Yukicon 2.0 - Tuuppaus alkavaan vuoteen

Nyt kun Yukicon on ohi, koen jotain suunnatonta helpotusta ja huojennusta. Joulunjälkeinen ja erityisesti ke-pe väli ennen Yukia oli ihan hirveän stressaavaa aikaa. Sain Noiren vasta perjantai iltana valmiiksi ja sen siistiminen jäi lauantai illalle. Vaikka alotin sen tekemisen lokakuussa, se silti jäi viimetippaan mikä ärsytti enemmän kuin laki sallii.

Onneksi kisapäivä oli vasta sunnuntaina ja lauantaina me istuttiin Biffen kanssa taidekujalla. Sain olla aamun ihan rauhassa ja pistää Akia hissukseen päälle. Vähän harmitti etten ehtinyt ommella sille housuja, vaan ne jäi paloina roikkumaan nurkkiin, kun Noire vähän venyi.

Saavuin conipaikalle kivuttomasti autokyydillä vähän yhdeksän jälkeen ja Biffe olikin jo vastassa odottamassa. Möngittiin pistämään pöytää kasaan ja ois pitäny ilmeisesti olla vieläkin aikasemmin paikalla kun kaikki reunapöydät oli jo viety. Vähän kyseinen asia harmitti, ettei pöytiä jaettu ihmisille etukäteen, vaan homma meni nopeimmat syö hitaat meiningillä. Noh, ei sillä niin väliä loppujenlopuksi. Lauantai alkoi hitaasti ja jo ekan 15minuutin aikana olin jo lannistunut siitä mitä tästä päivästä tulee ja saako mitään edes myytyä. Eikä se hirveästi päivän aikana edes muuttunut. 12-14 väli oli vielä suht aktiivista ja sain myytyä ihan kivasti, mutta n. 14.30 eteenpäin oli loppuun asti niin hiljaista, että ihan vitutukseksi tahtoi olo mennä. Toki tiedostin sen, että suurinosa conin kävijöistä on nuoria, keillä ei ehkä muutenkaan ole rahaa pistää taidekujaan ja muutenkin Yuki oli se ylimääräinen myynticon. Oli meillä Biffen kanssa kyllä kivaa ei siinä mitään.

Toivon, että Frostissa myynti on parempaa, muttei se voi olla niin hyvää ettei mun tarvis loppuvuodesta mennä uudestaan myymään. Noh, sen näkee sitten.

--

Sunnuntai alkoi hyyyvin stressaantuneena, levottomana ja ahdistuneena. En ole ahdistanut minkään muun cossin päälle pistämistä näin paljon. Jouduin oikeasti kuumaliimaamaan osia itteeni ja cossiini kiinni samalla kun pistin asua päälleni. Ja muutenkin siinä olo oli yhtä stressaavaa, sillä mm. kengät oli niin tiukat etten voinu istua normaalisti.

Kuvan on ottanut Kyuu Eturautti

Ihme ja kumma selvisin conipaikalle ja odotin Biffeä. Cossini repsotti ja mitä muuta ja halusin vain äkkiä pukkariin säätämään sen kuntoon. Ilmottauduttiin sisään ja köpöteltiin bäkkärille. Bäkkäri oli nyt eritavalla kuin viimevuonna ja meidän piti mennä yläkertaan pukkareihin. Ei siinä mitään, mutta kuten mainitsin, kenkäni ei antaneet paljon joustovaraa niin portaatkin oli sangen hidas ja vaivalloinen asia. Pukkarissa sitten pistettiin eka mut kuntoon ja ennenkun Biffe pistäisi omansa, käytiin mut kuvaamassa. Oli vähän viivytyksiä mukana koska meijän molempien äidit tuli coniin mukaan kattomaan kisoja ja päästiin kuvaamaan muutama minuutti ennenkuin ovet aukes muille kävijöille. Ehdittiin onneks 2-3kerroksissa rauhassa kuvaamaan ennenkuin sinne tuli paljoakaan muita.

Muut kuvat on Biffen ottamia

Kömmittiin takasin bäkkärin turviin pistämään Biffen asua päälle. Ja voi luoja siinä menikin aikaa ja säätöä :D Tarvittiin mamma auttamaan touhussa ja kun lopulta saatiin asu Biffen päälle, pitikin lähes suoraan lennosta mennä tuomarointiin ilman mitään varoitusta, kysyttiin vaan että kumpi menee kun sinne voi nyt mennä. Menin ensimmäisenä ja niin, en tiedä mitä sanoa tuomaroinnista. Ainakin heillä oli hyvät pokerinaamat. Tuomarointini jälkeen sisään meni Biffe ja tämän jälkeen piti mennä ottamaan viralliset kuvat. Molempien cossit, Biffen vielä enemmän, rupes jo tässä vaiheessa vähän repsottamaan. Kuvien ottamisen jälkeen suosiolla revin cossistani kiinnityksiä koska ei ne kuitenkaan pysyny kiinni :D

Tässä välissä olikin sitten lavalle pääsyn odottelua, mikä tapahtui hengailuna ja muille ihmisille höpisemällä. Nautin ihan hirveästi bäkkärillä hillumisesta ja muille kisaajille sekä työntekijöille on aina niin mukava höpistä. Oloni oli tosi rento henkisesti, ainoastaan jalkoja särki se jatkuva seisoskelu. Lopulta suosiolla menin istumaan pukkariin rikkoutumisesta välittämättä (ja sohvan käsinojalle, istuin siinä jalat levällään niin pystyin istumaan). Lopulta pitikin mennä odottamaan kisojen alkua ja jonottamaan itse lavalle.

Nyt sit rupes hermot ottamaan otettaan ja jännitys iski. Pysyin kuitenkin paljon rauhallisempana kuin viimevuonna, vaikka jalat tärisikin aikalailla koko loppupäivän. Koska suurinosa kisaajista oli enemmän tai vähemmän liikuntarajotteisia, ei kukaan mennyt penkeille istumaan vaan palasi lavalla käynnin jälkeen takasin bäkkärille. Olin ihan tyytyväinen omaan lavailuuni ja huokaisin helpotuksesta kun pääsi takasin bäkkärin suojiin.

Meidän jälkeen oli vielä ryhmät, lyhyt välishow ja sitten palkintojenjako. En pistänyt yhtään mitään toiveita sijoittumiselle ja kun kuulin kolmossijan menneen päässäni meni ajatus et okei, ei mahda mitään, olen silti tähän cossiin tyytyväinen. Sitten meni toinen ja...kun lopulta ykkösen jälkeen kuulin hahmoni nimen lausuttavan pääni meni tyhjiöön. Se oli niin suuri järkytys etten edes kyennyt ajattelemaan ja mut melkein tuupittiin lavalle. Sain pokaalin käteeni, kävelin pois posettamisen jälkeen ja menin suoraan halaamaan Biffeä.

Olen yhä aika sanaton ja rupee itkettämään se tuen ja onnittelujen määrä mitä muilta sain ;;^; Osallistuin kisoihin sillä meiningillä, että nyt mennään parantamaan viimevuodesta ja sen tehdessäni voisin huoletta jättää talviconeissa kisaamisen tähän. Ja menin sitten voittamaan. Voiko parempaa edes toivoa?

Noiren oli tarkoitus olla cossi, mikä rikkoin viimevuotista "pahaa karmaani" asujen suhteen, kun olen asettanut määrän laadun edelle. Noireen pistin kaikki taitoni likoon, nimenomaan ompelupuolella enkä halunnut turvautua proppeihin. Tuntuu hyvältä, että tämä haluni haastaa itseni tuotti hedelmää ja se rohkaisee mua pitämään tiukasti yllä samaa linjaa jatkossakin. Olen myös ylpeä siitä, että oikeasti pitäydyin lähinnä vaan Noiren tekemisessä, enkä ruennut änkemään toista cossia samaan coniin, mikä vaatisi sen enempää tekemistä.

Jäätiin vielä odottamaan päättäjäisiä ja vielä lisää vähän sosialisoimaan ihmisten kanssa.

Autoon päästyä ja conista lähdettyä istuin autossa ihan koomaisena ja helkkarin helpottuneena, että viimein tämä stressin täyttämä taival oli ohitse ja vielä niin, mikä ei jättänyt pahaa makua suuhun. Itse conissa ei hilluttu lähes yhtään, mutta se ei haittaa. Pidän kisaamisesta, mutta pidän bäkkäreistä vieläkin enemmän. Olen jokseenkin ujo, arka ja sosiaalisesti vähän kämmä ihminen, mutta jotenkin osasin olla itsevarma ja rento bäkkärillä muille puhuessa ja se lämmittää mieltäni aina niin paljon. Olen sentimentaalinen höpsö, mutta oikeasti olen niin superiloinen kun voin sanoa tutustuneeni niin ihaniin ihmisiin. Ja toivottavasti tämä jatkuu conista toiseen, koska suuri syy siihen tiettyyn..itsevarmuuteen mitä olen tämän harrastuksen myötä löytänyt itseeni ja elämääni tulee juuri siitä, että saa olla ja puhua sellaisten ihmisten kanssa ketkä rakastaa tätä harrastusta tasan yhtä paljon kuin itse.

Frosti tulla kolkuttaakin pian ja olen ihan innoissani aloittamassa huomenna sinne cossien vääntämistä. Pyrkimys on tehdä ainakin Valentine valmiiksi ja Hakuryuuta teen minkä ehdin, jos en yksinkertaisesti kerkeä niin se jää myöhemmäksi tälle vuodelle.

Yukicon oli ihana, jälleen, iso kiitos kaikille vielä kerran ja toivottavasti törmäillään tulevissakin coneissa! Tämä oli hyvä alku tälle vuodelle vaikka stressi olikin kamala, mutta ilmeisesti se oli sen arvoista.

Sinne se pääsi hyllynreunaa koristamaan

Its Joulukalenteri time/Luukku 1: Noire wip

Päätin näin yhtäkkiä tehdä jotain ehkä järjettömän typerää, ehkä järjettömän hienoa, nimittäin joulukalenterin. Tämä on ihan siksi, että saisin nyt taas sen otteen blogaamisesta ja mikäs sen parempi tapa kun postata jotain 24 päivän ajan. Tästä ei tule mitään elämääsuurempaa joka cossaajan infopakettia tai mitään muutakaan semmosta, vaan postailen ihan mistä nyt vaan saan edes jotain irti, esim suunnitelmia, haavecosseja, wippejä, paljastuksia jne. Mutta menkäämme siis asiaan eli ekaan luukkuun.

Noire - Hyperdimension Neptunia

Alunperin mun ei pitänyt kisata ens Yukiconissa, mutta kun ensimmäiset infot siitä saapui eli kun sain tietää sen olevan sunnuntaina, en voinutkaan ohittaa hinkuani osallistua. Eli sunnuntaina osallistun yksilökisaan kokeneiden sarjaan Noirella Hyperdimension Neptuniasta. Hype on ehdoton rakkaussarjani mistä kuulette vielä lisää ja Noire on ollut mielessä pitkään. Ihan aluksi ajattelin tehdä sen viime Traconiin, mutta päätin sen olevan liian vaikea siinä vaiheessa.
 Yksi isoimmista syistä, miksi päädyin Noireen kisacossina oli sen pääpaino ompelupuolessa. Koen omien vahvuuksien olevan paljon proppipuolella ja usein aliarvioin ompelun haastavuutta enkä anna sille tarpeeksi aikaa. Noiren on siis tarkotus opettaa mua panostamaan ompelemiseen lisää ja olla asu, missä olisin oikeasti ylpeä muustakin kuin propista, mitä tästä cossista ei edes löydy ollenkaan. Kisacosseissa itsensä haastaminen uusiin asioihin on mulle se ehdoton ykkösasia ja Noire varmasti täyttää tämän.

Noiren tekemisen aloitin kauluksessa olevasta rusetista. Löysin netistä todella hyvän näkösen aplikointi tutoriaalin ja sen pohjin rupesin tekemään noita kultaisia kantteja. Eli yksinkertaisesti hankin kultaista vinyylitekonahkaa, silitin siihen liimakangasta mitä hankin amazonista ja sen taakse piirrettiin haluttu kuvio, leikataan irti ja silitetään kiinni. Huono puoli tässä on se, ettei vinyyli veny enää liimakankaan jälkeen joten siitä tulee kovaa ja jäykkää, joten rusetin taitoskohdat menee vähän vähemmän nätisti ruttuun. Mutta pikkuvikoja. Tein rusetin osat erillisinä ja liimaan ne kuumaliimalla yhteen. Päälle tulevaan koruosaan tein softiksesta ja worblasta ton rattaan ja odotan hartsia että saan ite helyn tehtyä päälle.

Rusetin jälkeen siirryin kenkien tekemiseen, koska sitä aina tuuppaan viimeiseksi kun se on mulle se hirvein osa tehdä cossista. Parempi hoitaa pahimmat alta. Samaista aplikointitekniikkaa käytin hyväksi kengissä missä se todella pääsi oikeuksiinsa, Kuviot on paljon siistimmät mitä ne vois olla maalatessa. Päällisenä käytin lonetaa ja sisälle ompelin eri kankaasta vuoren. Taakse naputtelin sirkkoja nauhoja varten, se ehkä ärsyttävin asia ikinä kun joudun paukuttamaan niitä lattialla.

Kengät on ihan hyvässä vaiheessa, en ole saanut niit vielä valmiiksi asti koska olen paska viimeistelemään mitään heti. Pitää vaan liimata päälliset kiinni lähinnä. Ja maalata pohjiin raidat. Olen ihan järjettömän ylpeä aikaansaannoksestani ottaen varsinki huomioon miten paljon yhä vihaan kengänpäällisten tekemistä.

 Yläosaakin olen saanut ihan hyvin vaiheeseen. Kaavat tein jämäkankaista, mistä leikkasin myös jämäkankaasta proton, mistä tein lopulliset palat. Vuorittamiseen käytin ekaa kertaa ihan legit vuorikangasta ja voi ekstaasi, lopputulos tuntuu niin ammattimaiselta vaik ite sanonkin. Tekeminen nyt vähän jumittaa, mut kai se tästä kohta taas lähtee rullaamaan.

Hameet ompelin suhteellisen nopeasti kasaan, nekin kyllä odottaa viimeistelyä eli vyötäronauhojen ompelua. Alunperin suunnitelin maalaavani mustat raidat, mutta totesin aplikoinnin olevan paljon järkevämpi vaihtoehto tässäkin. En enää ikinä halua maalata mitään, ainakaan Lonetaan. Nope.

Kaikkea muutakin pientä olen saanut jotenkin aluilleen, mutta niistä en vielä vaivaudu ottamaan kuvia. Mun oli tarkotus saada Noire 80prossaa valmiiksi Marraskuun aikana, mutta pfft millon sitä ikinä pysyis aikatauluissa. Mulla on niin paljon töitä, minkä takia työtahti on tuskaisen hidas. Uusi päämäärä on saada "valmista" ennen joulua, mutten just nyt uskalla edes toivoa sen toteutuvan.

PreTracon ja kisojen paineenpurkua

Sain cossini sopivasti valmiiksi torstaina, kun oltiin sovittu, et perjantaina polkisin Biffelle ja shootattaisiin Rin siellä kotistudio oloissa. Ja yritys oli saada kuvia Saatanan kanssa, josta sais muokattua Kuron mut asiat ei mee ihan niinkuin haluaisi kun puhutaan eläinten kanssa kuvaamisesta..ja tietty olin hankkinut Riniin pitkät haltia korvat, mitä en aikonut pistää conikäyttöön.

Poljin ihan rauhassa (kaupan kautta, auttelin mummojakin kauppajonossa huhhuh) Biffelle ja tein vähän tuttavuutta karvaisen kuvaajaparini kanssa. Leikitin sitä ihan hulluna mut ei sille energialle tuntunu näkyvän loppua :D Vähän se minuu aristeli, mikä sit oli vähän ilmeisempää ite kuvatessa kun otus ei oikeen viihtyny meikäläisen sylissä. Lopulta se mönki sohvan alle piiloon, joten kuvailtiin ensiks ilman sitä.

Oli aikamoista säätöä valojen kanssa, mikä sit johti ongelmiin valotusaikojen kans, mut kyllähän sitä jotain sai tästä irti. Ei ehkä ihan niin helppoa mitä oikees studiossa, mutta kuitenkin.

Kaikki Saatanan kanssa otetut kuvat on vähän...öh...tasoa viuhahdus, joten lopulta otettiin vähän vähemmän hallittu kuvaustilanne missä houkuttelin otusta lähemmäs herkuilla. Saatana on nyt muokkaamaton, mut ihan sama.

Päivän "ihanin" puoli olikin sitten polkea takas kotii pakkaamaan, yleensä sen matkan polkemiseen menee se joku 25-35min mut mä huitasin menemään vartissa, väsymys ja hienmäärä oliki sit sen mukaista ja koska mul oli Rin viel päällä, niin sain vähän kuivatella vaatteita ennenku sain ne pakattua :D


Muuttah, mitä vielä haluan tähän postaukseen lisätä on pieni muhiva ranttini Traconin cosplaykisojen suhteen. Traconin pukukisa on ollu mulle se isoin päämäärä mitä voisin saavuttaa, koska siitä isomman tason kisat on arvokisoja mihin en mitenkään päätyisi osallistumaan, kun jo perus coni/kisastressi on paikoin jo liikaa, niin siihen joku edustuspaikka ja ulkomaihin lähtö ois mulle fyysisesti ja henkisesti aivan liikaa. Mitä järkeä kisata jos ei edes haluais voittaa tai sitä haluais siltä välttyä? Ja koska haluan muutenkin nimenomaan pitää painon omassa asussani yksinään, niin esim esityskisat on ihan väärä suunta mulle. Suomessa ei ole mitään välimaastoa, on pienet perus lavajuoksukisat ja sitten pompataan suoraan arvokisoihin. Traconin pukukisa oli kovemman tason lavajuoksu, minkä takia olin äärimmäisen vittuuntunu kun kuulin, ettei sitä tähän Traconiin ole edes tulossa. Kaikki suunnitelmat vaihtu ja sillai.

Nyt kun ajattelen kisaamista, väistämättä tulee tunne että mihin suuntaan sitä nyt voi edes lähteä. Haluan tehdä isotöisiä ja haastavia kisa-asuja, mut jos ne kisat mihin voisin löytää itteni osallistumasta on aikalailla pienempien conien kisoja, se tuntuu lievästi sanottuna yliampumiselta. Haluan kisan, missä on kovempi taso, muttei se vaatisi mitään edustuspaikkaa. Jos puhutaan esityksestä, niin voisin vielä jollain tapaa harkita jos tuomarointiperuste ois pääpainoltaan silti asussa, mutta mukaan kuuluu joku esitys. Mutta silti, en hirveästi haluais et se menee siihenkään, et jos haluaa kisata näyttävällä puvulla esitys on ehdoton, kun ei musta saa mitään esiintyjää tekemälläkään. Se on turhauttavaa et vaikka osais tehä asuja, muttei esityksiä, niin ei löydä sitten paikkaansa oikeen mistään.

Välillä tuntuu, et kisoja tehdään paljon yleisön mielenkiintojen mukaan. Usein valitetaan, et lavajuoksut on tylsää katottavaa. Se joka kerta herättää mussa suurta turhautumista. En mä useinkaan halua edes esiintyä ihmisille, olla mikään viihdyttäjä siellä, vaan nimenomaan haluan kisata omalla asullani ja unohtaa sen esiintymispuolen. Suomeen pitäs saada laajempi kirjo cossikisoja, joihin myös me rajalliset ihmiset voitas huoletta osallistua. Ei ole mitään isoa conia, missä ois vaan asuun perustuvaa isomman tason kisaa. Ne on aina arvokisoja tai esityskisoja. Joten Traconin pukukisan lähtö oli mulle iso isku, enkä tiedä enää mitään mihin tähtäisin.


Et semmosta, seuraavaksi sitten ite Traconista.

Mimicon 1/2

Mimicon viikko oli ihan jäätävää rääkkiä, kun mun piti ehtiä tekemään 2 cossia melkein alusta asti vaan 4 päivässä. Keskiviikkona sitten päätin, että en mitenkään saa Albaa tehtyä, niin se jäi pois laskuista ja tein Morgianasta kisacossin ja sunnuntaille aloitin kokonaan uuden. Nekin ehdin juuri ja juuri tehdä, joten oli vaan hyvä ratkaisu jättää Alba pois odottamaan, kunnes jaksan tehdä sen loppuun.

Kaikki kuvat © Biffe

Mikkeliin lähettiin jo perjantaina suhteellisen aikaisin ja leikittiin turisteja se päivä, Ilma oli ihan hirveä ja kylmä, joten hotellilla lössämiseksi se pääasiassa meni. Tällä kertaa mentiin Sokos hotelliin, mikä on kyllä tähän mennessä paras missä ollaan oltu. Perjantai meni myös kirpparikrääsän hinnoittelemiseen, mitä en luonnollisesti aikasemmin ehtiny tekemään.

Lauantai aamuna oli hämmentävän paljon aikaa laittautua, vaikka sen tuhlasinkin aika taitavasti, kun säädin taas kaikkea Morgianan laitossa. Tunsin oloni kyllä tavattoman kauniiksi tässä cossissa ja se ehdottomasti tulee päälle uudestaan vielä joskus. Kisojen suhteen oli olo vähän semmone ehh :D miksi. Morgiana kun on vähän simppeli, mutta tottakai tein kaikkeni sen suhteen, että se on laadukkaasti tehty.

Conipaikalle päästyä ensimmäinen ajatus oli, että ompas porukkaa paaaljon enemmän kuin viimevuonna. Ensiksi vietiin tavarat kirpparille ja sitten ilmottauduttiin infoon mistä saatiin kisalappuset ja tuomariajat. Tämän jälkeen aika suoraan aiottiin shootata, mutta kun päästiin alkuun, huomasi Biffe ettei kamerassa ollut muistikorttia. Pistin sen brutaalisti hakemaan sen hotellilta ja jäin itte hillumaan coniin. Ei sillä puolta tuntia kauempaa kestänyt, mutta tuntui ihan hirveän pitkältä ajalta kun en saanu edes mennä myyntipöydille tappamaan aikaa ilman sitä.

Shootatessa jos missä tunsi sen, kuinka mukavalta Mor tuntuu päällä. Vaikka avojaloin hilluminen väsytti jalkaparkojani aika taitavasti. Onneks ihan vieressä oli mukavan vilpoinen lampi(??) missä sai välillä uittaa jalkojaan. Shootin jälkeen oli aika mönkiä tuomarointiin. Odottaessa nousi taas pieni jännitys, mutta tuomarit oli niin äärimmäisen mukavia, että itse tilanteessa oli hyvinkin rento olo ja jutusteli kaikkea mukavaa. Tuomaroinnista jäi kyllä tosi hyvät fibat.

Sitten oli taas luppoaikaa lavaosuutta odotellessa. Sekään ei sikäli mua jännittänyt, mutta se et piti taas puhua mikkiin pisti vähän vatsaa jännityksestä sekaisin, koska tuntui etten nyt yhtään jaksaisi avata suutani.

Lavalle päästyä koin taas sen pirun pään tyhjenemisen, niin en tiedostanut yhtään miten fiksuja poseja tein ja vielä pahempaa en tiennyt minkälaisia ilmeitä tein. Mutta noh, selvisin hengissä. Sijoittumista ei tullut, mutta kisojen jälkeen mentiin kysymään tuomareilta palautetta, niin en saanut muuta kuin kehuja ;;_;; Kuulemma oli hyvin lähellä että oisin sijouttunut, vain hyvin pienestä jäi kiinni. Tämä lämmitti sydäntäni ihan hirveästi, koska sai tunnustusta kaikesta vaivasta mitä näki.
Loppupäivän olin ihan onneissani, ja todettiin Biffen kanssa et Mimissä ehdottomasti pitää myös jatkossa kisata. Ihan sen takia, että muuten ois kovin tylsää haha :D

Kisojen jälkeen aika lailla heti lähettiin pois, et ehittiin käymään vielä kaupassa. Oli niin tajuttoman autuas ja hyvä fiilis koko päivästä, eikä mun piilaritkaan vittuillu. Mitä ihmettä. Hotellilla oli taas luvassa Pokemon leffa ja lössämistä. Olen nyt muuten nukkunu paljon paremmin kun olen ottanu oman tyynyn mukaan haha.

C-c-combo breaker! = Cosvision + Mimicon suunnitelmat

Koska mä vaan olen niin hyvä keksii otsikoita.

Mutta, nyt kun Frostista selvittiin ja olen saanut pitää "hermolomaa" aka jäätävä työputki mikä jatkuu vielä, niin voisihan sitä jo ilmottaa seuraavat projektit! Halusin pitää vähän vapaata cosseista niin ettei niitä tarvis ajatella 24/7, mutta sit tajusin mikä hirveä conirykelmä toukokesäkuu väli on niin enpäs taidakkaan.

Cosvision ja Mimicon ovat peräkkäisinä viikonloppuina, mikä on aika haaste jo ihan jaksamisen kanssa, mutta suurinosa loppuvuoden cosseistani menee haastavuushaitarille sinne helpommalle puolelle kuin vaikeammalle. Viimevuonna valitsin cossejani hyvin paljon ns. pinnallisista syistä ja haasteenhalusta, tänävuonna listojani dominoi hahmot, mitä ennenkaikkea haluan tehdä hahmo ja sarjarakkauden takia.

Mutta asiaan..pahoittelen jo etukäteen sekoiluani koska FEELS

Cosvision Lauantai

Human!Nigou - Kuroko no Basket

KnB on ehdottomasti suosikkianimeitani kautta aikain, mutta kummasti sitä on vallinnut haluttomuus cossata siitä, sattuneesta syystä etten oikein nää istuvani mihinkään hahmoon. MUTTA, sitten tapahtui Tumblr ja törmäsin tähän ihanaan kuvaan gijinka Nigousta ja sitten se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, hahmo mikä sopii mulle! Eikä varmana ole ylicossattu haha :D Ja noh, salaa olen silti kovasti halunnut tehdä Kurobasu cossin niin tämäpäs sattui sopivasti. Eniten jotenkin olen kikseissä siitä et saan ostaa koripallon ja nostalgisoida itteni hengiltä, koska peruskouluaikoina pidin koriksesta niinkin paljon, että kerran osallistui koulujen väliseen katukoris turnaukseen koska ne tarvi joukkueeseen ihmisiä :D Aijai muistoja. Parinkymmenen metrin päässä ulko-ovesta on viel sopivasti koriskenttä niin pääsen kattomaan kuinka ruosteessa olenkaan.

Cosvision Sunnuntai

Genos - Onepunch-man

/Syvähuokaus. Mistä edes alottaisin. Tumbler on pitkään kiusannut minua herättämällä uteliaisuuttani Onepunch-manin lukemisen aloittamista kohtaan, mutta siinä meni aikansa kun oli niin kovat ennakko-odotukset. Lopulta kun sen päätin sitten alottaa, niin voi jumpe menny kun hetki niin olin jo niin _myyty_. BEST EVER! Rakastuin sarjaan ihan 6-0 ja se herätti mussa samoja tuntemuksia, kuin DBZ sillon kun se ilmesty telkkarista vuonna nakki :DD Instant fangirling.
 Ja tottakai Genos, koska kyborgi. Genos toimii aivan loistavana kyborgiharjoituksena tulevaan, mistä en sano sen enempää. Genosissa on kyllä se ongelma, että siinä missä vaatteet vaihtuu, niin samoin tekee jannun armoritkin niin en yhtään vielä tiedä minkä version teen, sekottelenko niitä ihan oman mieleni mukaisesti vai tyydynkö ajatukseen, että teen kuitenkin ne kaikki joskus...... Koska haluan ehdottomasti kokeilla viimein valoilla pelleilyä, mutta haluan tehdä vasemmalla olevan huppariversion, mutta armorihommat on erilaiset tossa missä näkyy valot....ONGELMIA.

Mimicon Lauantai

Alba - Senyuu

Tämä on se cossi jonka kohdalla huudan tuuleen että FEELSS. En muista miksi, mutta viimevuonna tulleen Senyuun päädyin katsomaan jotenkin randomisti ja se ei oikeastaan koskaan pulpahtanut tuskin kenenkään tietoisuuteen muutenkaan, sen n. 4minuutin jaksopituus varmasti asiaan paljon vaikutti. Mutta jo sitä katsoessani päätin, että haluan tehdä siitä cossin. Nyt tässä viimeisen kuukauden aikana fanitukseni kuitenkin räjähti käsiin kun taas mursin kamalat ennakkoluuloni mangaa kohtaan ja rupesin sitä lukemaan. HNNGHH anteeksi mutta voi helvetti möin taas palan sieluani fiktiiviselle sarjalle. Senyuu pomppasi heti lempimangojeni pääkastiin ja nyt haluan yhä enemmän cossata Albaa. Haluan cossata sen kaikkia versioita. Sitten myös muita hahmoja. SENYUU PRKL :D. Alotan tällä perusversiolla ja tosiaan, ajattelin osallistua tällä myös Mimin cossikisoihin, koska why the fuck not.

Mimicon Sunnuntai

Rihan - Nurarihyon no Mago

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sillon kun Nurari tuli animena, se oli silloisia lemppareitani ja halusin pitkään cossata siitä ja yhä haluan, koska siinä on niin paljon upeita hahmoja. Mutta nyt viimeinkin sai ihan oikeasti suunnitelmiin asti noukittua. Viimevuoden lopuilla muistin, että Biffe halus myös siitä cossata, niin ehdotin että tehtäis siitä Mimiin paricossi. Rihan ei ollut ihan suoraan oma valintani, vaan Biffe sanoi sen sopivan mulle, joten lämpenin ajatukselle niin että sen sitten valitsin, siinä missä Biffe itse tekee Nurarihyonin. Muutenkin pidän Rihanin väripaletista enemmän kuin Rikuon.

Pitkästä aikaa vähän "yksinkertaisempia" cosseja meikäläiselle ja the amount of feels is TOO DAMN HIGH! Niin paljon kun sitä pitääkin tosi eeppisten ja yksityiskohtaisten cossien tekemisestä ja pitämisestä, niin kyllä silti nämä puhtaasti rakkaudesta valitut cossit on kyllä ne lopulliset voittajat. Ja viimevuodesta poiketen ajatus helposta cossista, minkä pitäminen ei vaadi ponnisteluja on jotenkin niin..ihana. Odotan tulevaa kesää hyvin innolla ja sormeni syyhyää päästä touhuamaan näiden asujen parissa!

Yukicon jälkimarinat - Lauantai

Vai pitäisikö sanoa Peruutuscon, eiku. Ei sillä että ne hirveesti on mun conittamiseen vaikuttanu, mutta kyl sitä sivusta vähän ihmetteli kun kokoaika näkyi ohjelmanperuutuksia ja kisoista about puolet peruutti tulonsa. Johtuiskohan vuodenajasta ja jostain sairausepidemiasta.

Mut anygays, Yuki oli monella tapaa hyvin erilainen coni meikäläiselle. Matkaa tapahtumapaikalle ei ole kuin joku kolkyt kilsaa jos sitäkään niin vältyin pakkaamiselta, roudaamiselta, hotelleilta ja julkisilla liikkumiselta. Tein cossejani ihan väsyitkuissa perjantai iltaan asti ja vihasin molempia siinä vaiheessa niin paljon. Kaiken maailman väsymysten roikkuessa niskassa en ollut erityisen innoissani coniin lähtemisestä. Ja kun oli niiiin pirun kylmä. Päädyin paikalle vähän ennen kymmentä ja se muutaman minuutin odotus pihalla oli jo jäädyttää mut kuoliaaksi kun odotin Biffeä. Noh siitä möngittiin sisään ilmottautumaan kisoihin ja pistämään cossit niskaan. Ensinäkemältä Yukin tilat oli oikein hienot, vaikka jo siinä vaiheessa kun con ei ollut vielä edes auki tiesi että kyllä siellä aika ahdasta tulee, kun isoja aukeita tiloja ei pahemmin ollu missään. Suunnattiin siis bäkkärille ja totesin sen olevan ehdottomasti koko conin mukavin alue. Pukkarit oli kivan pieniä ja satuttiin tulemaan niin ettei tarvinu tapella paikasta minne asettua.

Kaikki kuvat on kuvannut Biffe

Suunnattiin tiemme suoraan kuvauspisteelle, minkä jälkeen oli pitkään hengailuaikaa. Totesin jo kotona, etten takissani pysty pahemmin istumaan kaiken härpäkkeiden ja helman takia, mutta uhmattiin kohtaloa ja mentiin kattomaan Laeppavian haastattelu. Todettiin siinä sitten istuessa cossini hajonneen ensimmäistä kertaa ja ohjelman päätteeks oli matka takasin pukkariin korjailemaan irronneita osia. Pitkin päivää cossista irtosi liimaukset sieltä täältä ja maalia kului kulumistaan. Melkein sai pelätä, että onko sitä minkälaisessa kunnossa tuomarointiin mennessä.

Yhden aikaan piti mennä odottamaan tuomarointi vuoroa. Odottaminen oli sangen kituvaa, kun en tosiaan voinu istua millekkään normaalille penkille ja aina kun joku mamma kysyi haluanko istua jouduin sen toteamaan. Kunnes sitten, yksi lähti ettimään jotain jakkaraa ja löysi pianotuolin :D. Siitä sain oman personal tuolini ja voi sitä ekstaasia kun sai viimeinkin istahtaa. Eipä siinä kauaa ehtiny kun piti nousta tuomarointiin.

Odotin tuomarointia innon ja kauhun sekaisin tuntein jo siitä asti, kun ne julkistettiin. En ois parempia tuomareita voinu pyytää. Tuomarointi huone oli hyvin pieni, niin tuli vähän nurkkaan ajettu tunne :D Mutta ah, kuten etukäteen kuvittelinkin, jokainen tuomari oli niin pirun mukava ja ihana, että vaikka tietämättäni jännitin niin paljon että tärisin, niin silti tuli niin hyvä tunne sieltä lähtiessä. Ja oikeesti kyselivät kaikki asioita kunnolla ja näpertelivät proppiosiani ja juttelivat ja AAH. Olin niin tyytyväinen kun vertaan tätä kokemusta Traconiin, missä se tuntui niin nopealta pintaraapaisulta. Juuri tätä halusinkin. Tuomaroinnista palatessani jäin odottamaan kun seuraavaksi oli Biffen vuoro ja pyysin mammalta keksejä, etten kuolisi siihen penkille.

Tuomaroinnista mentiin shoottaamaan ulos ja voi jehna puntit tutis aika ihanasti. No en sentään jäätyny, paljoa. Höpöteltiin muutamille ihmisille ja sitten pitikin mennä takasin bäkkärille lavaosuutta varten. Mulle iski ihan hirvee väsy kun vaan haukottelin ja olin ihan puoliunessa. Siinä vaiheessa kun piti nousta jonottamaan kuitenkin iski ihan hirvee jännitys, tärisin ihan mahottomasti. Hyvin pitkälle sen takia kun kroppa sanoi kukkuu. Vähän ennen omaa vuoroa kävellä lavalle oikeasti hetken ajan ihan vakavissani harkitsin, että lähen viipottamaan hevonhelvettiin siitä tilanteesta. Mutta ei kun lavalle vaan ja kas, sinne päästessä taas pää tyhjeni enkä jännittäny yhtään. No okei se kysymys oli ihan kauhea, koska hirvee lagi, mut kai mä siitäkin selvisin.

Sitten oli ihan hirveän pitkä odotus, että sai tietää tulokset. Ainakin mulle. Mä pitkin päivää jankkasin Biffelle kuinka en usko yhtään omiin mahdollisuuksiin sijottua, koska en yhtään missään vaiheessa ole osannut seisoa asuni takana niinkuin Luciuksessa. Varsinkaan kun näin muiden asuja. Joten voi helvetti sitä shokin määrää kun kuulin oman osallistujanumeroni lausuttavan kolmannelle sijalle. Melkein huusin ääneen että mitää helvettiä :D Olin niin shokissa lavalle kävellessä, etten edes kuullut perusteluita ollenkaan vaan sain ne kuulla sitten bäkkärillä jälkikäteen. Olen yhäkin siinä tilassa, että mitä ihmettä tapahtui.

Tosi hyvälaatunen kuva pokaalista

Kyytini oli saapua jotain puol kaheksan aikaan ja piti sitten se loppuaika tappaa jotenkin. Päätettiin mennä amv-kisaan ja kadun sitä päätöstä loppuelämäni. Äänet oli niin perkeleen kovalla, että kaiken väsymyksen päälle se oli mulle liikaa. Rupes ahdistaa ja huimaamaan niin luvattoman paljon, että piti lähteä sieltä hyvin nopeaa pois. Loppuaika meni siihen ittensä rauhottamiseen ja soitin, josko mut haettais vähän aikasemmin. Ihan aamuun asti olo pysyi niin hirveänä ja melkein harkitsin jättäväni sunnuntain väliin, olo oli vaan niin kauhea ja ahdistunut. Olen ollu jo pari vuotta hyvin ahdistusherkkä, mutta ekaa kertaa se iski conissa. Ja toivon, että myös viimeistä.

Mutta juu, olen BM'ään näin loppupeleissä paljon tyytyväisempi, mitä olin aikaisemmin. Kerrankin näinpäin :D Asua päältä ottaessa iski pieni envälitäenäärage ja sitä myöten voinen sanoa, ettei asu tule näkemään enää päivänvaloa. Vuosi alkoi oikein ihanasti ja kiitos vielä tuomareille ja kaikille ketkä onnittelivat ;v;

Jotain yleismarinaa kisaamisesta

Tämä taitaakin olla eka kerta, kun päätän kirjoittaa tänne jotain, minkä voi laskea mielipidepostaukseksi. Tämä kyseinen juttu on jo vuosikausia muhinut päässäni, mutta vasta nyt se on pistänyt yhä enemmän silmääni minkä takia tätä juttua kirjoitankin. En tiedä, minkä kuvan tekstini tulee antamaan, mutta ajatelkaa sitä enemmän yleisenä ihmettelynä kuin minkäänlaisena hyökkäyksenä ketään kohtaan, jos se semmoisen kuvan saattaisi antaa. Pitemmittä puheitta itse asiaan.

Olen pitkään miettinyt cosplay kisojen kategorioita hyvinkin ihmettelevään sävyyn. Ja jos olen sattunut jonkun kanssa asiasta keskustelemaan, niin samaa reaktiota voi heistäkin huomata. Kyse on siis yleisestä Aloittelijat ja Kokeneet kategorioinnista. Niiden ero yleensä lasketaan sillä, onko sijouttunut aikaisemmissa kisoissa, montako asua on tehnyt ja onko opiskelutaustaa. Jaottelun syy on varmasti selvä, se on reilumpaa kisaajia kohtaan kun he kisaavat sellaisia vastaan, ketkä on suurinpiirtein samalla tasolla ja näin ollen samalla viivalla. Mutta sitten kun ajatellaan tarkemmin Kokeneiden sarjaa, niin millä perusteella se sitten on yhtälailla reilua, että samalle viivalle pistetään joku kuka on ehkä tehnyt tarvittavan määrän asuja päästäkseen Kokeneisiin, semmoisen kanssa, kuka on parhaimmillaan tehnyt asuja 10 kertaa pidempään, 10 kertaa enemmän ja on vieläpä esimerkiksi korkeimmilaan WCS tason taituri. Eikö ero 0-5 asua tehneen aloittelijan ja ehkä 5-15 asua tehneen, ehkä pari kertaa sijoittuneen kokeneen välillä ole pienempi, kuin samaisen kokeneen ja 30+ /usein sijoittuneen/voittaneen kisaajan?

Olen usein, ihan katsojana ja nyt kisaajana kyseenalaistanut sitä, miksi Kokeneiden kriteerit on niin paljon laajemmat kuin Aloittelijoiden, tehden samalle viivalle kisaajien saamisen lähes mahdottomaksi. Luonnollisestihan se ihan oikeasti kokenut ihminen nousee melkein automaattisesti sinne yläkastiin, verrattaessa semmoiseen kuka vasta kokeilee siipiään kisamaailmassa, asumäärän tai koulutuksen tms. takia kuitenkin pistäessä tämän Kokeneisiin, vaikka suhteessa ääripäiden ero on todella mittava.

En tiedä miten ihmiset kokisivat asian, mutta se, että Kokeneet jaettaisiin keskitasoon ja oikeaan pro sarjaan, tekisi koko meiningistä mielestäni paljon reilumman. Rajoittelukriteerinä esim tietty määrä sijoutuksia ja juuri se joku n. 20+ asua plakissa tms. Ylimääräinen sarja siis. Tämä tietenkin järjestelyjen kannalta sun muussa tottakai näkyy lisätyönä ja säätönä, mutta miksi sitten ylipäätään nähdään se vaiva erottaa aloittelijat ja kokeneet jos kuitenkin kokeneissa keskenäinen ero on suurempi kuin näiden kahden sarjan välillä.

Olenko ainoa kuka tätä on ihmetellyt? Vaikka muutoksia tässä suhteessa ei koskaan tehtäisi, ei se vaikuttaisi omaan kisaamiseeni mitenkään, mutta se ei koskaan estä miettimästä sitä, että miksi näin. Tiedän ihmisiä ketkä eivät aloita kisaamista vaikka haluaisivat/saavat ihan hirveät stressipaineet sen takia, koska menevät automaattisesti niiden suurien konkareiden joukkoon vertailtavaksi. Vaikka ei olisi niin kilpahenkinen ja menisi sinne lavalle vaan sen fiiliksen takia. Itse nimenomaan menen pääasiassa fiiliksen ja kokemuksen takia, mutta tottakai olen sen verran kisahenkinen, että haluan sijoittua. Mutta se kun huomaa tai tietää siellä olevan joku, kellä on moninkertainen kokemus itseen verrattaessa, samalle viivalle pistettynä, ei sitä voi olla ajattelematta että ei ole enää mitään mahdollisuutta niin miksi edes yrittää. Kokeneissa vaan ne ihan oikeasti kokeneet pärjäävät, niin miksi sitten pistää pääsykriteerit niin alhaiseksi.

En ole kuullut tästä asiasta puhuttavan oikeastaan missään, olisi kiva tietää mitä niin kisaajat, kuin muutkin ovat asiasta mieltä. Oma mielenterveyteni vaati puheripuloida tämä ulos :D  Asia vaan on häirinnyt pientä päätäni jo kauankin.

Yukicon cossisuunnitelmia

NYT JO?? :D En jaksa odottaa, se siitä "lomasta" muttakun malttamaton Mouru on malttamaton.

Seuraava coni on siis tosiaan n. vajaan 4kk päästä oleva Yukicon. Yukiconiin päätin jo oikeastaan aikalailla sen heti sen olemassaolosta tietäessäni, että osallistun sinne cossikisoihin. Ja niinhän mä sitä ajattelin tehdäkin. Vähän toi kaventaminen pelkkiin pelihahmoihin tuotti ongelmia, koska tietyistä syistä en koskaan pelaa pahemmin mitään, joten pelihahmot on hyvin pitkälle aika tuntematonta aluetta. Ja vaikka voin ihan hyvillä mielin cossata pelihahmoja puhtaasti niiden designin takia, en kisoihin kuitenkaan halua mennä täysin tuntemattomalla hahmolla, vaan haluan edes jotain kosketusta siihen. Onneksi kuitenkin löysin tarpeeksi haastavan asun mikä on entuudestaan tuttu, muttei kuitenkaan liian haastava.

Yukicon lauantai

Blade Master - Elsword

Tietenkin olettaen, että lauantai on kisapäivä :D Muttamutta, olen jo pitemmän aikaa puolisalaa haaveillut Blade Masterin cossaamisesta, koska ah, Elswordin hahmodesignit on vaan jotain niin upeaa ja mulla on monta muutakin hamstrattuna kansiossani odottaen päivää ku mulla on tarpeeks taitoa ja aikaa tehdä niitä. Okei, suurin syy miksei BM ollu koskaan varsinaisesti suunnitelmissa oli nimenomaan tunne siitä että piruvie en osaa sitä tehdä. Mutta nyt jostain kumman syystä haluan haastaa itseni sen suhteen ja kyseinen herra väriensa sun muun kanssa sopii todella hyvin niin talveen kuin sunnuntain cossiinikin. Alotin jo miekan hahmottelua ja oikeastaan pahin dilemma tämän asun kanssa on materiaalit ja vähän köyhät reffit (esim hihoista ei ole yhtäkään selkeää kuvaa). Ja BM on sieltä yksinkertaisimmasta päästä mitä tulee yleisesti Elswordin hahmodesigneihin :D

Yukicon Sunnuntai

Asagi Asagiri - Disgaea 

Disgaea <3 Myin sieluni sille pelisarjalle eikun. Haluaisin cossata niin tuhottoman monta Disgaea sarjan hahmoa, mutta todella harvat niistä soveltuvat meikäläiselle. Ja ihastuin Asagin suht simppeliin tyyliin. Meinasin tätä tekeväni aluksi Frostiin, mutta päätinkin siirtää sen sitten Yukiconiin koska talviconiin tämä pitää jokatapauksessa tehdä :D Vaikka tulis vähän kylmähkö. Asagi on tämmönen tätä en missään nimessä poista suunnitelmistani- cossi, vaikka pari kertaa se meinas sieltä tippua.

Mustavalkolinjaa siis. Ehkä on ihan hyvä, että nyt jo rupeen pikkuhiljaa alottelemaan koska eroa Yukin ja Frostin välillä on vaan kk ja Frostistakin tuli 3 päiväinen, niin sinne pitää samaan läjään ne asut tehdä. Ylipäätään ensvuos näyttää taas asteen haastavammalta, cossimääriltään suuremmalta ja nyt asuvalinnoissani näkyy ehkä vielä enemmän se tunnepohjaisuus. Haastavia monimutkaisia otuksia sekoitettuna yksinkertaisempiin puhtaasti hahmo ja sarjarakkaudesta tehtäviin cosseihin. Tällä kertaa pidän suunnitelmani sen verran avoimena, etten tee mitään 100prossan päätöksiä ennenkuin niitä pitää oikeesti tehdä, lukuunottamatta tietenkin pari, ryhmä ja kisacosseja.

En usko että tässä niin hirveän kauan menee kun suollan tänne wip matskua miekanteosta, kuhan ensviikolla saan materiaaleja niin sitäkin pääsen kunnolla tekemään. Mun piti suosiolla pitää taukoa cosseista vähintään Lokakuuhun asti mutta..

Kanttikuningas Lucius - Tracon 8 lauantai

Lauantai aamuni alkoi taas semmoisena ihmeellisenä hämmennyksenä, kun en vielä osannut yhtään havainnoida sitä että pian pitäis lähteä kohti Tikkurilasta lähtevää junaa ja Traconia. Junassa jännitys alkoikin sitten tiivistyä oikein urakalla ja Tampereelle päästyä suunnattiin suoraan kohti puisto-ovea. Se oli hämmentävää että sielläkin oli pientä jonoa ja eräs äpäränlainen elukka ulisi kun tunsi olevansa väärässä jonossa, koska pakotin sen tulemaan mukaani assistentin asemassa :D No pääsi sekin matkaan ilman ongelmia ja pienen narikkavenailun jälkeen suunnattiin kohti bäkkäriä ilmottautumaan ja pistämään meikäläisen cossi päälle.

Kaikki kuvat on © Biffe

Heti alkuun pääsin oman mammani hoitoon ja se oli jokseenkin jännää, että oli joku pitämässä huolen asioista :D Hän ohjasi meidät pukkariin ja varmaan ekaa kertaa pistin cossini conipukkarissa päälleni. Se oli aika ahdasta meininkiä ja ehdin jo läpsiä ihmisiä huivisiivilläni. Olen totaalisen yllättynyt että siipieni kiinnitys toimi niinkin hyvin ja oikeastaan koko cossi selvisi ilman mitään rikkoutumisia koko päivän, ja olokin oli sangen helppo ja keveä. Mitä nyt käytävillä käyskentely oli ärsyttävää, koska milloin ihmiset nyt oppisivat varomaan toisten cosseja, eikä kävele päin.

Ilmon jälkeen käytiin napsimassa meikäläisen kuvat kuvauspisteellä, mikä oli jotenkin huvittavaa kun mun naamasta ei tahottu ensin saada kunnon kuvaa kun peruukki aiheutti naaman palamisen :DD sitten käytiin kaupassa ja muuten aikaa tappaen pyörittiin, kunnes jotain yhden aikaan menin taas bäkkärille lavaan tutustumista ja tuomarointia varten. Olen tosi ilonen, että viimevuoden takia bäkkäri oli mulle alkujaan hyvin tuttu ja olen jotenkin kotouttanut sen, että siellä no tosi mukava olla. Ja olin tosi ilonen, että mamma oli aina heti huolehtimassa siellä vastassa ja puhumassa. Muutenkin oli tosi ihanaa, kun sai puhua ihmisille siellä, koska se rentoutti mua ihan tajuttomasti ja huomaamattani jännitin vain todella harvoina hetkinä koko päivänä.

Tuomarointiin kävellessä olin jo ihan puolipaniikissa, kun mun piti mennä ryhmästäni sinne ensimmäisenä. Ja se oli..aika jännä kokemus. Tunsin oloni hiukkasen epämukavaksi kun vaan seisoi paikallaan. Olisin ihan mielellään vastannut enemmänkin kysymyksiin, kun tuntui tuo koko tilanne olevan niin kevyt ja nopeasti ohi, jäin jotenkin kaipaamaan enemmän? Pitänee kysellä jälkikäteen palautteita koska niitähän minä oikeastaan halusinkin eniten. Tuomaroinnin jälkeen oli taas aikaa pyöriä ja käytettiin se väli hyväksi heittämällä tavaraa hotelliin, käymällä jälleen kaupassa ja shoottaamassa cossiani. Pidän Luciuksesta cossina ja olen siitä hyvinhyvin ylpeä, mutta olen tosi kriittinen sen suhteen miltä se näyttää päälläni, enkä koe sitä tuntemusta, että se sinällään sopis mulle.

Sitten olikin aika mennä bäkkärille odottamaan kisojen alkamista. Meidät pistettiin alustavasti jonoon ja katottiin telkkarista ennen olleita WCS kisaajien esityksiä. Viimeks kun olin telkkarista ei pahemmin nähny eikä kuullu yhtään mitään, mut nyt kaikki kasaannuttiin kattomaan ja volyymitkin saatiin tarpeeks kovalle, ettei niitä tällä kertaa niinkään missannut. Se oli ihan kivaa ja ähh, ihanaa kun eräs suorastaan idolini tuli puhumaan mulle, teit minut äärimmäisen iloiseksi ;;_;;

Ois ollu hieno kuva mutku perkele naama

Sitten olikin meikäläisten vuoro ja aaahh siinä vaiheessa se pulssin nousu sitten alkoi. Jonossa sitten taas höpöttelin edessä olleiden kanssa ja rauhoteltiin toisiamme. Kunnes rupesi meikäläisten musat soimaan ja hetki lähestyi, kun piti lähteä käppäilemään lavalle. Siinä vaiheessa jännitys muuttui tajuttomaksi adrenaalihuumaksi ja jammailin musiikin tahtiin ennenkun oma vuoro tuli. Sitten tuli lähtö ja ai että, jos viimeksi jännitin niin paljon etten tajunnut koko hetkestä mitään, niin nyt nautin siitä aivan tajuttomasti ja annoin mennä vaan. Se oli todella ihanaa ja huumaavaa ja tunsin oloni sen aikana kuin jälkeenkin ihan tajuttoman hyväksi. En tosiaan sijouttunut ja luulin, että se olisi harmittanut, mutta mulla oli jo niin hyvä ja voittajaolo muutenkin jo pelkästään siitä lavahengailusta ja sijouttujakolmikko + kunniamaininta oli kyllä niin perhanan upeita jokainen, etten yhtään kyllä ihmettele. Niin tajuttoman kova taso ihan joka kisassa tänävuonna, joten olen vaan iloinen, että sain olla osa näitä kisaajia.

Biffen kännykällään ottama videopätkä

Loppupäivä sujuikin ihan adrenaalihuuruissa ja olin ihan onnesta piukea :DD Annoin tämän kokemuksen määrittää millä innolla jatkan kisaamista ja noh, sanotaanko näin, että ainakin 3 kisaan ensvuonna otan osaa. Oli melkein vaikeuksia rauhottua, mutta kun päästiin hotelliin kattomaan Free! ja lahnaamaan niin kyllä sitä kelpasi.

Tähän loppuun vielä erittäin paljon kiitos henkilökunnalle, kisan katsojille, tsemppaajille, kanssakisaajille ja tottakai Biffelle, olette kaikki ihania ja teitte päivästäni ikimuistoisen ;;v;; Muutaman kisaajan kanssa olisin mieluusti puhunut enemmänkin, mutta ehkä ensikerralla sitten övö. Meinasin odottaa tän postaamisessa siihen asti että lavakuvia ilmestyis, mutta enpäs jaksa.

Minkä piti olla wip postaus

Muttei ollutkaan, ehkä vähän vaan.

Eli joo..mulla on varmaan eka kerta etten siis mitenkään ole ehtiny päivittää tänne etenemistä, saati sit ylipäätään ottaa kuvia vaiheista. Nytkin just ja just löyty aukko, että voin ilmoittaa olevani jotenkuten elossa. Olen viimeviikot tehny lähes tauotta aina kun olen kotona asujani ja tän viikon heränny 5-6 aikaan ihan vaan sen takia. Ja onneksi olen, koska en ois mitenkään ehtiny tekee valmiiks muuten. Sain tänään Luciuksen kuin ihmeen kautta valmiiksi ja voisin itkeä helpotuksesta. Spyro pitäs saada huomenna valmiiks toivon mukaan, vaikka vähän uhkakuvia ajan riittämisestä on ollu jo useamman päivän ilmassa. Aamun cossin väännön jälkeen iltavuorot on aika helvettiä, sanonpahan vain :D.


Mut kyl mulla ihan muutama kuva löytyy ja voisin jakaa ne vielä ennen conia, mitään kunnon wip postausta on siis turha odottaa kummankaan osalta.

Takki+huivi+hiha combo nopeasti päälle vetäistynä. En sano muutakun että olipas ihan mahottoman vaikea duuni, mutta olen ihan pirun ylpeä että mä oikeesti osasin tehä sen. Kaikki noi kanttaukset ja kulmat oli tehä mut hulluksi, mut kaikista vaikein oli odotetusti toi huivin saaminen painovoimaa uhkaavaksi. Vaikka siinä on rumia saumakohtia, olen silti todella ilonen, että jaksoin panostaa ja tehdä siisteintä jälkeä ikinä. Selvästi kisat tuo sitä paljon kaivattua pontta mun työiloon ja motivaatioon. Pidän tästä cossista ihan älyttömästi, vaikka perfektionistiminä sitä vähän kritisoikin tietyinpaikoin.

Peruukki oli harvinaisen kiva modata ja olen erityisen tyytyväinen ahogeen vaikka näin siihen aika minimivaivan. Nostin vaan kuituja ylös, lakkasin muotoon ja kiersin rautalangan pätkän ympärille että sen muoto pysyisi. Perfektionistiminä vähän nillittää siitä että langan näkee läheltä, mutta fuckthepoliceminä sanoo että tarpeeksi hyvältä se näyttää eikä lankaa erota kauempaa.

Tämän enempää mulla ei Luciuksesta ole näytettävän arvosia kuvia, koska en ainakaan itte koe niitä enää merkittävinä kun näkee sitten valmiista lopputuloksesta kisa ja shoottikovien yhteydessä :D En edes uskalla ajatella kuinka monta tuntia mulla Luciukseen upposi, mä kun en koskaan kiinnitä huomiota aikaan mitään tehdessäni.

Spyrostakin on vaan nämä pari hassua kuvaa valmiista armoreista ja kengistä. Tietty jotain muutakin on jemmassa mut en ehdin niitä ladata koneelle haha :D Spyron design on muuttunut melkein täysin käytännöllisistä/maku/aikasyistä ja oikein mikään ei enää ole samanlaista sen piirtämäni reffin kanssa. Mutta se gijinkoissa onkin kiva puoli että tehdessä saa soolota niin paljon kun haluaa. Ja pidän näistä ratkaisuista enemmän. Spyrosta ehkä kirjotan jotain wipin tapaista coniraportin yhteydessä/jälkeen jos jaksan siitä mitään sillon enää kummemmin kirjottaa.

Mua jännittää ihan perhanasti kisat ja elän jossain tuntemuksien sekamelskassa kun kaikki lentää niskaan yhtäaikaa. Nyt vaan yritän keskittyä Spyron valmiiksi saamiseen ja siihen, että olen jotenkin vähemmän mielenvikaisessa tilassa itte Traconissa. Eipä tästä sen enempää, fiiliksiä sitten Traconin jälkeen <3

Sitä vielä että voi miksi en kykyne tähän työtahtiin kuin vasta vikoina viikkoina. Vaikka tää on ihan hirveen stressaavaa huomasin nauttivani cossin tekemisestä näin paljon enemmän tässä kiireen keskellä. Sobbu.

Because why the fuck not

Sanoi Mouru kun päätti osallistua kisoihin, vielä asulla minkä tekeminen on _pahinta_helvettiä_ikinä ja aikaa on normaaliakin vähemmän.

Mutta hei, mitäs tässä stressiin kuollessa, eihän siinä mitään uutta ole. Kirjoitan tätä..lievästi vittuuntuneena, väsyneenä ja likaisena koska viimepäivät on kulunu lähinnä ompeluhuoneeseen lukittautuneena. Traconin cossit on tuttuun tapaan lähteny liikkeelle hyvin hyvin laiskanlaisesti, koska en tahtonu löytää sitä motivaatiota aktiivisen kesän jälkeen (mutta koskaan en tästä mitään opi). Ja nyt mulla on ollu 4 päivän vapaaputki minkä aikana oli tarkotus saada molemmat hyvin pitkälti valmiiksi, mieluusti yli puolenvälin.

HAH!

Ekana päivänä eli sunnuntaina tein Spyron armoreita ja .. ne sain ehkä jotenkuten valmiiksi. Kengät, olka- ja käsiarmorit sain maalausta vaille tehtyä ja olen niihin ihan tyytyväinen (kuvia sit joskus kun jaksan kaivaa kameran). Muuttelin niitä suht rajulla kädellä tekemästäni reffistä, lähinnä sen fiiliksen mukaan miten osaan tehdä ja mikä on käytännöllistä. Suunnittelin tekeväni siis armorit kokonaisuudessaan valmiiksi mut hah en ehtiny.

Maanantaina mulla meni koko helvetin päivä yhden Luciuksen hihan kanssa. Mä olen aina vihannu kanttaamista ja 90asteen kulmia niin tämähän on niitä täynnä. Aivan uskomatonta säätöä ja nyt se vaan odottaa sitä että jaksan korjata sen loppuun. Tiistaina sitte tein toisen hihan, senki vaan melkein loppuun ja alottelin Spyron siipiä muotoilemalla niitä rautalangasta. Ja nyt ollaan ihanasti viimesessä päivässä ja kaskummaa, vieläkään ei ole mitään valmiina asti. Sob?

Tänään olen tehny ihan hulluna tota takkia eteenpäin ja vaikka joutusin tekemään yöhön asti niin mähän sen ainaki saan tänään valmiiksi. Se pitäs vielä vuorittaa, kaulus ommella kiinni ja tehdä toi etuläppä. Helman kuviointi oli sekin aivan jäätävää säätöä, voin vaan olla ilonen että sain sen alta pois ennenkun epätoivo päätti iskeä. Minäkun päätin olla sen verran perfekionisti, etten missään nimessä tee kulmiin saumoja vaan täysin saumattomasti. Päätelkää siitä miten ihanaa sitä oli ommella.

Kuvia tulee siis...joskus, kun ehdin niitä ylipäätään ottaa hah. Mulla on enää 2 täyttä päivää tekoaikaa mikä on lievästi sanottuna liian vähän, joten joudun joka aamu nousemaan kukonlaulun aikaan, että ehtisin tekemään ennen töihin lähtöä, kun neki on mua vastaan olemalla päivävuoroja.

Ihankun tätä tekstimerta ilman kuvia ei ois jo tarpeeks, mutta sanottakoon vielä, että kisailmo oli aika helvettiä sekin, kun menin missaamaan sen ekan ihan vaan typeryyttäni ja toisena mul olikin työvuoro niin Biffen piti tehdä se mun puolesta. Heuheu mun ajatuksen karkailee ja pitää mennä taas ompelemaan, ehkä joku järkevämpi postaus sit kuvien kera kuhan saan oikeesti..jotain valmiiks.....