Miksi cosplay?

Tekipä mieli kirjotella vähän muutakin kuin noita cossi/con raportteja ja vähän avautua, että miksi ylipäätään cossaan ja jaksan enemmän tai vähemmän suurella innolla pysyä tässä touhussa mukana.

Lähdetään siitä, että miksi cosplay näin yleisesti edes mua kiinnostaa. En oo koskaan oikeestaan harrastanu kunnolla mitään, vasta sanotaanko viimesen 5 vuoden sisällä oon kokeillu jos mitäkin vähän vakavammin ja pidempiaikasesti, tosin cosplay on ainoo mikä on kestäny useemman vuoden. Olen ollu suhteellisen ujo ihan penskasta asti, enkä oo ollu innokas harrastamaan mitään silleen että tää ois mun juttu. Joskus vitosella aloin oikeesti tehä jotakin, liityin meidän ala-asteen näytelmäkerhoon ja sitä aikasemmin olin muutamassa koulun näytelmässä mukana (ihme kyllä, pääosassa, olin prinsessa ruusunen lol). Mä en erityisemmin oo kiinnostunu näyttelemisestä niin se ei sitte kestäny ku sen ala-asteen ajan ja oikeestaan nykyään saan ihan hirveet slaagit jos joudun menee yleisön eteen, sellanen +5 yleisöki on jo ihan liikaa toisinaan. Mutta se on se eläytymispuoli, mikä ehkä on sitten eniten tarttunu. Oon ihan pienen ikäni aina leikkiny että olisin aina eri päivänä joku sarjishahmo tai vaikka vaan elukka, ihan laidasta laitaan, sellasta perus skidimeinikiä. Itelläni se tosin vaan ei oo koskaan...haihtunu pois se piirre. Cosplayssä siis yksi se suurimmista kikseistä tulee juuri tästä eläytymisentarpeestani. Tahdon kuvitella olevani jotain muuta kuin olen ja cosplayssä se vielä näkyy ulospäin. En oikeestaan oo tajunnu tätä ku vasta viimeaikoina ajatellessani koko touhua.

Eläytymisessä tulee sit viel tää puoli, et kun olen kunnon poikatyttö, niin voin vielä vapaammin sitten olla "oma itteni" ja pukeutua mieheksi. Tässähän harrastuksessa se on tavanomaista. Kyllähän sitä niinsanotussa normielämässäkin se vaikuttaa törkeesti omaan ulkoseen olemukseen, mutta cosplayssä sen voi kunnolla päästää valloilleen. Tunnen oloni tuhat kertaa mukavammaksi crossatessa, saa transuilla ihan rauhassa ja tietää ettei oo yksin tän kanssa. Kyllähän mä välillä myös haaveilen, että vois lisätä naishahmojen määrää mun suunnitelmissa, mutten koskaan pystyis tuntemaan oloani yhtä kotosaksi.

Ja koska olen niin taiteilijaluonne kuin vaan voi olla, tietysti cosplay sitte siinäkin mielessä kiehtoo, onhan se aivan saamarin hieno tapa olla luova. Itseasiassa, se itse asun vääntö loppupeleissä ei kuitenkaan oo yhtään se mistä mä saan mitään erityistä intoa tai tyytyväisyyttä. Se on se vittumaisin osa, suoraan sanottuna. Mulla kun se on just usein sellasta hirveetä itkupotkuraivareita aiheuttavaa touhua ja toki aivan törkeen kallistaki. Mutta tää toinen innon sytyttäjä sitten viimestään peittää alleen kaikki lopettamisen halut ja oikeesti pistää tän harrastuksen selkeesti plussan puolelle. Meinaan siis kuvallinen puoli. Suurin syy miksi oikeesti pistän kaikkeni mun asuihin on, että lopputulos, kokonaisuus, itse kuvauspuoli ois mahdollisimman hyvä. Teen asuja että voin esitellä niitä (olen ihan hirvee huomiohuora, sen mä voin myöntää).
Tässä ottaa se hirvee taidepersoonallisuus taas yliotteen, varsinki ku mussa on paljo valokuvaajan verta. Saan ihan tajuttoman motivaatio tujauksen, kun esimerkiksi Deviantartissa katon muiden cossaajien kuvia tyyliin näissä cosplay groupeissa missä on liittyneenä ihmisiä ympäri maailman. Kun katon aivan sairaan upeita cosseja ja vieläki upeempia kuvia, mulle iskee sellanen kilpailuhenkisyys ja kunnianhimoisuus, et hitto mäki tahon saada aikaan jotain noin hienoo. Oli se sit cossi tai ihan piirretty kuva, mä tahon saada aikaan upeita kuvia. Se on se mun motivaation juuri, saada aikaan jotain eeppisen mahtavaa mistä voi olla ylpee.

En tietenkään mee sanomaan, että se cossin tekeminen on pelkkää paskaa. Tykkään tehdä kaikkee konkreettista tavaraa, mitä yksityiskohtasempi sen parempi. Mun keskittymiskyky nyt vaan on mitä on, mut sitten ku pystyn oikeesti niin tekeen nii sit saan varmasti ihmeitä aikaan. Pidän myös siitä alkupään suunnittelupuolesta, koska siinä vaiheessa ei vielä tarvi niin hirveesti miettii, et miten sit se käytännössä menee. Kaikki nää satunnaiset kiksit on tarpeeks ettei cosplayta millään malttais lopettaa. Enkä mä usko et tää tulee hiipumaan vähään aikaan, toivottavasti ei koskaan. Jos en ite tee cosseja, niin aivan varmasti sitten siirtyisin vielä enemmän sinne kuvauspuolelle ja kuvaisin muiden asuja. Cosplay on ja pysyy, no matter what.