Vähän mietityttää, jaksanko vielä kirjottaa mitään raporttia Frostbitestä, jos jaksan ollenkaan. Mut yritetään nyt sit kuitenki. Pistän photoshoot matskua myöhemmin, niin tästä tulee vaan yleistä löpinää.
Frosti oli tosi rankka kokemus, varsinki etu- ja jälkikäteen. Meinasi koko pääsemiseni paikalle peruuntua, tai ainakin myöhästyä, kun kuntoni heitti perseet ja perjantai-lauantai välinen yö oli kamalin koko elämäni aikana. Ekaa kertaa sain jonkun paniikkikohtauksen siinä 1 aikaan yöllä, eikä se meinannu millään hillitä. Pulssi oli pirun korkeella ja huimas. Yritin siinä sitte tuntikausia rauhottua ja vatsan sisältöki nous pari kertaa. Olo oli niin helvetillinen ja ajatus nukkumisesta mahoton. No yritin kuitenki joskus 4 aikaa rueta nukkumaan ja 6 ois pitäny nousta. Sain ehkä tunnin nukuttua maksimissaan ja aamulla sit mittailtiin useeseen kertaan pulssia ja mietittiin lääkärille lähtöö. Pulssi kuitenki meni normaalimmaks aamulla, nii pääsin lähtee Lahteen tunnin myöhemmällä junalla.
Lauantai meni vähän kaikkien osalta koomatessa. Myöhästyttiin jälleen ekasta ohjelmasta (koska aikaisempi) ja siitä lähtiki kierre ettei sit päästy kun yhteen 6 suunnitellusta ohjelmasta kattomaan koko viikonloppuna, mikä ketutti aika kivasti. Koko viikonlopun oli tykytystä, muttei sentään niin tuskanen et ois pitäny lähtee pois. Olosuhteisiin nähden oli tosi hauska ja ihana con, ihan vaan koska seura. Mitä nyt on muiden tarinoita noista hotellijutuista lukenu, oon kiitollinen et se sentää meni ongelmitta. Hotelli oliki sitte oikeen..mielenkiintonen kokemus. Eipä sinäkään yönä paljoo nukuttu ja oltiin takas conipaikalla joskus puol yhen aikaan. Olo oli huomattavasti mukavempi kun oli talveen sopivampi asu niskassa. Sunnutai meniki pitkälle sit hengatessa ku ei minnee ohjelmiin päästy. Olin aika yllättyny et niinki moni tunnisti mun cossin, piristi oloo aika kivasti.
Nyt vaan odottelen kärsivällisesti josko ohjelmat ilmestyy nettiin sit joskus ja katon jaksanko editoida lisää shoottikuvia. Cossien osalta olen kyllä tyytyväisempi, mitä ne himassa lattialle leviteltynä ensalkuun näytti. Garekin takista nyt ainaki sai hyvän talvitakin.
Vieläkin on jumalattoman kamala olo niinku sillon pe-la yönä, näin iltamyöhään ku pitäs osaa nukkua. On nii heikko ja rampa olo et en jaksa ajatella paljo mitään muuta kun selviytymistä. Sain nukkumistraumat. Mut enköhän mä noit kuvii jossain vaihees pistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti