Kanttikuningas Lucius - Tracon 8 lauantai

Lauantai aamuni alkoi taas semmoisena ihmeellisenä hämmennyksenä, kun en vielä osannut yhtään havainnoida sitä että pian pitäis lähteä kohti Tikkurilasta lähtevää junaa ja Traconia. Junassa jännitys alkoikin sitten tiivistyä oikein urakalla ja Tampereelle päästyä suunnattiin suoraan kohti puisto-ovea. Se oli hämmentävää että sielläkin oli pientä jonoa ja eräs äpäränlainen elukka ulisi kun tunsi olevansa väärässä jonossa, koska pakotin sen tulemaan mukaani assistentin asemassa :D No pääsi sekin matkaan ilman ongelmia ja pienen narikkavenailun jälkeen suunnattiin kohti bäkkäriä ilmottautumaan ja pistämään meikäläisen cossi päälle.

Kaikki kuvat on © Biffe

Heti alkuun pääsin oman mammani hoitoon ja se oli jokseenkin jännää, että oli joku pitämässä huolen asioista :D Hän ohjasi meidät pukkariin ja varmaan ekaa kertaa pistin cossini conipukkarissa päälleni. Se oli aika ahdasta meininkiä ja ehdin jo läpsiä ihmisiä huivisiivilläni. Olen totaalisen yllättynyt että siipieni kiinnitys toimi niinkin hyvin ja oikeastaan koko cossi selvisi ilman mitään rikkoutumisia koko päivän, ja olokin oli sangen helppo ja keveä. Mitä nyt käytävillä käyskentely oli ärsyttävää, koska milloin ihmiset nyt oppisivat varomaan toisten cosseja, eikä kävele päin.

Ilmon jälkeen käytiin napsimassa meikäläisen kuvat kuvauspisteellä, mikä oli jotenkin huvittavaa kun mun naamasta ei tahottu ensin saada kunnon kuvaa kun peruukki aiheutti naaman palamisen :DD sitten käytiin kaupassa ja muuten aikaa tappaen pyörittiin, kunnes jotain yhden aikaan menin taas bäkkärille lavaan tutustumista ja tuomarointia varten. Olen tosi ilonen, että viimevuoden takia bäkkäri oli mulle alkujaan hyvin tuttu ja olen jotenkin kotouttanut sen, että siellä no tosi mukava olla. Ja olin tosi ilonen, että mamma oli aina heti huolehtimassa siellä vastassa ja puhumassa. Muutenkin oli tosi ihanaa, kun sai puhua ihmisille siellä, koska se rentoutti mua ihan tajuttomasti ja huomaamattani jännitin vain todella harvoina hetkinä koko päivänä.

Tuomarointiin kävellessä olin jo ihan puolipaniikissa, kun mun piti mennä ryhmästäni sinne ensimmäisenä. Ja se oli..aika jännä kokemus. Tunsin oloni hiukkasen epämukavaksi kun vaan seisoi paikallaan. Olisin ihan mielellään vastannut enemmänkin kysymyksiin, kun tuntui tuo koko tilanne olevan niin kevyt ja nopeasti ohi, jäin jotenkin kaipaamaan enemmän? Pitänee kysellä jälkikäteen palautteita koska niitähän minä oikeastaan halusinkin eniten. Tuomaroinnin jälkeen oli taas aikaa pyöriä ja käytettiin se väli hyväksi heittämällä tavaraa hotelliin, käymällä jälleen kaupassa ja shoottaamassa cossiani. Pidän Luciuksesta cossina ja olen siitä hyvinhyvin ylpeä, mutta olen tosi kriittinen sen suhteen miltä se näyttää päälläni, enkä koe sitä tuntemusta, että se sinällään sopis mulle.

Sitten olikin aika mennä bäkkärille odottamaan kisojen alkamista. Meidät pistettiin alustavasti jonoon ja katottiin telkkarista ennen olleita WCS kisaajien esityksiä. Viimeks kun olin telkkarista ei pahemmin nähny eikä kuullu yhtään mitään, mut nyt kaikki kasaannuttiin kattomaan ja volyymitkin saatiin tarpeeks kovalle, ettei niitä tällä kertaa niinkään missannut. Se oli ihan kivaa ja ähh, ihanaa kun eräs suorastaan idolini tuli puhumaan mulle, teit minut äärimmäisen iloiseksi ;;_;;

Ois ollu hieno kuva mutku perkele naama

Sitten olikin meikäläisten vuoro ja aaahh siinä vaiheessa se pulssin nousu sitten alkoi. Jonossa sitten taas höpöttelin edessä olleiden kanssa ja rauhoteltiin toisiamme. Kunnes rupesi meikäläisten musat soimaan ja hetki lähestyi, kun piti lähteä käppäilemään lavalle. Siinä vaiheessa jännitys muuttui tajuttomaksi adrenaalihuumaksi ja jammailin musiikin tahtiin ennenkun oma vuoro tuli. Sitten tuli lähtö ja ai että, jos viimeksi jännitin niin paljon etten tajunnut koko hetkestä mitään, niin nyt nautin siitä aivan tajuttomasti ja annoin mennä vaan. Se oli todella ihanaa ja huumaavaa ja tunsin oloni sen aikana kuin jälkeenkin ihan tajuttoman hyväksi. En tosiaan sijouttunut ja luulin, että se olisi harmittanut, mutta mulla oli jo niin hyvä ja voittajaolo muutenkin jo pelkästään siitä lavahengailusta ja sijouttujakolmikko + kunniamaininta oli kyllä niin perhanan upeita jokainen, etten yhtään kyllä ihmettele. Niin tajuttoman kova taso ihan joka kisassa tänävuonna, joten olen vaan iloinen, että sain olla osa näitä kisaajia.

Biffen kännykällään ottama videopätkä

Loppupäivä sujuikin ihan adrenaalihuuruissa ja olin ihan onnesta piukea :DD Annoin tämän kokemuksen määrittää millä innolla jatkan kisaamista ja noh, sanotaanko näin, että ainakin 3 kisaan ensvuonna otan osaa. Oli melkein vaikeuksia rauhottua, mutta kun päästiin hotelliin kattomaan Free! ja lahnaamaan niin kyllä sitä kelpasi.

Tähän loppuun vielä erittäin paljon kiitos henkilökunnalle, kisan katsojille, tsemppaajille, kanssakisaajille ja tottakai Biffelle, olette kaikki ihania ja teitte päivästäni ikimuistoisen ;;v;; Muutaman kisaajan kanssa olisin mieluusti puhunut enemmänkin, mutta ehkä ensikerralla sitten övö. Meinasin odottaa tän postaamisessa siihen asti että lavakuvia ilmestyis, mutta enpäs jaksa.