perjantai 12. lokakuuta 2018

10 vuotta cosplayta ja fundimentaalinen kriisi

Olen viimeaikoina miettinyt paljon omaa cosplay harrastusta ja mihin se jatkossa mua vie. Ensvuonna tulee 10vuotta cosplayta täyteen, ja olen päätynyt hyvin epämiellyttävään paikkaan koko touhun kanssa. Ei, en ole lopettamassa, mutta löydän itteni kyseenalaistamasta miksi jatkan, miksi cossaan.

Olen cossannut jo yli 100hahmoa tämän 10vuoden aikana ja se on mielestäni aika..paljon. Oon paljon ajatellut asenteella "enempi parempi" kunnes se pari vuotta takaperin kaatui ympäri, ja otin enemmän painoa vaan siihen laatuun miettimättä, montako cossia ehdin tehdä. Liika määrä ei vaan iän karttuessa ja olosuhteiden muuttuessa ollut mitenkään mahdollista. Se päätös oli hyvä päätös, olen tehnyt cosseja stressittä(niin paljon mitä se nyt on mahdollista) eikä enää "viikko ennen conia" paniikkia synny. Jos cossi ei uhkaa valmistua oikeasti ajoissa, jätän sen sitten kesken. Noh, tämä vuosi elin tätä tapaa aika vahvasti kun tein cosseja hyvin hissukseen ja nautin niiden tekemisestä, kun en missään vaiheessa pakottanut itteäni tekemään niitä sillä hetkellä, jos siltä ei tuntunut. Mutta tämä on johtanut taas ihan uuteen omaan kriisiin. Käytin puolivuotta pääasiassa vain Valentine Kananin asuun, tehden samalla vähän kahta muutakin cossia. Sen jälkeen tein pääasiassa Kashuuta samalla mentaliteetilla. Molemmat on teknisesti yksiä parhaita asujani, Kanan on ehdottomasti työläin ja monipuolisin koskaan tekemäni. Ja olen molemmista hurjan ylpeä. Niin teknisesti.
Kananilla päätin osallistua Desuconin hall kisaan, koska näin työläs vaivalla tehty asu täytyyhän sillä kisata että kaikella työllä olisi joku merkitys. Tämä uhrasi aikalailla koko conipäivän pelkkään kisailuun ja kuvailuun oli energiaa/aikaa vaan se n. 10-15minuuttia aamusta. Kyseinen kisapäivä lopulta muutti mun ajatusmaailman kisaamisesta ihan täysin. Kisaaminen oli ihan jo rutiinia kun sitä on tehnyt niin paljon, ja edes voitto ei lopulta tuntunut juuri miltään, kun se ei tuntunut niin suurelta saavutukselta. En halua vähätellä ketään muita, mutta koko päivän kalvasi tunne etten kuulu enää tänne. Olen saavuttanut tason missä en koe enää jännitystä sijoista. Tosi karusti sanottuna oli varmaa että kyllä sieltä sijotus tulee. Ja se on hirvee tunne.

Sama toistui nyt myöhemmin syksyllä Mimiconissa. Tosin Kashuulla kisasin ihan mentaliteetilla "ei tässä muutakaan tekemistä ole". Mutta siis pääpointti tässä "heräämisessä" oli, että ne 2 isompaa työlästä cossia mitä tein tänävuonna, ei tuottanut kuvallisesti sitä tulosta että olisin täysin tyytyväinen. Kananin kuvat on kauniita, mutta näytän niissä kamalalle. Ja verraten vaikka frostiin missä käytin ostoasua Toorua, mistä tuli hurjan paljon kivoja kuvia, Kananin saldo jäi täten kalvamaan vaikka se oli asuna tärkeämpi ja suurempi kuin Tooru. Kashuun shootti taas epäonnistui aikalailla täysin, vaikka sille piti saada kunnon kuvaus aikaan. Mulle kuvat on se tärkein asia miksi cosseja teen, niin on jotenkin super pöljää käyttää se aika lavalla keikkumiseen ja kisaamiseen, mikä ei tunnu enää juuri miltään, kun saman ajan voisi käyttää ihan kunnolla asujen kuvaamiseen. Isoimmat cossit on isompi prioriteetti, niin tuntuu tyhmältä ettei ole asettanut niitä sitten myös kuvien perusteella prioriteetiksi, kun ne kerta on mulle tärkeintä, vaan tärkeämpää on ollut kisata. En asettanut Kananissa prioriteetiksi kuvia, vaan juurikin kisaamisen, ja se oli isoin virhe minkä olen tehnyt. Minkä olen aina tehnyt kun kisaa. Parhaat kuvat tänävuonna on cosseista, mitkä tein supernopeasti tai ovat ostocosseja, eli semmosia pienempiä ja yksinkertaisia. Harmittaa, että ne isoimmat hienommat cossit jäävät ilman niitä parempia kuvia ja cossit, mitkä ei cosseina oo niin super näyttäviä, saa tosi hyvät kuvat. Tosi nurinkurista. Ainakin mun mielestä.

Tämä on ajanut mua vähän siihen kriisiin, missä herkästi ajattelen no miksi mä edes cossaan. En halua ajatella sitä, koska siihen tarttuminen vetäisi mut oikeasti paikkaan missä lopetus on asia. Miksi cossaan - no että saisi tosi kivoja kuvia asustaan ja tuntisi itsensä hyvännäköiseksi asussa, mihin on tyytyväinen. Vaikka näkee paljon aikaa ja vaivaa asuun, ei mikään takaa, että kuvat onnistuu. Ja vaikka onnistuu, ne unohtuu myös aika nopeasti ja on vaan sen hetken tuote. Ja tästä ajatus vaan kiihtyy sinne huonompaan suuntaan kun yhä enemmän epäilee omia motiivejaan. "Mikä järki on tehdä yhtään mitään" on se viimeinen ajatus minkä haluaa saada päähänsä.

Olen tätä tunnetta vastaan taistellut, ja yritän pitää mielessä ne onnistumisen hetket. Vaikka ne olisikin vain niitä hetkiä, mitkä ei kauaa kestä. Haluan panostaa jatkossa taas vaan hyvien kuvien saamiseen, joten kisaaminen jää taas entistä vahvemmin taka-alalle. En lopeta kisaamista ihan täysin, pari ja designkisaaminen on vielä juttu. Mutta perus pukukisat jäävät pois, en tiedä jos vaikka ihan lopullisesti. Haluan kisata ja se tunne herää aina kun nään kisailmon aukeamisen, että hitsi ku tekis mieli ilmottautua. Mutta tiedän etten saa kisaamisesta enää sitä hyvää pöhinää niinkuin ennen. Mun tasoisilla tyypeillä olis tässä vaiheessa siirtyminen arvokisoihin, mutta mulle henkilökohtasista syistä se ei tuu koskaan olemaan vaihtoehto. Joten olen tippunut tosi ikävään madonreikään, näiden kahden välimaastoon. En halua lopettaa kisaamista, mutta tuntuu että mun on vaan pakko. Tiiän et jotkut on jopa ulissu siitä et voitan monta kertaa peräkkäin kisoissa, mut trust me en tykkää siitä itsekkään. Lukuisat voitot vei multa täysin maun koko touhusta. Ja se turhauttaa, koska yks kiva asia tässä harrastuksessa on nyt tullut tien päähän, koska en pääse etenemään enää.

Onneksi edes joku toivo sen suhteen elää, kun viimevuonna Popcultin design kisassa mulla oli ehkä parhaimmat vibat ikinä. Olin asustani super innoissani, oli hyvä olo koko päivän ja kisaaminen oli jännittävää, kun oltiin tehty puolispontaani esityskin. Se oli hauskaa. Ei sijoututtu, mutta silti kokemus oli paljon parempi kuin niissä sen jälkeen käydyissä kisoissa, missä sijoituksia tuli. Ja sai tosi nättejä lavakuviakin. Toivon, että tätä tapahtuisi vielä joskus tulevaisuudessa.

Mutta mitä tuleva tuo; painotusta kuviin, cossien tekemistä rauhassa ja motivaation mukaan. Stressaan ihan hirveästi saanko asuni kuvattua conissa kunnolla, kun jälkikäteen shoottaaminen on aina ollu niin vaikeaa ellei mahdotonta. Monesti asuja pitää korjata, mikä ei kiinnosta mua yhtään. Ja hyvän lokaation saaminen on vaiva, mitä joutuu stressaamaan. En tykkää conin ulkopuolisesta shootista, jos sille ei ole yhtä käytännölliset puitteet kuin coneissa. Plus coneihin varaa erikseen aikaa, niin oishan se kiva käyttää myös hyvin. Harmittaa kyllä miten cossaamisen luonne on mulla muuttunut, enkä tiedä miten sen saisi taas oikeasti käännytettyä parempaan suuntaan, mutta yritän silti löytää edes niitä pieniä iloja. Tämä oli huono vuosi ja voi vaan toivoa, että ehkä seuraava olisi taas parempi.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Making of Valentine Kanan

Terveppä terve. Täysin jonkun ihme ailahduksen takia päätin hyötykäyttää tätä bloginraatoa ja tehdä postauksen siitä, miten Desuconiin 2018 valmistunut Valentine Kanan syntyi. Ihan vaan siksi, koska iski fiilis.

Kananin cossaus lähti siitä ajatuksesta, että eräänä talvisenä yönä päätin puoliläpällä arpoa mun lukemattomista cossihimoista itelleni seuraavan projektin. Kun cosseja on kansiossa 500+, valinnanvaikeus on päätähuimaava toisinaan. Joten annoin kohtalon tulla peliin, ja alotin tekemään sen mikä eniten arpaonniehdokkaista tuntui miellyttävän just sillä hetkellä. Ja näin numero osui Kananiin, katsoin sitä hetken silleen "pitäiskö.." ja siitä se sitten lähti. Oon halunnu jo jonkinaikaa tehdä jotain tosi yksityiskohtaista ja kyseinen design oli siihen kyllä ihan omiaan.
Cossin tekemiseen lähdin asenteella teen tätä rauhassa, miettimättä dediksiä ja miten motivaatio päättää viedä. Tekeminen lähti käytännössä Frostia edeltävällä viikolla.



Ensimmäinen askel oli hameen kukkakuviot. Maalaamisessa menee oma aikansa niin päätin lähteä siitä liikkeelle, plus maalaus on yleensä cosseissa se kivoin ja helpoin motivaation kannalta. Ihan ekana lähdin hahmottelemaan kukkia ihan vapaalla kädellä paperille, mistä sitten ne skannattiin koneelle ja tulostettiin oikeassa mittasuhteessa. Sitten otin Biffen valopöydän käyttöön ja näin sain hahmotelmat itse hameelle.




Tästä lähti se itse urakka, eli maalata jokainen kuvio käsin yksitellen. Käytin ihan akryylimaalia, kun sävyjä on helpompi säätää ja tätä ei kuitenkaan ole tarkotus käyttää pesukoneessa/ei väliä joustaako niin kangasmaali olisi ollut ihan turhaa. Maalaaminen oli ihan terapeuttista, selkä siinä vaan kärsi :D Kukkien jälkeen piti vielä tehdä kultaiset perhoset & mitkälie kuvioinnit. Samalla tekniikalla mentiin, mutta pohjan tein ensin kultaisella kangastussilla minkä päälle heitin vielä kultamaalin. Tässä vaiheessa piti vähän raapia päätä kun mittasuhteet ja asettelu meni vähän vaikeaksi. 2D kuvan muuttaminen 3D kappaleeseen on silkkaa mahdottomuutta, niin lopulta piti vaan pelata sen mukaan mikä näyttää silmään hyvältä.







Kun maalaushommat oli selvitetty, jätinkin cossin taka-alalle ja keskityin muihin asuihin. Hameen loppuun tekeminen ei innostanut pätkääkään, joten seuraavaksi lähdinkin tekemään kaikkia pikkuosia. Pikkunäpräys on semmosta, että sitä ei halua tehdä minkäännäkösessä kiireessä tai paineessa, vaan sitä tehdään huoletta.

Ostin Ebaystä silkkisiä ruusun terälehtiä, mistä kasasin itse omat ruusuni. Alku oli vähän hataroivaa, kun en tämmösiä ole ennen tehny ja mittasuhteita piti vähän ettiä. Olin ostanut bonnetissa olevan korun valmiina ebaystä, meiningillä en mä tommosta haluu itte tehdä, mutta sen tullessa perille huomasin heti sen olevan aivan liian pieni. Pienen kriiseilyn jälkeen sitä vaan sisuuntui ajatukselle, et no pakko tehdä itte. Aivopieruilun jälkeen päädyin tekemäät sculpeystä pohjan ja proton ite jalokivestä, mistä tein sillimuotin hartisia varten. En ole koskenu hartsiin piiiitkään aikaan niin fiilis oli aika en halua nytkään. Mutta hyvien esimerkkien voimalla sain mömmöä semmosessa muodossa et sen käsittely oli loppupeleissä tosi simppeliä. Värjäys tapahtui nimenomaa hartsille tarkotetuilla värikalvoilla, mistä yhdistelin sopivat sävyt. Kolmas kerta toden sanoi ja kolmas castaus oli se mikä pääsi lopulliseksi helyksi.







Suurinosa sälästä on tehty scylpey massasta. Sen on suht kevyttä, mutta paras asia siinä nimenomaa on sen helppokäyttöisyys ja sileys. Tuon ihme keksin (??) tein softis + worbla kombona, ja ripottelin siihen erivärisistä softispaloista leikattua sälpettä. Rusetissa olevan kellon päätin tehdä kanssa sculpeystä sen yksityiskohtaisuuden vuoksi. Itse kellotaulu on ihan vaan valokuvapahvia, mihin piirsin luvut ja liimasin kellon pohjaan. Päällisen tein kohoaineella, mikä kuitenkin päätyi vähän kusemaan lopputulosta. Pahvi ei ollut liimautunut ihan saumattomasti, joten kohomömmöä pääsi sen alle, mikä johti sen nousemiseen. Jouduin repimään puolikuivuneen mömmön pahveineen pois ja tekemään uuden taulun. Sain sen liimattua vähän paremmin, mutta silti sekin mokoma lähti vähän nousemaan yhdestä kulmasta. Taas vähän kriiseilyä, mutta päätin vain niellä harmistyksen siitä ettei pinta ole täysin tasainen.










Härpäkkeiden jälkeen olikin taas vähän enemmän taukoa tästä cossista. Noin kuukauden tauon jälkeen jatkoin itse bonnettia. Reunalla oleva pitsi on scuba kangasta, minkä toisella puolella on kangasmaali jämäköittämässä sitä. Sitten vaan leikkasi vähän piparireunaa. Itse edustassa kiinni oleva pitsi oli Lonetaa minkä toiselle puolelle silitti liimakankaan, minkä sitten silitti kiinni ite myssyyn. Bonnetin hahmottaminen oli vähän haastavaa, varsinkin kun en taas ottanut ihan kaikkea huomioon. Pohjalla oli softiksesta tehty runko, minkä pohjalta tein kangaspalat. Rusetin raidat yritin ensin maalata, mutta pian huomasin ettei siitä mitään tule. Joten maalasin raidat eka paremmalle, valkoselle kankaalle ja siitä sitten leikkasin raidat. Taas sama liimakangas taakse ja kiinni itse rusettiin. Kultaosat on softista ja kultaista kohomaalia, vähän meni vituiks mutta minkäs teet :D





Tässä vaiheessa elettiin jo huhtikuuta ja kiire rupesi vähän tuntumaan siellä takaraivossa. Päätin että kyllä tämä cossi pitää Desuun saada valmiiksi. Seuraavaksi oli pakko jo lähteä tekemään jotain isompaa, joten päätin alottaa korsestista. Olen ilonen, että olen oppinu tekemään protoja, homma meni paljon helpommin kun harjoitteli ennakkoon ja pysty vaan leikkaamaan oikeat palat. Ekaa kertaa ompelin korsettiluita, se oli aika hauskaa. Vähän harmitti ettei korsetissa ollut niitä kuin kaksi ihan edessä, oisin mieluusti ommellut niitä lisää. Korsetti oli näitä designien reimuvoittoja siinä, että edessä olevat nyöritykset ei todellakaan voineet olla se millä korsetin sai kiinnitettyä päälle, kun eihän niissä mokomissa ollut edes solmua näkyvissä! Eli piti säätää vetoketju selkään. Näin myös käytännöllisenä tehdä nyörityksiin eka sirkat, vaikka niitä reffissä ei näkyiskään. Nappiasiat oli kanssa taas sculpeytä. Helmaan tein taas liimalla vahvistettua scubapiparia. Mulla kävi pieni tapaturma ja onnistuin tekemäät jo valmiiseen korsettiin tahran, mut onneksi kohtaan mikä ei näy niin selvästi. Tykkään tosi paljon lopputuloksesta, yksi siisteimpiä osia tässä cossissa.



Seuraava urakka onkin alushameessa olevat pitsireunat. Opin rakastamaan tämän cossin kanssa Mod Podge fabriciä, ihan parasta mömmöä. Ostin siis ihan perus ohutta puuvillaa, tein kaksi nauhaa mistä toiseen sudin podge mömmöä ja länttäsin toisen nauhan päälle. Näin sai melkein purkautumatonta kangasta, mikä oli vielä ihan kivan jämäkkää. Ihan täydellistä reunaa tästä ei leikkaa, mutta kaikista pahimmalta purkautumiselta selviää. Sitten vaan raivokasta piparireunan leikkaamista.




Kaikista inhottavin asia tässä cossissa oli hihoissa olevat sifonki piparireuna paskiaiset. Yrittäkääs leikata piparireunaa, tai ylipäätään mitään, semmoseen plörökankaaseen kuin sifonki. Onneksi reffi oli taas sen verran epämääräinen näiden reunojen kanssa, niin jokaisen piparikohdan ei tarvinut olla samannäköinen. Löysin ebayn ihmemaailmasta non fray tussin, mitä sudin reunoihin ettei ne purkautuisi. Tarvitaan jotain mustaa magiaa jos haluaa ettei ne purkautuisi ollenkaan, mutta kyllä ne taas suurimmaksi osaksi pysyi nätisti siistinä. Myöhemmin kaikeksi ilokseni huomasin, että olin leikannut toisen palan kieroon. Eli se piti tehdä uudestaan. Jee.




Hameen sinisessä reunassa olevat kuviot piirsin taas ihan kultatussilla ja kävin ne läpi kultamaalilla kiillon lisäämiseksi. Mietin pitkään miten tuon ohuemman raidan tekisi ja päädyin käyttämään samaa kangasta, kuin muutkin siniset osat. Pohja on taas se sama liimakangas. Kangas ei ole tähän ihan sopivaa kun se purkautuu herkästi tietyssä langansuunnassa, mutta taas asioita minkä kanssa vaan piti elää. Alushameeseen heitin vielä ilmaispitsit päälle, että sauma näyttäisi nätiltä. Alushame on puolikello ja päällä oleva täysikello (reffissä piparireuna ei kaareile, helvetti) niin ei saanut jäädä mitään rumaa reunaa näkyviin.




Hihat on koostunut pitkälti kellohelmoista. En löytänyt mistään sopivaa 1cm pinkkiä nauhaa mikä vielä joustaisi, niin piti taas vähän säätää. Kankaita.comista löysin 2cm aivan täydellistä nauhaa, niin miten ratkaistiin homma, no podge liimalla! Sudin sitä nauhalle ja taitoin sen puoliski ja tadaa, yhä joustavaa nauhaa siinä leveydessä kuin pitääkin.



Reffissä olevat nilkkahörsö asiat oli myös yksi raivostuttavimmista piirteistä tässä cossissa. Asennoiduin niihin "pienet nopeat asiat" mutta eipä ne koskaan sitä ole jos noin sanoo. Mietin että miten helvetissä saan ne kiinnitettyä ja päädyin tarranauhaan. Vihaan tarranauhaa ja vihaan sitä kyllä tämänkin jälkeen. Mutta pahin asia oli noi reunassa olevat helmet. En tiedä millä pyhällä voimalla ne olisi pitäny saada pysymään, ja kävin jossain helvetin syvimmissä uumenissa kun ne halusi kokoajan purkautua irti. Pääsyin lopulta liimaamaan niistä osan erikseen kiinni kankaaseen, ja toivoin ettei ne irtoaisi enää. Lopputulos oli erittäin rumaa, mut onneks noissa on toi rusettiasia peittelemässä edes osaa.



Tässä välissä kampitin sen yhden kaikista kuumottavimmista osista, eli sinisen yläosan. Vähän nettiä kaivellessa päädyin tekemään helman ns. oikealla tavalla eli kellohame, minkä nostin 4 kulmasta ylös. Yläreunassa oleva röyhelö on leikattu myös kellohameesta, takana taas kangasliima minkä avulla pystyin leikkaamaan niin pipari kuin itse röyhelön reunan. Tämä myös kummasti helpotti punaisen nauhan pujottamista, kun leikatut reunat ei purkaannu. Olkanauha oli myös alunperin ostettu sininen nauha, mihin ompelin röyhelö kiinni, mutta loppupeleissä en ollut siihen yhtään tyytyväinen. Joten tein taas liimaamalla itse sinistä nauhaa, minkä kiinnitin uuteen satsiin röyhelöä. Röyhelö on valmista pitsiä, mitä liimasin 2 kerrosta yhteen. Koko cossin suurin murheenkryyni oli helmet. Tilasin ekan erän jossain vuodenvaihteessa, ne oli väärän sävyiset. Sitten helmikuussa tilasin juuri sopivia hematiitti helmiä. Mitkä ei vielä tänä päivänäkään ole saapuneet. Toukokuun alussa havahduin tähän ja varuiksi tilasin samoja lisää. Ja ne tuli 2 viikossa. Mistä pian huomasin, että kappas näitä ei ole todellakaan tarpeeksi. Paniikki. Tilasin taas kolmannen erän samoja toivossa että nekin ehtisi 2 viikossa. Kyseiset helmet ei ole saapuneet vieläkään. Epätoivon kasvaessa tilaisin suomesta about saman näkösiä, ne tuli nopeesti mutta ihan väärän värisiä. Vielä yksi epätoivo erä tuli tilattua ebaysta uk myyjältä, mitkä nekin oli väärän värisiä. Viikko ennen conia vitutuksen kourissa joutui miettimään, että mitäs sitten kun cossi jää tekemättä tämän takia. Onneks Biffe kävi ostamassa mustia puuhelmiä n. viikko ennen conia, jotka sitten itte maalasin kultasiksi. Tähän meni n. 11tuntia, kun maalia meni 3kerrosta ja yksi lakkakerros. Jos aikaa olisi jäänyt enemmän, olisin voinut ommella helmet kunnolla yläosan helmaan kiinni, mutta jouduin osittain liimaamaan niitä, Tämä kostautui sitten ite conissa, kun liimaukset petti.


Vikoja juttuja oli rusetin ompelu ja kasaus, kuin myös bonnetin viimeistely. Asioiden liimaaminen yhteen on aina niin kuumottavaa, eikä nytkään vitutukselta selvitty. Mutta lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Rusetin lopulta päädyin kanssa kokoamaan aika paljon liimaamalla, kun halusin minimoida taittamisesta syntyviä ryppyjä. Pohjana on softis, minkä päälle kangasluirut liimasin. Tää tekniikka ei ihan toiminut satiininauhassa, niin se on vähän rumasti kiinni. Rusetin ruusua sävytin vähän maalaamalla keskeltä vaaleammaksi. Helmet oli myös maalattu, että ne sopisi muihin kultaosiin paremmin.






Nauhat jaloissa on olkainnauhaa, aivan ihanaa semmosta. Mutta sitäkin tuli tilattua ihan liian vähän ja posti petti jälleen. En ehtinyt saamaan uutta erää ajoissa, niin piti toiseen jalkaan tehdä itse. Kävi tuuri et mulla oli kaapissa suht sopivaa kangasta mikä sopi myös sen ostetun nauhan kanssa yhteen. Liima tuli taas apuun. Posti petti myös mustassa sukkanauhassa, eikä tuonut sitä mitä tilasin. Piti siis käsin ommella noita rengaskuvioita mustaan aikasemmin ostamaani nauhaan. En ottanut itse nauhahärpäkkeestä kuvia, mutta se oli jämäkankaista ommeltu nauha, mihin maalasin raidat ja tein piparireunat. Piparireunat unohdin rypyttää, ennenkuin kiinnitin ne ite muuhun osaan. Valkonen ruusu oli sama meininki kuin loputkin.





Lopputulos ei ole omaan mieleeni parasta mitä olen aikaan saanut, mutta yksittäisinä osina olen tähän super tyytyväinen. Kanan on ensimmäinen oikeasti paljon työtä vaatinut cossi ja olen ilonen, että sain sen suht kivuttomasti loppuun asti valmiiksi. Oli muuten myös tuskaisin cossi pitää päällä sitten Black Rock Shooterin minkä tein vuonna 2014. Korsetti puristi ja kengät oli ihan liian isot, mikä johti tuskaiseen oloon koko conipäiväksi. Mutta milloinkas sitä monimutkaset asut oliskaan mukavia päällä.



Sain tästä uutta pontta tarttua vähän isotöisempiin cosseihin, mitä olen vältellyt pelossa etten jaksa tehdä niitä loppuun asti. Ottaen huomioon millä perusteella lähdin tätäkään tekemään, olen helpottunut etten jättänyt sitä tekemättä.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Ginko WIP osa 1

(Olin jo ehtiny unohtaa kuin perseestä blogger on niin yrittäkää kestää huonosti asettuneita kuvia)

Tämän hetkinen työn alla oleva cossiprojektini on Ginko Yuri Kuma Arashista. Ginko piti alunperin valmistua viimevuoden Traconiin ryhmäcossiin, mutta perumisesta johtuen jätin sen kesken kun en halunnu stressaantua sen tekemisestä kiireessä, kun oli toinenkin isompi cossi tekeillä.


Alunperin mulla oli toinen kisacossi tekeillä, mutta vuodenvaihteessa päätin vaihtaa alkuperäisen Ginkoon, kun ei ollut (jälleen kerran) mitään mahkuja saada sitä valmiiksi ilman et ois pitäny tehdä riskejä laadussa ja omassa mielenterveydessä. No kiire sitä on Ginkonkin kanssa, mutta luulen pystyväni sen selättämään.

Tämä wip postaus käsittelee yhtä suurinta stressinaihettani Ginkossa, eli käpäliä. Kuumeisesti mietin että miten ihmeessä ne toteutan, mutta kun turvautui opittuihin jippoihin, niin loppujenlopuksi asiat loksahti kohdalleen.





Ensin kävin kenkätassujen kimppuun. Yhtenä iltana päässäni syttyi lamppu, kun mietin miten saan muodon oikeanlaiseksi niin että se myös pysyy kävellessä. Armoreita tehdessä on oppinut tekemään kolmiulotteisia muotoja vähän paremmin ja käytin sitä tietoa tässä hyväksi. Lähdin paperista muokkaamaan tassun rakennetta ja ulommaisesta kerroksesta tuli se lopullinen kaava. Sisälle hankin uggi tyyliset kengät, jotta tassuista tulisi käytännöllisemmät ja helpommat pitää. Kaavat mallensin solumuoville. Liimasin kengät tassurakennelman sisään pohjasta kiinni, mutta koska kuumaliima harvoin toimii tässä yhteydessä, niin lopulta piti vaan tunkea sisään jesaria :D






Kynsiä varten selasin netistä erilaisia tutoja ja löysin yhden, missä neuvottiin tekemään kynnet kuumaliimasta. Se on kevyt, kestävä ja kiinnittyy takuuvarmasti niin lähdin kokeilemaan. Aluksi tein sculpeystä kynnen muodon, erikseen jaloille ja käsille, ja niistä tein Sillillä muotin. Silli on siis silikonimuotti ainetta, mitä saa ainakin Hobbypointista. Kun muotti oli käyttövalmis päällystin sitä vaseliinilla, ettei kuumaliima tartu ite muottiin kiinni, pursotin mustaa kuumaliimaa ja annoin kovettua rauhassa. Kuin taikaiskusta kynsi vaan pullahti ulos ilman suurta vaivaa ja lopputulos oli hämmentävän siisti. Toki ne on tässä ottanut jo vähän iskua ja jälkeä, mutta niin kynnet näyttää vaan realistisemmalta.



Anturatkin oli suuri mysteeri mistä ihmeestä ne tekisi ja kysyin vinkkejä Biffeltä mitä matskua käyttäisi. Silk clay, se oli vastaus. Silk clay on kevyttä ja joustavaa, kuin softis massamuodossa. Mutta ehdottomasti ihanteellisin ominaisuus on miten sitä pystyy värjäämään. Massan väliin pistin akryylimaalia, mikä vaivattiin massan sekaan ja se sulautuu sinne täysin. Mitään erillistä jälkikäteen maalaamista ei siis tarvitse. Massan vaivaaminen tosin on ihan järjettömän työlästä ja anturoihin mulla upposikin koko päivä. Toinen vaikeus oli saada kaikista samansävyset kun massakönttejä pystyi käsittelemään vaan tietyn verran kerrallaan. Vaikka sävyt vaihtelee vähän rankemminkin, olen anturoihin tosi tyytyväinen, kun ne oikeasti tuntuu ihan anturoilta.






Jaloista poiketen käsien tassut tein ihan ompelemalla pari ympyrää yhteen, tekemällä muoto ompeleet ja lopuksi täytin ne vanhojen tyynyjen sisuksilla. Aluksi tein ihan liian pienet tassut, ja uusista tein runsaasti suuremmat. Kaiken vaivan nähtyäni pääsin toteamaan, että nyt ne on ihan liian isot ja jo täytetyt tassut piti tyhjentää ja pienentää. Lopuksi täytettyihin tassuihin vaan anturat ja kynnet kiinni.





Jalkoihin ompelin karvapäällisen, minkä vaan liimasin takasaumasta kuumaliimalla kiinni. Sitten vaan kynnet ja anturat kiinni. Kengillä kävely on...haastavaa, kun kompuroi kokoajan omiin jalkoihinsa. Pitää harppoa ku mikäkin kouluhevonen et pystyy liikkumaan :D Lisäksi tassuista kuuluu tosi ärsyttävä ääni kun kävelee, niin conipäivänä varmaan raivostun noihin kerran tai pari.

Olen supertyytyväinen tassuihini, vaikka pieni ääni päässä nillittää mittasuhteista. Kengistä puuttuu vielä napit, mitkä meinasin jo unohtaa.