Tracon 9 Sunnuntai

Sunnuntai lähti käyntiin oikein hitaasti ja kepeästi, missä oli kyllä omat ärsytykset kun taas oli tunti odottamista. Mut Rin päätyi päälle sutjakasti ja tuntui niin virkeältä pitkästä aikaa pitää sunnuntaina cossia mikä ei paina mistään ja siin on rento olla.

Alotettiin päivä hoitamalla pakolliset jonotukset alta ja tämä päivä oli pyhitetty enemmän ihan conin tutkailuun. Allekirjoittaneella oli kova kiire taidekujalle, kun halusin päästä polttamaan ne vähätkin "hilut" mitä lompakossani enää oli. Joku n. 40euroa kulutin taidekujalle ja harmitti etten saanu edes kaikkea mitä halusin, ihan jo sillä et olivat myyneet loppuun jo lauantaina tai eivät olleet paikalla.

Taidekujalootti

Käytiin myös tottakai myyntipöytäsalissa, missä ei kyllä hirveästi viihtynyt, ihan sillä ettei mulla ollu enää rahaa mut niiden ryysien takia ei muutenkaan huvittanu jäädä tarkemmin kattelemaan. Kirpparille me ei menty kertaakaan eikä kyllä kiinnostanu mennäkään, se jonottaminen ei yhtään houkuttanu vaikka ite kirpparilta ois voiny löytääkin kaikkea hienoa. Todella huono paikka koko kirpparille, siihen pahimpaan maholliseen pullonkaulaan.

Sunnuntaina käytiin myös parilla luennolla. Maskeerausluento oli tosi peruskauraa, olin vähän pettynyt kun ei ollut mitään kuvia tai suoranaisia ohjeita joidenkin maskeerausten tekemiseen, materiaaleista kun on helpompi ittekin ottaa selvää. Käytiin myös fanservice luennolla, vaikka sekin jäi vähän laihaksi kokemukseksi jo sillä, ettei sieltä ihmispäiden takaa edes nähny mitään. Tosin ei tarvinnukkaan kun koko touhu olikin aikalailla yleisön kokemusten kyselemistä.

Kuvat on jälleen ottanu Biffe

Sunnuntaina energiaa vei yhä ihan hirveästi tuttuun tapaan piilarini. Nämä siniset on ollu tänävuonna ahkerassa käytössä ja kyllä se tuntui jo käyttömukavuudessa. Ohjelmissa sai tosissaan tapella sitä särkyä vastaan. Ohjelmien jälkeen oli vielä hetki aikaa ennen kisoja, mikä käytettiin pikaiseen shoottaamiseen. En halunnu Rinistä hirveesti kuvia, kun sen ois tarkotus mennä uusiokäyttöön ryhmäshoottauksen muodossa, niin en halua kyllästyä siihen. Vielä ennen kisoja Biffe kävi hakemassa kirpparilta kamansa, mikä oli kyllä...järjettömän pitkä odotus. Se olikin se meikäläisen huomiohuoraamis hetki kun kuvapyyntöjä ja haleja sateli kun seisoskelin siinä oikein tarjolla. Melkein kirjaimellisesti pyörin siinä lattiallakin ja kattelin sitä läpi änkevää ihmismassaa. Missattiin kisojen alku, mut eipä siitä mitään haittaa ollu.

Puoltuntia alun jälkeen hiippailtiin sisään. Halusin nimenomaan nähdä esityskisat koska tuttuja kisaamassa ja pitihän niitä tulla kannustamaan (ja sijouttumisethan sieltä tuli, jes!). Muuten oisin kyllä juossu ulos ja aika nopeesti. Ei sillä ettei kisat ollu hienot ja viihdyttävät ihan NCC kuin esityskisan puolesta, mutta mun piilarit rupes tosissaan sanomaan itteään irti. Ihan jäätävät kovat tuskat ja kieriskelin siinä penkillä odottaen että pääsis pois. Viimeinki sitten kisojen ollessa ohi lähettiin ulos hakemaan kamoja ja valmistautumaan lähtöön, mikä oli tällä kertaa tavallista aikasemmin muutenki. Narikassa odotti ihan hirveä jono. Mun silmät ihan punotti kunnolla, joten jätin jonottamisen Biffelle ja menin ottamaan piilarit pois ja heitin ne menemään. Sitten olikin tosi ahdistavaa, kun olen oikeesti niin sokea etten erota muuta kuin blurria. Yritin kattoa narikoilta oliks Biffe siel viel jonossa, mutten erottanu kenenkään kasvoja ja muutenki olivat pelkkää väriblurria. Pari ihmistä tuli vielä juttelemaan ja ottamaan kuvia, mikä oli lievästi sanottuna aika epämiellyttävää siinä tilanteessa. Möngin odottamaan sinne sivummalle ja odottamaan jos Biffe sit löytäs mut. Kunnon dejavu kun viimevuonna kävi suurinpiirtein samoin, paitti nyt olin sokea. Viimein se sieltä ilmestyi ja sain lasit päähäni.

Päädyttiin ajoissa junalle ja kotimatka olikin aikamoista kärsimystä ja ennakkoon alkanutta conidarraa ja ruttoa. Loppuun jouduin vielä menee auton takakonttiin (auto mis ei oo takapenkkejä, ei mihinkään ahtaaseen tavaratilaan) ku heitettiin Biffe viel kotia. Kotona ekat puoltuntia meni ihan jäätävään lahnaamiseen ihan, et sain olon tasattua.

Traconista jäi kaikesta odottelusta, jonottamisesta ja tuskailusta huolimatta tosi hyvä maku suuhun, Viihdyin kovasti ja tuntuu, että aina ei ikinä riitä kaiken läpikäymiseen ja kaikkien ihmisten näkemiseen. Jos jotain haluaisin Traconin vielä kehittävän, niin se kolmas conipäivä ois aika bueno :D

Conikausi päätty periaatteessa tähän, mut meillä on vielä Popcultday minne mennä, sinnekin on pientä asua tekeillään mut niitäpäs en paljastakkaan vasta kun sitten jälkikäteen.

Jälkituskien Animecon X

Kirjoitan tämän nyt äkkiseltään alta pois, ettei jää turhaan panttaamaan sen enempää. Viimevuoden ensihuuman jälkeen tällä kertaa Anime tuntunut kovin kummoiselta conilta ja se oli hyvinkin nopeasti ohi. Mutta suhteellisen hyvin se kuitenkin meni, miinus se että tänä vuonna mua vaivaa joku yleinen coniväsymys ja se, että joka conissa tuntuu kroppa sanovan että et vitussa tunne oloasi mukavaksi, mikä tietty johtaa siihen että sitä jaksamusta menee jo siihen. Ja Anime oli tässä suhteissa se kamalin, varsinkin sunnuntai meni aika kärsien ja rentoutuminen lähes mahdotonta.

Menomatka bussilla tuntui paljon nopeammalta kuin viimevuonna ja hotellille vähän ennen yhtätoista illalla ei olo ollut läheskään yhtä kuollut kuin viimeksi, mutta silti tarpeeks väsyny. Hotellissa oli ilmeisesti ollu remppa ja siellä ei ollu ilmastointia, ainoastaan tuuletin huoneessa mitä pidettiin sen hetken päällä. Ja se oli aivan hirveä yö se, me ei kumpikaan nukuttu tuskin ollenkaan koska oli niin pirun tukala ja ulkoa kuului kokoaika hirveä möykkä kun oltiin ihan tien vieressä. Mut ainakaan aamulla ei ollu vaikee nousta ylös..

Pöytä ennen ovien avautumista

Oltiin vähäsen aikataulusta myöhässä kun hotellilta päästiin lähtemään ja oltiin n. 9 jälkeen Musiikkitalolla. Suuntasimme siis suoraan taidekujalle pistämään pöytää pystyyn. Kolmas kerros oli vähän vähemmän mukava paikka kuin viimevuonna, mutta silti todella hyvä paikka sitten kutenkin haha. Saatiin oikein hyvä pöytäpaikka.

Päivä meni hyyyvin nopeasti ja satunnaisista kuumista läkähtymisaalloista ja kipeistä hartioista taidekujailu osottautui edelleen todella mukavaksi tavaksi viettää conia. Yhä nautin kovasti puhua ihmisille coneissa ja taidekuja on oikein hyvä tapa tehdä niin. Tosin nauran kun kävin ekan kerran poissa pöydältä sain sillon ekan kerran enemmän tavaraa myytyä :D Mulla on näköjään joku negatiivinen aura kun poissaoloni parantaa myyntiä haha. Mutta parhaiten tähän mennessä sain tavaraa myytyä, kiitos ihanien ihmisten <3. Mulle jäi noista uusista printeistä vain 4kpl jäljelle, muistaakseni tulostin niitä kaikkiaan n. 36kpl. Kaikkien ennakko-odotusten mukaisesti Neitsyt myi loppuun ensimmäisenä heehah :D

Päätettiin mennä vasta kujan mennessä kiinni pihalle shoottaamaan Sphintus ja ilma oli ihan otollinen, vaikka oisin halunnu auringonlasku kuviakin. Sphintus on sangen ihana cossi pitää päällä, vaikka en edelleenkään järin innostu ihon maalailusta, varsinkin jos on valkosia vaatteita...meinaa liinani oli melkein heti aamulla jo cossia laittaessa reunoista ihan ruskea :D Käärmeen ja kengät päädyin siis itse tekemään alusta loppuun ja molemmat oli vähän silleen..perseolalla väännettyjä. Mutta kengistä olen superylpeä niin hirveät kuin ne onkin, mutta ne tekivät tehtävänsä ja eivät menneet rikki! Aika hyvin jostakin mikä koostuu vaan softiksesta ja tekonahasta.

Shootin jälkeen suunnattiin suoraan takasin hotellille koomaamaan. Sinä yönä nukuttiin selvästi paremmin kun tuuletin pysyi päällä koko yön, muttei siltikään mitenkään erityisen hyvin. Sunnuntaina heräs vähän liiankin aikaseen kun oltiin conipaikalla jo tuntia ennenkun se aukesi. Istuttiin portailla ja katottiin Shingeki no Kyojinia sateenkaarisateenvarjo valosuojana.

Sunnuntai koostui vaan FFFightista, mikä oli aika perustavaraa, satunnaisia hyviä hetkiä, shoottaamisesta mikä oli aika nopeasti ohi ja varsinkaan itseäni ei hirveästi kiinnostanut yrittää huonon olon takia yrittää olla edustava ja lopuksi Esityskisasta. Shoottaamisessa oli oikeastaan kivointa kuvata Biffeä sen sijaan että itse ois kameran edessä, järkkärillä kuvaaminen on kivaa ja mä kun tuppaan möyrimään ja makoilemaan siellä maassa kun kuvaan. Biffe sanoikin, että musta pitäs ottaa kuva ku mä kuvaan, olen niin ammattimaisen näkönen hahah.

Esityskisoissa oli kivaa settiä, osasta sai kivasti taas lisää inspiraatioita omiin juttuihin. Mutta parasta oli ehdottomasti "väliaikashow", kiitos todella hyvin esiintyvän juontajan :D Nauroin itteni ihan hengiltä ja arvostan kovasti taitoa vetää hatusta noinkin hyvin juttua. Nautin kovasti, niinkin että kykenin unohtamaan hetkeksi sen oman olotilani.

Kisan jälkeen mentiin hakemaan tavarat narikasta ja odotettiin lähtöä bussille. Kävin pesemässä lärvini ja vaihtamassa peruukin toiseen, mua ei todellakaan saa näyttäytymään julkisesti omalla pehkollani jos se on ollu peruukin alla koko päivän. Mutta, tässä vaiheessa rupes olo olemaan vaan pahempi ja koko bussimatka oli sietämistä, vaikka se yhä tuntu menevän aika nopeesti. Sain jopa nukuttua jonki verran. Yhen aikaan olin sitten kotona ja lähin irrottelemaan bindi teippejä irti, se oli aivan jumalatonta tuskaa ja tuntu että ihoni irtoaa siinä samalla. Olen ihan uskomattoman typerä, kun en jaksanu ottaa niitä pois jo conipaikalla. Laskin tässä, että ne oli päällä n.18tuntia ja kaikki varmasti tietävät ettei se ole todellakaan mitenkään järkevää. Eikä olekkaan, olen tosi onnekas jos vältyn pysyviltä arvilta, meinaa sain aika montakin arpeutunutta haavaumaa mistä osa on ihan vesirakolla. En voi kun toivoa että ne paranee ajan myötä, vaikka tiedän jo nyt sanoa että mikäli ne koskaan paranee niin siihen voi mennä hyvinkin kauan aikaa.... Eli ei teippibindeja Mourulle vähään aikaan hahhah....oi jälkiviisaus.

Mutta joo, semmonen se coni ja nyt yritän..pitää itseni jotenkin järjissä ja ottaa iisisti, on niin harvinaisen rikkinäinen olo just nyt. Pitäs jo rueta alottelemaan Traconin cosseja ja valmistautua pariin shoottaamiseen tässä muutamien viikkojen sisään. Ehken ajattele niitä ihan just nyt..

Oh dem mimis 2/2

Pois pois alta vaan tämäkin.

Jeps eli Mimin sunnuntai....vähääkään valehtelematta voin sanoa, että se oli hirvein conipäivä koskaan. Lähinnä kolmen eri asiahaaran takia, henk. koht jutut, cossi ja ite coni kaikki omalta osaltaan lannistivat mut henkisesti niin huonoon kuntoon, etten osannut edes yrittää hymyillä ja oikeastaan tappelin itkua vastaan koko sen pirun päivän. Plus siihen se, että aikasempien päivien väsymys oli niskassa, aina jotakin paikkaa kolotti, hikoilin enkä oikeen syönytkään mitään niin halleluja. Näin saatiin aikaan tilanne missä olisin kovin mieluusti vaan karannut paikalta ja halunnut päästä nopeasti kotiin. Mutta keskitytääs ensin niihin muihin juttuihin.

Hahmo: Nisa (Nippon Ichi-chan)

Sarja: Hyperdemension Neptunia

Kuvauspvm: 19.5.2013 (Mimicon)

Kuvaaja: Biffe

Aamulla oltiin kymmenen aikaan paikalla, suht kivuttomasti kun saatiin Uken äidiltä autokyyti. Päätettiin shootata jo heti kun päästään paikalle ja aluksi kuvattiinkin ulkona. Nisa oli kaikkien ennakkoluulojen mukaisesti hyvin hiostava pitää päällä, mutta en sanoisi sitä epämukavaksi siinä missä monet muut on olleet. Suurinta tuskaa tuotti peruukki ja se, etten voinu istua kunnolla koska haalari ei oikeen antanu periksi.

Sisälle mentyä jatkettiin shoottaamista ja sen lopuksi tuli se tunne, et peruukki rupee meneen päin persettä. Ja niinhän se menikin, lannistun nro 1. Kuten jo osasin pelätä, kuidut rupes valumaan/tippumaan eikä suostuneet pysymään halutusti ylhäällä. Lähettiin pukkareille kattomaan, olisko siellä hiuslakkaa ja tässä vaiheessa tulee se Mimin suurin miinus, pukkarin puutteellisuus. Siellä ei ollu oikeen muuta kuin neuloja ja lankaa. Biffe lähti kysymään onko hiuslakkaa saatavilla ja jäin kamppailemaan peruukkini kanssa. Huomasin siinä vaiheessa, että edes mitään liimaa ei sieltä löytynyt. Odotus tuntui ikuisuudelta ja sitten ku Biffe viimein tuli takasin, vastaukseksi sai vain ettei lakkaa löytynyt mistään. Siinä vaiheessa se soitti Ukelle ja pistettiin se tuomaan lakkapullo. Ja lisää turhauttavaa odottamista.

Viimein kuin sai lakan käsiin, niin kyllä sitä huokaisi helpotuksesta. Peruukki tuntui heti paljon mukavalta kun kuidut pysy siellä missä pitikin. Mutta...apu tuli vähän liian myöhään. Siinä vaiheessa olin jo siinä tilassa, etten yhtään jaksa enää kun mentiin vielä ottamaan varuiksi kuvia. Peruukki ei sinällään enää harmittanu, mutta tiettyjen asioiden takia mielialani lähti kovaan laskuun (lannistus nro 2) ja vähitellen en kyennyt muutakuin väsyneenä ylläpitämään jotenkin lähestyttävää ilmettä. Tosin, mitä kuvia katon, melkein olen iloinen tästä koska ainakin sain karsittua sen ensimmäisten kuvien jäätävän tekohymyn pois hah, onni onnettomuudessa i guess.

Itse kuviin ja cossiin näin loppujenlopuksi olen kovin tyytyväinen, ettei sentään se kaikki tuska veri ja hiki (kirjaimellisesti) menny hukkaan. Sitten mentiin taas pihalle ja napsin pari kuvaa Biffen Harada cossista.

Ylipäätään koko sunnuntain, alusta loppuun tunnelma oli jotenkin hyvin..kuollut. Porukkaa ei ollut paljon ja oikeastaan ihan koko ajan oli fiilis, kuin coni olis jo loppunut ja vaan ne vikat hengailijat olis paikalla. Se oli myös se yksi suurin päivän lannistajista, kun ei ollut mitään mikä ois piristänyt sitä tunnelmaa. Pahemmaksi se vaan päivän mittaa meni, koska ei ollut yhtään mitään muuta tekemistä, kuin katsoa aulassa tanssipelin pelaajia. Se tuntui niin uskomattoman turhauttavalta, kun ei yksinkertaisesti löytynyt mitään mielekästä tekemistä, ohjelmankin ollessa niin olematonta. Lannistus nro 3.

Lopulta sitten mentiin kattomaan Hopsi visashowta ..ja noh..siitä en sano sen enempää. Sitten oli päättäjäiset ja sitä hitusen huokaisi helpotuksesta että kohta saa edes cossin pois niskasta. Mikä on sinällään niin pirun sääli, koska olen silti molempiin cosseihini niin pirun tyytyväinen.

Mimiconilla olisi kyllä hyvät rahkeet olla todella hyvä con, mutta ekaksi pieneksi kaksipäiväiseksi tapahtumaksi en oikeen osannut innostua siitä. Olen tottunut siihen, että ohjelman valinnanvaraa on paljon enemmän jos tulee tunne, ettei löydy muuta tekemistä. Tota pukkarin puutteellisuutta lukuunottamatta kaikki muu meni ihan mallilleen järkkäämisen osalta. Toivon kyllä, että Mimi järkätään uudestaan ja sen sisältöä vähän lihotettaisiin, ihan jo ajankohdan ja paikan takia menisin oikein mielelläni uudestaan. Vähän me mietittiinkin, että jos esim. kisat menee samalla tyylillä seuraavalla mahdollisella kerralla, niin osallistutaan siihen parina. Kisat oli siis se isoin plussa conissa ja paineet siihen osallistumisesta on verrattaen pienet muihin coneihin verrattaessa.

Nyt pitäs jotenkin saada ittensä taas keskittymään cossien tekemiseen, kun Desu sieltä porhaltaa hurjaa vauhtia.

Random paloja sieltä täältä

Haluaisin pystyä sanomaan, että olen tehnyt paljon edistymistä, mutta vastoin kaikkia odotuksiani niin vaan ei ole käynyt. Alun nopean startin jälkeen olen hyytynyt ja sillon kun jaksan tai ehdin cosseja rueta tekemään, niin se tyssää heti alkuunsa koska käy jotain sangen vittumaista. Tai etten yksinkertaisesti osaa keskittyä ollenkaan.

Alotan tällä uusimmalla kämmilläni. Eilen sain haltuuni iki-ihanaa Super Sculpey massaa ja tänään rupesin siitä tekemään noita yksityiskohtia Tsumugariin. Massa on kyllä tasan niin ihanaa kuin sanotaankin ja sen työstäminen oli helppoa joskin työlästä. Ei tässä mitään, tein muutaman osan valmiiksi ja pistin uuniin..

Raakoja pökäleitä

Sitten kävikin jotain sangen ihanaa. En tiedä mikä helvetin aivokatkos mulle taas vaihteeks tuli, mutta näköjään pistin uunin liian kuumaksi. Mitään tajuamatta pistin massat uuniin ja n. 10min jälkeen ihmettelin että haiseepas saatanan pahalle. Kävin kattomassa ja uuni oli ihan savua täynnä. Avasin sen ja roudasin sisällön nopeesti pihalle ja yritin olla hengittämättä sitä savua. Noh...massat oli ihan pikimustat. Tein juuri jotain mitä paketin turvaohjeissa oikein huutavasti kiellettiin, eli älä pistä liian kuumaan uuniin. Koska siitä voi tulla myrkkykaasuja. Hheehhehe. Hups.

Mustia pökäleitä 

Noh..loppupäivä onki täs menny kämppää tuulettaessa ja sitä mahdollista myrkytystä stressatessa. Elossa minä olen, vaikkakin just nyt on niin jäätävä päänsärky et huhheijjaa. Taas todistin sen ettei mua sais jättää valvomatta kun teen jotain.

Ei siinä mitään, ainakin sain hienon mustan pohjavärin noille hahaha..hhaa....

Se siitä sitten, siihen tyssäsi tämän päivän edistyminen ja vastaavat tilanteet alkaa jo pikkuhiljaa nostaa stressitasoa siitä ehdinkö ihan oikeasti saamaan kaiken valmiiksi.

--

Viikko pari sitten muokkasin Ammyn peruukin. Ostin pitkän puhtaanvalkoisen peruukin, minkä nostin korkeaksi poninhännäksi ja ensin ajattelin jättäväni sen niin. Mokomasta tulikin sen verran painava, että pätkäsin sitten letin lyhyeksi ja hankin sille erillisen poninhännän. Ihan aluksi olin siinä mielentilassa, että nostan kuituja siististi, mutta sitten tein Mourut ja vedin vaan rennosti mokomat ylös. Enkä kadu tätä spontaania tekoa koska lopputulos ei näytä lainkaan kamalalta ja oikeastaan mukavan rennolta.

Leikkaamaton peruukki

Leikelty (josta olen sangen ylpeä)

Lopputulos

Jämistä tein itelleni weftejä, joita eka ajattelin lisätä vielä tohon peittelemään, mutta oikeastaan sille ei ole tarvetta kun verkko ei niin pahasti paista. Lisään ne ennemmin siihen poninhäntääni, mikä on harvinaisen laiha ja harva tapaus...siis tämä jälkimmäinen. Ensimmäinen tilaamani on oikea unelma, rakastuin siihen niin syvästi kun vaan on mahdollista..mutta. Se on väärän värinen, ihan kummajainen suorastaan. ;;__;; sydämeni särkyi. Jouduin tilaamaan ihan kokonaisen peruukkihirviön saadakseni puhtaanvalkoisen kiharan poninhännän.

Kattokaa ny kui ihana ;;A;;..

....mutta sävy, voi miksi

Onhan tääki kiva mutta......(hienoja peilikuvia oikeesti)

Sobsob uliuu jo näiden kuvien näkeminen uudestaan nostaa katkeruuden pintaan koska voi helvetti ei ole reilua rakastua johonkin noin paljon, muttei voi käyttää sitä ;;A;;

Tämän lisäksi en ole varsinaisesti tehnyt mitään, kun vähän jotain pientä äärimmäisen hajanaisesti. Nisaa varten tein kaavat, mutta ostamani tekonahka olikin auringonvalossa ruskeaa, joten se homma jäi siihen. Tein myös bootcoverit, mutta niidenkin liimaus petti ja ne pitää liimata uudestaan..joten kuvia siitäkin sitten myöhemmin. Sitten onkin lähinnä ollut paljon kaavojen piirtelyä, Ammyn mekon tekoa (mistä siitäkin kuvia kun se on tilanteessa missä kehtaan näyttäytyä siinä) ja peruukkien modailua. Eli ei mitään kovin kunnollista.

Hurhur ihana Nisa peruukki, harvinaista että otsis on leikattu valmiiksi <3

Ja Pura peruukki..oli muuten kamppailu saada siitä kunnon kuvaa derp

Eipä kai tässä muuten sitten...paitsi tuota..tämä tämänpäiväinen ihme kohtaus, taisin sittenkin vetää liikaa niitä myrkkyhöyryjä........ 8D Älkäätuomitkoeiku. Olkoon joku random loppukevennys koko randomille postaukselle. Olen halunnut tehä tämän kyllä jo pitkään mutta kaappicosplay on aina sitä itseään niin..hmm..

Mitenniin haluan cossata Judalia ihan saatanasti mutten kehtaa koska ihan hirveät alemmuuskompleksit koska te jotkut olette ihan saatananmoisia jumalia ihanine lättävatsoinenne, oikeesti

Elä ny kuole

Vähän mietityttää, jaksanko vielä kirjottaa mitään raporttia Frostbitestä, jos jaksan ollenkaan. Mut yritetään nyt sit kuitenki. Pistän photoshoot matskua myöhemmin, niin tästä tulee vaan yleistä löpinää.

Frosti oli tosi rankka kokemus, varsinki etu- ja jälkikäteen. Meinasi koko pääsemiseni paikalle peruuntua, tai ainakin myöhästyä, kun kuntoni heitti perseet ja perjantai-lauantai välinen yö oli kamalin koko elämäni aikana. Ekaa kertaa sain jonkun paniikkikohtauksen siinä 1 aikaan yöllä, eikä se meinannu millään hillitä. Pulssi oli pirun korkeella ja huimas. Yritin siinä sitte tuntikausia rauhottua ja vatsan sisältöki nous pari kertaa. Olo oli niin helvetillinen ja ajatus nukkumisesta mahoton. No yritin kuitenki joskus 4 aikaa rueta nukkumaan ja 6 ois pitäny nousta. Sain ehkä tunnin nukuttua maksimissaan ja aamulla sit mittailtiin useeseen kertaan pulssia ja mietittiin lääkärille lähtöö. Pulssi kuitenki meni normaalimmaks aamulla, nii pääsin lähtee Lahteen tunnin myöhemmällä junalla.

Lauantai meni vähän kaikkien osalta koomatessa. Myöhästyttiin jälleen ekasta ohjelmasta (koska aikaisempi) ja siitä lähtiki kierre ettei sit päästy kun yhteen 6 suunnitellusta ohjelmasta kattomaan koko viikonloppuna, mikä ketutti aika kivasti. Koko viikonlopun oli tykytystä, muttei sentään niin tuskanen et ois pitäny lähtee pois. Olosuhteisiin nähden oli tosi hauska ja ihana con, ihan vaan koska seura. Mitä nyt on muiden tarinoita noista hotellijutuista lukenu, oon kiitollinen et se sentää meni ongelmitta. Hotelli oliki sitte oikeen..mielenkiintonen kokemus. Eipä sinäkään yönä paljoo nukuttu ja oltiin takas conipaikalla joskus puol yhen aikaan. Olo oli huomattavasti mukavempi kun oli talveen sopivampi asu niskassa. Sunnutai meniki pitkälle sit hengatessa ku ei minnee ohjelmiin päästy. Olin aika yllättyny et niinki moni tunnisti mun cossin, piristi oloo aika kivasti.

Nyt vaan odottelen kärsivällisesti josko ohjelmat ilmestyy nettiin sit joskus ja katon jaksanko editoida lisää shoottikuvia. Cossien osalta olen kyllä tyytyväisempi, mitä ne himassa lattialle leviteltynä ensalkuun näytti. Garekin takista nyt ainaki sai hyvän talvitakin.

Vieläkin on jumalattoman kamala olo niinku sillon pe-la yönä, näin iltamyöhään ku pitäs osaa nukkua. On nii heikko ja rampa olo et en jaksa ajatella paljo mitään muuta kun selviytymistä. Sain nukkumistraumat. Mut enköhän mä noit kuvii jossain vaihees pistä.

Ulinaa, derppeilyä ja muuta mukavaa

Tämän postauksen olemassaolon syynä on puhtaasti armoton tylsyys ja tarve kirjottaa tänne jotain vieläkin turhempaa. Uskallankohan edes myöntää mitä mun cossirintamalla tapahtuu. Ihan hävettää kuinka musta tuli sit näitä teencossinivikallaviikollavalmiiksi- vääntäjiä, eiihh. Frostiin on vähän päälle kuukausi ENKÄ MINÄ OLE TEHNY EDES KAAVOJA. Oivoi mua pitäs läppästä ja kovaa. Nosiis ei mun tarvi periaateessa kun takit tehä, mut silti. Vittu kuukausi enkä oo ees päässy kunnolla alkuun. Uliuu aina mä vikisen tänne miten evoon niin pukujen kun aikataulun kanssa, annan tosi hyvän kuvan itestäni.....No ainaki todenmukasen koska mä olen Laiska paska isolla L.llä. En mä täysin toimeton oo ollu, Squalon housut on pientä maalailua vaille valmiit ja Garekin tota ihme korvaläppäotsapantajuttua oon....öm.....alotellu. Alotellu ja kohta alotan uudestaan jippii. Heti kun valvova silmä välttää niin Mouru menee ja tekee jotain tyhmää, näin siinä aina käy. Ajattelu ei vaan oo mun hommaa ja kaavat vaatii sellasta toimea ihan liikaa ilmeisesti.

Tänään kävin vähä shopphaamassa lisämatskua ja kengät, taino en mä maksanu ku yhen paidan ite mut anygays. Vielä pitäs jotku vyönsoljet käydä hakemassa (voiei taas) nii sit voin oikeesti sanoo et mulla on kaikki hankittuna. Budjetit on vähän paukkunu, koska minä vedin taas jonku hillittömän perfektionisti vaihteen päälle ja hankin maaleja Squalon miekkaa varten... Sitäkin oon yrittäny tehä mut se on vähä jääny koska olen niinkin laiska, etten jaksa puhistaa liimapurkin korkkia et sieltä sais sitä liimaa. Kyllä, niinkin säälittävä olen. Kyyyllä mä sen täs jokupäivä. Kaikkee pientä mä oon alotellu mut mitään en oo kunnolla saanu tehtyy loppuun. Huomenna nyt uus yritus Squalon takin kaavojen suunnittelun alottamisessa, oon vältelly sitä jo kuukauden. En jaksa yhyy, ei mun aivot toimi. 

Karvakangas on ihanaa, suosittelen sen käyttöä kaikille. Kukapa ei pitäisi siitä että pieniä (tai vähemmän pieniä) valkosia karvoja leijuu jokapaikassa. Ja kun cossien tekeminen tapahtuu 90% ajasta keittiönpöydällä niin todennäkösesti niitä menee eräiden aamueväisiin (ei mun koska olohuone). Pääsin siis tota huivihirviötä varten leikkimään ihanalla pehmeellä valkosella karvalla ja kaikesta kauhistelusta huolimatta en oo polttanu hermojani sen kanssa. Lukuunottamatta sitä et leikkasin turhia paloja, koska minä idiootti tein koko paskasta liian pienen. Yhen läpän onnistuin tekee ongelmitta, toinen meni sit taas päin hevoja koska en ajatellu karvansuuntaa ja ne sojottaa väärään suuntaan. Must tuntuu et cosplay on mulle kantapään kautta oppimista niinku joka kerta ku ees kosken mihinkään matskuihin. Jos jokin voi mennä pieleen se kans menee. 

Aina ku kirjotan tänne, musta tuntuu et mulla menee aina pointti ohi mun tekstissä. Pää tyhjenee heti sillä millisekunilla mitä naputan näppäimistöö. Millonkohan mä saisin oikeeta kuvamateriaalia tänne, on suuri mysteeri. Ehkä sit ku mä teen jotain. Ja helvetti jäätyy. Nyt mä olen ehtiny kirjottaa jo ihan kivasti siitä kuinka evo mä olen enkä sitä mitä mun OIKEESTI piti kirjottaa, olet ihana ominaisuus, oi sinä ailahtelevaisuus. Niiiin, ihan näin näitä pimeitä syys...eiku joulunodotuspäiviä (mikä joulu, ei tuol oo lunta) piristäen aattelin pistää tänne jotain tosi turhaa herpderp & random materiaalia menneiltä coneilta, siis näitä ihanaakin ihanampia naamailuja mitä kaikki varmasti haluaa nähdä. Emmä tiiä miks mut ehkä mä tahon myös alitajuntaisesti rankaista itteeni ja nolata itteni totaalisesti, koska minä jos kuka osaan pilata kuvia mun naamallani. Kunnia näistä menee Biffelle ku se osaa kuvata mun syvimmän olemukseni niin taiteellisesti. VIELÄ EHTII KÄÄNTYÄ POIS..

Yhdennäköisyys on valtava

Tolta mä kuulemma näytän ku mietin

Puhistan paskaa kengistä ja yhen oli pakko kuvata tää prosessi

Miten ei tehdä eeppinen pose

Lisää eeppisiä poseja

Nää seuraavat on jotain niin kaunista et .............

Se nauraa

Se nauraa lisää 

Ja lisää

Sit se kasvatti viikset

Sit se rupes leikkii koiraa

AND OUT OF NOWHERE, PAHAMAINEINEN KOIRANPENTUILME!

...............Nyt kaikki toivoo ettei ois koskaan nähnytkään tätä postausta ja saa painajaisia siitä kuinka kaunis naamani on kärventyny muistiin ikuisiksi ajoiksi. AHAHA. Olen julma ja tosi tyhmä (ja uskomattoman hirvee huomiohuora?). Toivon ettei kukaan saanu nyt mitään naamapalmuilun yliannostusta niinku minä sain (ja hysteeriset naurut) mut eiköhän tää joskus harmaassa tulevaisuudessa painu unholaan. 

Oikeesti jotain näkemisen arvosta toivottavasti tulee, ilman kitinöitä. Jos ei niin voidaan todeta että mä kuolin katumuksesta ja häpeästä. Voi luoja.