalla. Kun päättäjäiset rupes lähestyy katoin muodostunutta jonoa hyvin epäuskoisena. Ihan jäätävä jono. Päätettiin, et odotetaan kunnes se jono häviää ja katotaan sit mennäänkö sinne vai ei. Biffe osallistu piirtokisaan ja ois palkittu lavalla, mutta eihän se mitään palkintoa ehtiny saamaan kun päättäjäisissä vaan jaariteltiin kaikkea ja vasta lopuksi tuli palkintoja. Meidän piti olla bussilla 17.45 ja bussi lähti 18, joten vitutti ettei ehditty palkintojenjakoihin vaikka päättäjäiset alko jo viideltä. Ensvuonna ois harkinnassa osallistua kisoihin ja jos palkinnot taas jaetaan vasta päättäjäisissä ja sielläkin vasta viimeisenä niin...Mouru tulee antamaan paljon vihapostia. Eihän sen ketään pitäisi haitata että hoidetaan ne tärkeät ensin ja sitten vasta ylimääränen jaarittelu. 

Kaikesta huolimatta Anime oli ihan hyvä coni ja kyllä sinne mielellään menee. 

Tuskainen Desulauantai

Ihan aluksi haluan sanoa, että voi luoja mä nukun nykyään hyvin coneissa, kun olen ruennu ottaa mun oman tyynyn mukaan ja käytän korvatulppia. Varsinkin jälkimmäistä suosittelen.

Mulla oli jotenki tosi..pahaenteinen ja epämiellyttävä fiilis jo entuudestaan Desun lauantaista, enkä suoraan osaa edes sanoa miksi. Ehkä koska BRSän päälle laittaminen hirvitti. Luulin myös, että niin paljastavassa cossissa ei lauantain ylitukala ilma ois tuntunu niin pahalta, mutta näin ei todellakaan ollut. Se jäätävä lämpö ja ihan hirveät kengät aiheutti sen, ettei ollut energiaa oikein mihinkään.

Kuvat on napsinut Biffe, muokkaus omaa käsialaa

BRS oli varmaan hankalin cossi pitkään aikaan ja se myös verotti siinäkin mielessä conipäivän fiilistä, kun ei oikein voitu tehä mitään. Ei päässyt ohjelmiin eikä myyntipöytäsaliin, koska en pystyny istumaan peräsimeni takia tai liikkumaan missään vähänkään ahtaammassa tilassa. Joten päivä kului lähinnä vaan epämääräisenä koomaamisena, kisoja sentään mentiin kattomaan, mutta niistäkin vaan ECC osa koska haluttiin ehtiä käymään kaupassa ja tietty shootaten.

Mulle jäi tosi vahvan ristiriitanen tunne, pidinkö edes koko cossista. Loppuun tuli taas niin kiire, mikä näkyi laadun jäätävässä laskussa. Ja kengät, voi kengät. Jotain puoliväliä päivää kävely oikeesti sattui niin paljon, että piti purra hammasta ja sai hädintuskin jalkoja edes liikuteltua, paikoin hyvinki vaan tahdonvoimalla. Aina kummasti tämmöset cossit päätyy aina Desuun.

Ikinä ei ollut conipäivä, varsinkaan Desussa, tuntunut niin pitkältä kuin se nyt tuntu. Helpotus oli suuri kun vihdoin pääsi kitumaan hotellille. Kivut oli näköjään sen verran kovat, et suurin osa mun muistikuvista lauantain osalta on aika blurria....

Olen elossa...vielä

Hupsista blogi on näköjään ollu vaihteeks vähän pidempään horroksessa. Siihen on kaksi syytä, en ole tehnyt mitään tai olen tehnyt niin paljon etten muuta päivän aikana ehdi tekemään. Hieno ristiriita.

Eli ton miekan valmistumisen jälkeen oli..noh....hiljainen kausi millon en tehnyt oikein mitään kuin leikkelin melkein kaikki palat molempiin cosseihin ja tietty kaavat. Ja vasta viimeviikolla aka vajaa 2 viikkoa ennen conia rupesin vasta ompelemaan. Hahhaa mitenniin saamattomuuteni vaan tuntuu pahenevan. Olen ommellu kuin hullu ja joutunut taas harrastamaan pirun aikasin heräämistä, että ehin oikeasti saamaan jotain valmiiksikin. Niin ettei laatu kärsi. Sob. Tietty on hairahtanut tekemään muutakin ja nämä viimepäivät on ollu motivaation kanssa kamppailua. Luojankiitos mulle tuli sopivasti vuorokato töistä että ne ei keskeytä spurttaamistani pahemmin.

Mut okei BM on..ollut samaan aikaan ihan kivaa ja sairaan karseeta ommella. Ekaa kertaa koskaan ikinä päätin tehdä takista proton ja voi onnea kun oikeesti niin vaivauduin tekemään. Vältyin pahalta katastrofilta meinaan, koska kaavat oli harvinaisen päin mäntyä. Sekin homma sitten alusta ja seuraava versio olikin huomattavasti oikeampi. Modailin protoa niin, että sen paloista tuli piirrettyä uudet kaavat ja sitten vasta ne lopulliset palat. BMssä pahin vitutus on se miten kankaat ei sitten yhtään pelaa yhdessä ja dorkana jouduin ostamaan oransseihin kohtiin lakanakangasta. Se perkele kun tuppaa menee rutulle ja rypylle vaikka kuinka silität ja asuni tuntuu olevan harvinaisen jäätävä ruttukasa. Itken.

Valmis hiha

Hihaan mulla uppos oikein ehanasti melkein kokonainen päivä. Varmaan haasteellisin hiha ikinä. Olisin ihan tyytyväinen mokomaan jos toi oranssi ei edelleen ois niin kamalaa mitä se on ja valkonenkin päätti tehdä kaiken mahollisimman vaikeaksi ja menee niin monelle kurtulle vaikka kuinka yritin huolellisesti ommella. No okei ihme että se toimii edes noin hyvin. Ironista että sen kerran kun päätän oikeasti olla huolellinen niin kangasvalinnat näyttää keskaria kaikelle sille vaivalle.

Epätoivoinen yritys saada edes jotenkin edustavaa kuvaa keskeneräsestä takista (sain äitiltä joululahjaksi kyseisen mallinuken btw <3)

Takki on syöny ihan kivasti tukikangasta ja kun siinä on vielä vuori niin voi jösses kun on painava. Hitaasti mutta varmasti sain takin n. 4päivässä ompelumielessä valmiiksi, kaikki extra sälpe vaan on vielä kiinnittämättä.

Kertoo paljon et tää on edustavin kuva koko cossista

Hupun harmaan karvan nyysin Garekin takin reunuksista, koska ostamani harmaa karva oli jotain niin järkyttävää, ettei sitä mitenkään voinu edes harkita käyttävänsä. Näytti kun olisin kyniny jonku raivotautisen kissan....

..................aivan

En jaksa sen selvemmin tarkentaa koko ompeluprojektia ja ei siitä oikein heru mitään hyvää kuvaa selvästikään ennen ku se on kokonaan valmis. Ompelusten ohella olen tehny vöihin tulevia ..öh...juttuja ja miekkoja. Miekat tein jälleen eristelevystä koska kevyttä ihanuutta, mutta ajattelin pinnottaa sen tekonahalla. Huono päätös, koska ne tekonahat mitä mulla on ei yhtääään sovellu päällystämiseen. Joten pistin taas sanomalehteä päälle ja tadaa erittäis huolelliset miekat on valmiit. Yksityiskohtia tein softiksesta.

Valmiit miekat piu

Worbla on niin jännä matsku

Valmiita juttusia

Siinä nyt on jotain, mun pää kummasti taas tyhjeni että se punanen lanka on taas jossain ja nytkin päivitän vaan jotenkin sekaisessa olotilassa kun pidän taukoa :D Vielä on ihan kivasti tekemistä ja Asagissa en ole tehnyt mitään muuta kun alottanu ompelemaan tässä samalla housuja ja tehnyt parhaat asepropit ikinä. Eli mukavan kiireinen viikko luvassa..

Minkä piti olla wip postaus

Muttei ollutkaan, ehkä vähän vaan.

Eli joo..mulla on varmaan eka kerta etten siis mitenkään ole ehtiny päivittää tänne etenemistä, saati sit ylipäätään ottaa kuvia vaiheista. Nytkin just ja just löyty aukko, että voin ilmoittaa olevani jotenkuten elossa. Olen viimeviikot tehny lähes tauotta aina kun olen kotona asujani ja tän viikon heränny 5-6 aikaan ihan vaan sen takia. Ja onneksi olen, koska en ois mitenkään ehtiny tekee valmiiks muuten. Sain tänään Luciuksen kuin ihmeen kautta valmiiksi ja voisin itkeä helpotuksesta. Spyro pitäs saada huomenna valmiiks toivon mukaan, vaikka vähän uhkakuvia ajan riittämisestä on ollu jo useamman päivän ilmassa. Aamun cossin väännön jälkeen iltavuorot on aika helvettiä, sanonpahan vain :D.


Mut kyl mulla ihan muutama kuva löytyy ja voisin jakaa ne vielä ennen conia, mitään kunnon wip postausta on siis turha odottaa kummankaan osalta.

Takki+huivi+hiha combo nopeasti päälle vetäistynä. En sano muutakun että olipas ihan mahottoman vaikea duuni, mutta olen ihan pirun ylpeä että mä oikeesti osasin tehä sen. Kaikki noi kanttaukset ja kulmat oli tehä mut hulluksi, mut kaikista vaikein oli odotetusti toi huivin saaminen painovoimaa uhkaavaksi. Vaikka siinä on rumia saumakohtia, olen silti todella ilonen, että jaksoin panostaa ja tehdä siisteintä jälkeä ikinä. Selvästi kisat tuo sitä paljon kaivattua pontta mun työiloon ja motivaatioon. Pidän tästä cossista ihan älyttömästi, vaikka perfektionistiminä sitä vähän kritisoikin tietyinpaikoin.

Peruukki oli harvinaisen kiva modata ja olen erityisen tyytyväinen ahogeen vaikka näin siihen aika minimivaivan. Nostin vaan kuituja ylös, lakkasin muotoon ja kiersin rautalangan pätkän ympärille että sen muoto pysyisi. Perfektionistiminä vähän nillittää siitä että langan näkee läheltä, mutta fuckthepoliceminä sanoo että tarpeeksi hyvältä se näyttää eikä lankaa erota kauempaa.

Tämän enempää mulla ei Luciuksesta ole näytettävän arvosia kuvia, koska en ainakaan itte koe niitä enää merkittävinä kun näkee sitten valmiista lopputuloksesta kisa ja shoottikovien yhteydessä :D En edes uskalla ajatella kuinka monta tuntia mulla Luciukseen upposi, mä kun en koskaan kiinnitä huomiota aikaan mitään tehdessäni.

Spyrostakin on vaan nämä pari hassua kuvaa valmiista armoreista ja kengistä. Tietty jotain muutakin on jemmassa mut en ehdin niitä ladata koneelle haha :D Spyron design on muuttunut melkein täysin käytännöllisistä/maku/aikasyistä ja oikein mikään ei enää ole samanlaista sen piirtämäni reffin kanssa. Mutta se gijinkoissa onkin kiva puoli että tehdessä saa soolota niin paljon kun haluaa. Ja pidän näistä ratkaisuista enemmän. Spyrosta ehkä kirjotan jotain wipin tapaista coniraportin yhteydessä/jälkeen jos jaksan siitä mitään sillon enää kummemmin kirjottaa.

Mua jännittää ihan perhanasti kisat ja elän jossain tuntemuksien sekamelskassa kun kaikki lentää niskaan yhtäaikaa. Nyt vaan yritän keskittyä Spyron valmiiksi saamiseen ja siihen, että olen jotenkin vähemmän mielenvikaisessa tilassa itte Traconissa. Eipä tästä sen enempää, fiiliksiä sitten Traconin jälkeen <3

Sitä vielä että voi miksi en kykyne tähän työtahtiin kuin vasta vikoina viikkoina. Vaikka tää on ihan hirveen stressaavaa huomasin nauttivani cossin tekemisestä näin paljon enemmän tässä kiireen keskellä. Sobbu.

Because why the fuck not

Sanoi Mouru kun päätti osallistua kisoihin, vielä asulla minkä tekeminen on _pahinta_helvettiä_ikinä ja aikaa on normaaliakin vähemmän.

Mutta hei, mitäs tässä stressiin kuollessa, eihän siinä mitään uutta ole. Kirjoitan tätä..lievästi vittuuntuneena, väsyneenä ja likaisena koska viimepäivät on kulunu lähinnä ompeluhuoneeseen lukittautuneena. Traconin cossit on tuttuun tapaan lähteny liikkeelle hyvin hyvin laiskanlaisesti, koska en tahtonu löytää sitä motivaatiota aktiivisen kesän jälkeen (mutta koskaan en tästä mitään opi). Ja nyt mulla on ollu 4 päivän vapaaputki minkä aikana oli tarkotus saada molemmat hyvin pitkälti valmiiksi, mieluusti yli puolenvälin.

HAH!

Ekana päivänä eli sunnuntaina tein Spyron armoreita ja .. ne sain ehkä jotenkuten valmiiksi. Kengät, olka- ja käsiarmorit sain maalausta vaille tehtyä ja olen niihin ihan tyytyväinen (kuvia sit joskus kun jaksan kaivaa kameran). Muuttelin niitä suht rajulla kädellä tekemästäni reffistä, lähinnä sen fiiliksen mukaan miten osaan tehdä ja mikä on käytännöllistä. Suunnittelin tekeväni siis armorit kokonaisuudessaan valmiiksi mut hah en ehtiny.

Maanantaina mulla meni koko helvetin päivä yhden Luciuksen hihan kanssa. Mä olen aina vihannu kanttaamista ja 90asteen kulmia niin tämähän on niitä täynnä. Aivan uskomatonta säätöä ja nyt se vaan odottaa sitä että jaksan korjata sen loppuun. Tiistaina sitte tein toisen hihan, senki vaan melkein loppuun ja alottelin Spyron siipiä muotoilemalla niitä rautalangasta. Ja nyt ollaan ihanasti viimesessä päivässä ja kaskummaa, vieläkään ei ole mitään valmiina asti. Sob?

Tänään olen tehny ihan hulluna tota takkia eteenpäin ja vaikka joutusin tekemään yöhön asti niin mähän sen ainaki saan tänään valmiiksi. Se pitäs vielä vuorittaa, kaulus ommella kiinni ja tehdä toi etuläppä. Helman kuviointi oli sekin aivan jäätävää säätöä, voin vaan olla ilonen että sain sen alta pois ennenkun epätoivo päätti iskeä. Minäkun päätin olla sen verran perfekionisti, etten missään nimessä tee kulmiin saumoja vaan täysin saumattomasti. Päätelkää siitä miten ihanaa sitä oli ommella.

Kuvia tulee siis...joskus, kun ehdin niitä ylipäätään ottaa hah. Mulla on enää 2 täyttä päivää tekoaikaa mikä on lievästi sanottuna liian vähän, joten joudun joka aamu nousemaan kukonlaulun aikaan, että ehtisin tekemään ennen töihin lähtöä, kun neki on mua vastaan olemalla päivävuoroja.

Ihankun tätä tekstimerta ilman kuvia ei ois jo tarpeeks, mutta sanottakoon vielä, että kisailmo oli aika helvettiä sekin, kun menin missaamaan sen ekan ihan vaan typeryyttäni ja toisena mul olikin työvuoro niin Biffen piti tehdä se mun puolesta. Heuheu mun ajatuksen karkailee ja pitää mennä taas ompelemaan, ehkä joku järkevämpi postaus sit kuvien kera kuhan saan oikeesti..jotain valmiiks.....

Jälkituskien Animecon X

Kirjoitan tämän nyt äkkiseltään alta pois, ettei jää turhaan panttaamaan sen enempää. Viimevuoden ensihuuman jälkeen tällä kertaa Anime tuntunut kovin kummoiselta conilta ja se oli hyvinkin nopeasti ohi. Mutta suhteellisen hyvin se kuitenkin meni, miinus se että tänä vuonna mua vaivaa joku yleinen coniväsymys ja se, että joka conissa tuntuu kroppa sanovan että et vitussa tunne oloasi mukavaksi, mikä tietty johtaa siihen että sitä jaksamusta menee jo siihen. Ja Anime oli tässä suhteissa se kamalin, varsinkin sunnuntai meni aika kärsien ja rentoutuminen lähes mahdotonta.

Menomatka bussilla tuntui paljon nopeammalta kuin viimevuonna ja hotellille vähän ennen yhtätoista illalla ei olo ollut läheskään yhtä kuollut kuin viimeksi, mutta silti tarpeeks väsyny. Hotellissa oli ilmeisesti ollu remppa ja siellä ei ollu ilmastointia, ainoastaan tuuletin huoneessa mitä pidettiin sen hetken päällä. Ja se oli aivan hirveä yö se, me ei kumpikaan nukuttu tuskin ollenkaan koska oli niin pirun tukala ja ulkoa kuului kokoaika hirveä möykkä kun oltiin ihan tien vieressä. Mut ainakaan aamulla ei ollu vaikee nousta ylös..

Pöytä ennen ovien avautumista

Oltiin vähäsen aikataulusta myöhässä kun hotellilta päästiin lähtemään ja oltiin n. 9 jälkeen Musiikkitalolla. Suuntasimme siis suoraan taidekujalle pistämään pöytää pystyyn. Kolmas kerros oli vähän vähemmän mukava paikka kuin viimevuonna, mutta silti todella hyvä paikka sitten kutenkin haha. Saatiin oikein hyvä pöytäpaikka.

Päivä meni hyyyvin nopeasti ja satunnaisista kuumista läkähtymisaalloista ja kipeistä hartioista taidekujailu osottautui edelleen todella mukavaksi tavaksi viettää conia. Yhä nautin kovasti puhua ihmisille coneissa ja taidekuja on oikein hyvä tapa tehdä niin. Tosin nauran kun kävin ekan kerran poissa pöydältä sain sillon ekan kerran enemmän tavaraa myytyä :D Mulla on näköjään joku negatiivinen aura kun poissaoloni parantaa myyntiä haha. Mutta parhaiten tähän mennessä sain tavaraa myytyä, kiitos ihanien ihmisten <3. Mulle jäi noista uusista printeistä vain 4kpl jäljelle, muistaakseni tulostin niitä kaikkiaan n. 36kpl. Kaikkien ennakko-odotusten mukaisesti Neitsyt myi loppuun ensimmäisenä heehah :D

Päätettiin mennä vasta kujan mennessä kiinni pihalle shoottaamaan Sphintus ja ilma oli ihan otollinen, vaikka oisin halunnu auringonlasku kuviakin. Sphintus on sangen ihana cossi pitää päällä, vaikka en edelleenkään järin innostu ihon maalailusta, varsinkin jos on valkosia vaatteita...meinaa liinani oli melkein heti aamulla jo cossia laittaessa reunoista ihan ruskea :D Käärmeen ja kengät päädyin siis itse tekemään alusta loppuun ja molemmat oli vähän silleen..perseolalla väännettyjä. Mutta kengistä olen superylpeä niin hirveät kuin ne onkin, mutta ne tekivät tehtävänsä ja eivät menneet rikki! Aika hyvin jostakin mikä koostuu vaan softiksesta ja tekonahasta.

Shootin jälkeen suunnattiin suoraan takasin hotellille koomaamaan. Sinä yönä nukuttiin selvästi paremmin kun tuuletin pysyi päällä koko yön, muttei siltikään mitenkään erityisen hyvin. Sunnuntaina heräs vähän liiankin aikaseen kun oltiin conipaikalla jo tuntia ennenkun se aukesi. Istuttiin portailla ja katottiin Shingeki no Kyojinia sateenkaarisateenvarjo valosuojana.

Sunnuntai koostui vaan FFFightista, mikä oli aika perustavaraa, satunnaisia hyviä hetkiä, shoottaamisesta mikä oli aika nopeasti ohi ja varsinkaan itseäni ei hirveästi kiinnostanut yrittää huonon olon takia yrittää olla edustava ja lopuksi Esityskisasta. Shoottaamisessa oli oikeastaan kivointa kuvata Biffeä sen sijaan että itse ois kameran edessä, järkkärillä kuvaaminen on kivaa ja mä kun tuppaan möyrimään ja makoilemaan siellä maassa kun kuvaan. Biffe sanoikin, että musta pitäs ottaa kuva ku mä kuvaan, olen niin ammattimaisen näkönen hahah.

Esityskisoissa oli kivaa settiä, osasta sai kivasti taas lisää inspiraatioita omiin juttuihin. Mutta parasta oli ehdottomasti "väliaikashow", kiitos todella hyvin esiintyvän juontajan :D Nauroin itteni ihan hengiltä ja arvostan kovasti taitoa vetää hatusta noinkin hyvin juttua. Nautin kovasti, niinkin että kykenin unohtamaan hetkeksi sen oman olotilani.

Kisan jälkeen mentiin hakemaan tavarat narikasta ja odotettiin lähtöä bussille. Kävin pesemässä lärvini ja vaihtamassa peruukin toiseen, mua ei todellakaan saa näyttäytymään julkisesti omalla pehkollani jos se on ollu peruukin alla koko päivän. Mutta, tässä vaiheessa rupes olo olemaan vaan pahempi ja koko bussimatka oli sietämistä, vaikka se yhä tuntu menevän aika nopeesti. Sain jopa nukuttua jonki verran. Yhen aikaan olin sitten kotona ja lähin irrottelemaan bindi teippejä irti, se oli aivan jumalatonta tuskaa ja tuntu että ihoni irtoaa siinä samalla. Olen ihan uskomattoman typerä, kun en jaksanu ottaa niitä pois jo conipaikalla. Laskin tässä, että ne oli päällä n.18tuntia ja kaikki varmasti tietävät ettei se ole todellakaan mitenkään järkevää. Eikä olekkaan, olen tosi onnekas jos vältyn pysyviltä arvilta, meinaa sain aika montakin arpeutunutta haavaumaa mistä osa on ihan vesirakolla. En voi kun toivoa että ne paranee ajan myötä, vaikka tiedän jo nyt sanoa että mikäli ne koskaan paranee niin siihen voi mennä hyvinkin kauan aikaa.... Eli ei teippibindeja Mourulle vähään aikaan hahhah....oi jälkiviisaus.

Mutta joo, semmonen se coni ja nyt yritän..pitää itseni jotenkin järjissä ja ottaa iisisti, on niin harvinaisen rikkinäinen olo just nyt. Pitäs jo rueta alottelemaan Traconin cosseja ja valmistautua pariin shoottaamiseen tässä muutamien viikkojen sisään. Ehken ajattele niitä ihan just nyt..

Voi sun saatanan desuviikko.. vol 1

*Insert Suunnaton määrä stressiä, ahistelua, vinkunaa ja valitusta tähän*

Uliuuuu kuolen taas vaihteeksi ihan hirveään stressiin ja ihan kuntokin alkaa rapistua paineen alla, väsyttää aivan sanonko kuinka paljon ja olo on muutenkin sangen kuollut. Enää 2 päivää tekoaikaa ja aika paljon vielä tekemättä, vihaan tätä tunnetta kun ei yksinkertasesti tiedä paljon asiat tarvii aikaa valmistuakseen ja sitä vaan yrittää hampaat irvessä tehdä mahdollisimman paljon yhdessä päivässä saamatta kuitenkaan valmiiksi kaikkea mitä haluaisi.

Mulla on ihmeellisen paljon kuvia ja juttua spämmättävänä, niin paljon että taidan suosiolla tehdä ne ainakin kahdessa erässä. Tai kolmessa. Ettei tule taas kilometripostauksia siitä kun vali vali valitan.

Suunnitelmapostauksen aikaan en ollut vielä saanut Puran gijinkaa suunniteltua, joten tuossa vähän kuvaa siitä. Jotain muutoksia tein tekovaiheessa ja materiaaleja valitessa, mutta onneksi omasuunnittelemat gijinkat juuri siitä syystä on mukavan rentoja kun ei tarvi olla niin tarkka. Isoin muutos on varmaan peruukissa. Totesin tuon oranssin liian..epäsopivaksi kokonaisuuden kannalta ja viimeviikolla tilasin vaaleanruskean tilalle.....ja se lähti vasta perjantaina tulemaan. Jouduin pulittamaan tuplahinnan koska piti turvautua Express deliveryyn, mutta silti on todella isosta tuurista kiinni saanko peruukkini ajoissa. Jos en, niin kaivan jonkun vanhan mustan peruukin korvaamaan.

Puraa ommellessa tuli ekaa kertaa se tunne, että mitä helvettiä sitä oikein tekee. Tuli jotenkin naurettava olo, viimestään siinä vaiheessa kun sitä tehdessäni minua pommitettiin kysymyksillä tasoa "tuleeko siitä joku tiikeriasu :D". .....joo. Vähän semmonen vappuasu meininki mutta vähän rankemmilla modauksilla sain siitä aikaseksi sen näkösen, että ehkä kehtaan siinä perjantain muutamat tunnit hillua.

Muuten olen ihan ...sujut kaiken kanssa, mutta värit jotenkin on...erh. En pitänyt edes ostovaiheessa tuosta tiikerinraitakankaasta, mutta kumma kyllä en löytänyt yhtään_mistään mitään vastaavaa, niin jouduin tohon tyytymään..koska olin liian laiska etten mitään raitoja ite ruvennu maalaamaan. Ja sitte tuo oranssi on kovin, öh, pastellinen. Ällö suorastaan hahah. Ihan mukava ja pehmeä tuo on päällä kyllä, ei siinä mitään.

Häntä luonnollisesti ei ole omatekemä kankaan puuttuessa. Löysin etsystä yhdeltä myyjältä aivan hurmaavan paksun tiikerinhännän ja se oli ehdottomasti pakko saada, korvat kanssa. Tungin rautalankaa sisään että saan sille vähän eloa.

Puran teki suht helposti ja nopeasti, sitä peruukkia saa vaan vielä stressata ja hännän modaan helpommaksi pitää. Puralle olisin halunnu saada jonkin cartin, koska CTR, koska ebin hahah. Mutta ei löydetty mitään halpaa ja järkevää niin joutuu tyytyy olemaan ilman.

Kummallisuuksien Hakuryuu

Heräsin eilen siihen ajatukseen, että mulla on aikalailla tasan 2 viikkoa aikaa tehdä 3 asua valmiiksi, mistä kukin oli palakasoina siinä vaiheessa. Siinä vaiheessa suusta pääsi useampi kirosana kuin laki sallii.. Käytin koko maanantain kaavojen piirtämiseen ja tiistain siihen että leikkelen kaikki palat jokaiseen cossiin. No eihän se ole kummepi juttu..mutta mulla meni siihen koko päivä. En ihan heti ois uskonu että mulla menee useita tunteja pelkästään palojen leikkaamiseen :D Mikä parasta, tuskin mitkään niistä tuli käyttöön...

Aloitin siis Hakuryuusta todeten, että se on se kaikista aikaa vaativin ja työläin. Eilen keskiviikkona rupesin ompelemaan aluspaitaa, mistä tulikin suurempi tappelu mitä ikinä olisin voinut kuvitella.

Dem riepu

Mainittakoon, että Hakuryuu on varmaan oudoin ilmestys kaavojen puolesta, mitä ikinä olen joutunu tekemään. Saumoja on ihan oudoissa tai erilaisissa paikoissa, tai sitten niitä ei ole ollenkaan siellä missä haluaisi. Noh, alotetaan tuosta hienosti havainnoimastani aluspaidasta, koodinimi Riepu. Päätin tekeväni sen kevyestä ja ohuesta lakanakankaasta, koska noi kyseiset osat näyttää paremmalta helpommin laskeutuvalla kankaalla. Ja päätin olla niin fiksu, että teen sen löysänä, umpinaisena toppimaisena riepuna missä on vaan hihat. Nooh..sitä kun aikani ompelin ja olin ihan tyytyväinen tulokseen niin..heti kun pistin sen päälle tapahtui fffuuuu. Ensinnäkin...hihoista tuli aivan liian kireät, hädintuskin sain käden tungettua sisään. Toisekseen topista tuli liiankin löysä ja avara niin se valui melkein kyynärpäihin asti.

Joo ei mitään..ihan rauhassa päätin että teen uudet palat ja ompelen vähän isompana. Nooh...ne oikein tein kunnolla loppuun asti, huolittelin ja kaikkea...kunnes tajusin taas pistää sen päälle. LE FU. Riepu toimi jo paremmin, pysyi nuppareilla ihan jees paikallaan MUTTA hihat yhä liian pienet ja sitten tuli sekin tajuaminen että.....se oli vähän liiankin ohutta kangasta. Läpikuulsi tosi rumasti verrattaessa Lonetaan mistä muita osia tein.

Siinä vaiheessa teki mieli mennä itkemään jonnekkin kun KOLMANNEN kerran jouduin aluttamaan iiihan alusta jokaista palaa myöten, tehden nyt mokoman Lonetasta ja avoimeksi, ettei tarvi miettiä liikaa sitä mahtuuko päälle. Tein siitä myös enemmän yutakamaisen, mikä on jo aika tuttua kauraa. Ton laskosrievun jätin jäljelle, mutta kaikki muu uusiksi. Hihat on nyt vähän typerän jäykät, mutta close enough.

Ja siinä...kaunis lopputulos. Hihoihin tein laskoksia ja vielä pitää lisätä kuminauhat ympärille. Tein eteen tarranauha kiinnityksen ihan mielenterveyteni takia ja tästähän ei mikään muu ole näkyvillä, kuin vähän kylkiä, hihat ja tuo luipare. Vähän puren hammasta senkin takia, kun alunperin oli tarkotus ommella toi löpäre toistepäin, mutta se ei laskeutunut läheskään niin nätisti. Menköön noin.

No tänään sitten tein ton valkosen hartiaosan ja vyötärökaitalehomman. Nämä oli kaavoituksiltaan ne kaikista oudoimmat, erityisesti toi hartiaperkele. Ei siinä muuten..mutta Ohtaka ei ole piirtäny hartioiden kohalle minkäänlaista saumaa, ainoastaan selässä on keskellä sauma. Tulikin sitten aika mielenkiintoset kaavat aikaseksi ja olin lievästi sanottuna skeptinen tuleeko siitä yhtään mitään. Tein sen eri osissa ja ne erilliset nauhapätkät jouduin leikkaamaan uusiksi koska olin dorka niitä leikellessä.

Kaikkiin kohtiin silitin tukikankaat ja kaikista reunimmaisessa reunustuksessa käänsin lopulta sen vielä kerran sisään niin, että kerroksia oli jo oikein ompelukonetta rääkkäävästi. Hyvin tukeva tekele siitä tuli ja kaikkia odotuksia vastaan varmaan siisteimpiä vaateosasia mitä koskaan olen tehny.

Ottakaa hieno nurjapuoli kuva kuvastamaan sen outoutta

Vyötärökaistaleeseen silitin myös tukikankaat ja myöhemmin päätin tehä myös lisävuoren, koska kaikki olis muuten rumasti paistanu sen alta. Siinäkin oli hetki pohtimista, kun ei voinu tehä sivusaumoja, vaan ainoastaan eteen ja taakse keskelle. Kaikki meni hienosti ja jälleen kerran tein harvinaisen siistiä jälkeä. Ainoa asia mikä härnää on pieni kaavoitusvirhe, missä helmasta tuli ihan liian tiukka....eli hyvin tiukka. Mutta pikku juttuja hahah....

2 päivän ompelun tulokset miinus kuulumaton vyönauha. (tulee muuten tosi manry olo kun hartiat näyttää leveiltä ja toi kireä helma "kutistaa" lanteita...)

Pidän tuotoksistani harvinaisen paljon, pieniä mittasuhdekämmejä lukuunottamatta. Ja se, että ompelin 2 päivässä cossini yli puolenvälin on sanoinkuvaamattoman outoa ja mielenkiintoista. Hämmentävän nopeaa toimintaa... Vyötäröhommeli tarvii vielä yläreunaan kanttauksen, mutta nyt on kaikki valkoiset osat valmiina. Huomenna käyn housujen ja sen toisen hartialiinan kimppuun, riippuen jaksamisesta myös nauhat. 2 päivän sisällä kuitenkin kaikki mustat osat ja täten kaikki vaatteet olis tarkotus saada valmiiksi.

Voin jo nyt sanoa, että lusmuilen vähän taas kengissä mutta eikai se niin..vaarallista :D Sitten onkin keihäs ja pikkujuttuja jäljellä. Hakuryuun osalta siis olen hyvinkin hyvillä mielin. Siskoni päätti tulla just nyt niin mahdollisimman huonolla ajotuksella tänne ties kuinka pitkäksi, joten toivon ettei se hidasta mun rytmiä, ei ole yhtään varaa jättää päiviä tekemättä. Mikussa on varmaan vielä enemmän ompelemista, Puraan menee maksimissaan 2 päivää. Muttamutta...tämmöinen pieni välipäivitys vain :>

Loppukevennykseksi tämänhetkinen lempi cossintekobiisini <3

P.s Blogini täytti apaut viikko sitten 2 vuotta! En keksiny mitään muuta jännää kuin ulkan muutoksen (hah) mutta jos jollakulla tulee pienintäkään ideaa jostain vähän perus postauksista pokkeavaa synttäreiden kunniaksi, niin ehdotelkaa ihmeessä jos jotain tulee mieleen.

Oh dem mimis 2/2

Pois pois alta vaan tämäkin.

Jeps eli Mimin sunnuntai....vähääkään valehtelematta voin sanoa, että se oli hirvein conipäivä koskaan. Lähinnä kolmen eri asiahaaran takia, henk. koht jutut, cossi ja ite coni kaikki omalta osaltaan lannistivat mut henkisesti niin huonoon kuntoon, etten osannut edes yrittää hymyillä ja oikeastaan tappelin itkua vastaan koko sen pirun päivän. Plus siihen se, että aikasempien päivien väsymys oli niskassa, aina jotakin paikkaa kolotti, hikoilin enkä oikeen syönytkään mitään niin halleluja. Näin saatiin aikaan tilanne missä olisin kovin mieluusti vaan karannut paikalta ja halunnut päästä nopeasti kotiin. Mutta keskitytääs ensin niihin muihin juttuihin.

Hahmo: Nisa (Nippon Ichi-chan)

Sarja: Hyperdemension Neptunia

Kuvauspvm: 19.5.2013 (Mimicon)

Kuvaaja: Biffe

Aamulla oltiin kymmenen aikaan paikalla, suht kivuttomasti kun saatiin Uken äidiltä autokyyti. Päätettiin shootata jo heti kun päästään paikalle ja aluksi kuvattiinkin ulkona. Nisa oli kaikkien ennakkoluulojen mukaisesti hyvin hiostava pitää päällä, mutta en sanoisi sitä epämukavaksi siinä missä monet muut on olleet. Suurinta tuskaa tuotti peruukki ja se, etten voinu istua kunnolla koska haalari ei oikeen antanu periksi.

Sisälle mentyä jatkettiin shoottaamista ja sen lopuksi tuli se tunne, et peruukki rupee meneen päin persettä. Ja niinhän se menikin, lannistun nro 1. Kuten jo osasin pelätä, kuidut rupes valumaan/tippumaan eikä suostuneet pysymään halutusti ylhäällä. Lähettiin pukkareille kattomaan, olisko siellä hiuslakkaa ja tässä vaiheessa tulee se Mimin suurin miinus, pukkarin puutteellisuus. Siellä ei ollu oikeen muuta kuin neuloja ja lankaa. Biffe lähti kysymään onko hiuslakkaa saatavilla ja jäin kamppailemaan peruukkini kanssa. Huomasin siinä vaiheessa, että edes mitään liimaa ei sieltä löytynyt. Odotus tuntui ikuisuudelta ja sitten ku Biffe viimein tuli takasin, vastaukseksi sai vain ettei lakkaa löytynyt mistään. Siinä vaiheessa se soitti Ukelle ja pistettiin se tuomaan lakkapullo. Ja lisää turhauttavaa odottamista.

Viimein kuin sai lakan käsiin, niin kyllä sitä huokaisi helpotuksesta. Peruukki tuntui heti paljon mukavalta kun kuidut pysy siellä missä pitikin. Mutta...apu tuli vähän liian myöhään. Siinä vaiheessa olin jo siinä tilassa, etten yhtään jaksa enää kun mentiin vielä ottamaan varuiksi kuvia. Peruukki ei sinällään enää harmittanu, mutta tiettyjen asioiden takia mielialani lähti kovaan laskuun (lannistus nro 2) ja vähitellen en kyennyt muutakuin väsyneenä ylläpitämään jotenkin lähestyttävää ilmettä. Tosin, mitä kuvia katon, melkein olen iloinen tästä koska ainakin sain karsittua sen ensimmäisten kuvien jäätävän tekohymyn pois hah, onni onnettomuudessa i guess.

Itse kuviin ja cossiin näin loppujenlopuksi olen kovin tyytyväinen, ettei sentään se kaikki tuska veri ja hiki (kirjaimellisesti) menny hukkaan. Sitten mentiin taas pihalle ja napsin pari kuvaa Biffen Harada cossista.

Ylipäätään koko sunnuntain, alusta loppuun tunnelma oli jotenkin hyvin..kuollut. Porukkaa ei ollut paljon ja oikeastaan ihan koko ajan oli fiilis, kuin coni olis jo loppunut ja vaan ne vikat hengailijat olis paikalla. Se oli myös se yksi suurin päivän lannistajista, kun ei ollut mitään mikä ois piristänyt sitä tunnelmaa. Pahemmaksi se vaan päivän mittaa meni, koska ei ollut yhtään mitään muuta tekemistä, kuin katsoa aulassa tanssipelin pelaajia. Se tuntui niin uskomattoman turhauttavalta, kun ei yksinkertaisesti löytynyt mitään mielekästä tekemistä, ohjelmankin ollessa niin olematonta. Lannistus nro 3.

Lopulta sitten mentiin kattomaan Hopsi visashowta ..ja noh..siitä en sano sen enempää. Sitten oli päättäjäiset ja sitä hitusen huokaisi helpotuksesta että kohta saa edes cossin pois niskasta. Mikä on sinällään niin pirun sääli, koska olen silti molempiin cosseihini niin pirun tyytyväinen.

Mimiconilla olisi kyllä hyvät rahkeet olla todella hyvä con, mutta ekaksi pieneksi kaksipäiväiseksi tapahtumaksi en oikeen osannut innostua siitä. Olen tottunut siihen, että ohjelman valinnanvaraa on paljon enemmän jos tulee tunne, ettei löydy muuta tekemistä. Tota pukkarin puutteellisuutta lukuunottamatta kaikki muu meni ihan mallilleen järkkäämisen osalta. Toivon kyllä, että Mimi järkätään uudestaan ja sen sisältöä vähän lihotettaisiin, ihan jo ajankohdan ja paikan takia menisin oikein mielelläni uudestaan. Vähän me mietittiinkin, että jos esim. kisat menee samalla tyylillä seuraavalla mahdollisella kerralla, niin osallistutaan siihen parina. Kisat oli siis se isoin plussa conissa ja paineet siihen osallistumisesta on verrattaen pienet muihin coneihin verrattaessa.

Nyt pitäs jotenkin saada ittensä taas keskittymään cossien tekemiseen, kun Desu sieltä porhaltaa hurjaa vauhtia.