maanantai 12. tammikuuta 2015

Yukicon 2.0 - Tuuppaus alkavaan vuoteen

Nyt kun Yukicon on ohi, koen jotain suunnatonta helpotusta ja huojennusta. Joulunjälkeinen ja erityisesti ke-pe väli ennen Yukia oli ihan hirveän stressaavaa aikaa. Sain Noiren vasta perjantai iltana valmiiksi ja sen siistiminen jäi lauantai illalle. Vaikka alotin sen tekemisen lokakuussa, se silti jäi viimetippaan mikä ärsytti enemmän kuin laki sallii.

Onneksi kisapäivä oli vasta sunnuntaina ja lauantaina me istuttiin Biffen kanssa taidekujalla. Sain olla aamun ihan rauhassa ja pistää Akia hissukseen päälle. Vähän harmitti etten ehtinyt ommella sille housuja, vaan ne jäi paloina roikkumaan nurkkiin, kun Noire vähän venyi.

Saavuin conipaikalle kivuttomasti autokyydillä vähän yhdeksän jälkeen ja Biffe olikin jo vastassa odottamassa. Möngittiin pistämään pöytää kasaan ja ois pitäny ilmeisesti olla vieläkin aikasemmin paikalla kun kaikki reunapöydät oli jo viety. Vähän kyseinen asia harmitti, ettei pöytiä jaettu ihmisille etukäteen, vaan homma meni nopeimmat syö hitaat meiningillä. Noh, ei sillä niin väliä loppujenlopuksi. Lauantai alkoi hitaasti ja jo ekan 15minuutin aikana olin jo lannistunut siitä mitä tästä päivästä tulee ja saako mitään edes myytyä. Eikä se hirveästi päivän aikana edes muuttunut. 12-14 väli oli vielä suht aktiivista ja sain myytyä ihan kivasti, mutta n. 14.30 eteenpäin oli loppuun asti niin hiljaista, että ihan vitutukseksi tahtoi olo mennä. Toki tiedostin sen, että suurinosa conin kävijöistä on nuoria, keillä ei ehkä muutenkaan ole rahaa pistää taidekujaan ja muutenkin Yuki oli se ylimääräinen myynticon. Oli meillä Biffen kanssa kyllä kivaa ei siinä mitään.

Toivon, että Frostissa myynti on parempaa, muttei se voi olla niin hyvää ettei mun tarvis loppuvuodesta mennä uudestaan myymään. Noh, sen näkee sitten.

--

Sunnuntai alkoi hyyyvin stressaantuneena, levottomana ja ahdistuneena. En ole ahdistanut minkään muun cossin päälle pistämistä näin paljon. Jouduin oikeasti kuumaliimaamaan osia itteeni ja cossiini kiinni samalla kun pistin asua päälleni. Ja muutenkin siinä olo oli yhtä stressaavaa, sillä mm. kengät oli niin tiukat etten voinu istua normaalisti.

Kuvan on ottanut Kyuu Eturautti

Ihme ja kumma selvisin conipaikalle ja odotin Biffeä. Cossini repsotti ja mitä muuta ja halusin vain äkkiä pukkariin säätämään sen kuntoon. Ilmottauduttiin sisään ja köpöteltiin bäkkärille. Bäkkäri oli nyt eritavalla kuin viimevuonna ja meidän piti mennä yläkertaan pukkareihin. Ei siinä mitään, mutta kuten mainitsin, kenkäni ei antaneet paljon joustovaraa niin portaatkin oli sangen hidas ja vaivalloinen asia. Pukkarissa sitten pistettiin eka mut kuntoon ja ennenkun Biffe pistäisi omansa, käytiin mut kuvaamassa. Oli vähän viivytyksiä mukana koska meijän molempien äidit tuli coniin mukaan kattomaan kisoja ja päästiin kuvaamaan muutama minuutti ennenkuin ovet aukes muille kävijöille. Ehdittiin onneks 2-3kerroksissa rauhassa kuvaamaan ennenkuin sinne tuli paljoakaan muita.

Muut kuvat on Biffen ottamia

Kömmittiin takasin bäkkärin turviin pistämään Biffen asua päälle. Ja voi luoja siinä menikin aikaa ja säätöä :D Tarvittiin mamma auttamaan touhussa ja kun lopulta saatiin asu Biffen päälle, pitikin lähes suoraan lennosta mennä tuomarointiin ilman mitään varoitusta, kysyttiin vaan että kumpi menee kun sinne voi nyt mennä. Menin ensimmäisenä ja niin, en tiedä mitä sanoa tuomaroinnista. Ainakin heillä oli hyvät pokerinaamat. Tuomarointini jälkeen sisään meni Biffe ja tämän jälkeen piti mennä ottamaan viralliset kuvat. Molempien cossit, Biffen vielä enemmän, rupes jo tässä vaiheessa vähän repsottamaan. Kuvien ottamisen jälkeen suosiolla revin cossistani kiinnityksiä koska ei ne kuitenkaan pysyny kiinni :D


Tässä välissä olikin sitten lavalle pääsyn odottelua, mikä tapahtui hengailuna ja muille ihmisille höpisemällä. Nautin ihan hirveästi bäkkärillä hillumisesta ja muille kisaajille sekä työntekijöille on aina niin mukava höpistä. Oloni oli tosi rento henkisesti, ainoastaan jalkoja särki se jatkuva seisoskelu. Lopulta suosiolla menin istumaan pukkariin rikkoutumisesta välittämättä (ja sohvan käsinojalle, istuin siinä jalat levällään niin pystyin istumaan). Lopulta pitikin mennä odottamaan kisojen alkua ja jonottamaan itse lavalle.

Nyt sit rupes hermot ottamaan otettaan ja jännitys iski. Pysyin kuitenkin paljon rauhallisempana kuin viimevuonna, vaikka jalat tärisikin aikalailla koko loppupäivän. Koska suurinosa kisaajista oli enemmän tai vähemmän liikuntarajotteisia, ei kukaan mennyt penkeille istumaan vaan palasi lavalla käynnin jälkeen takasin bäkkärille. Olin ihan tyytyväinen omaan lavailuuni ja huokaisin helpotuksesta kun pääsi takasin bäkkärin suojiin.

Meidän jälkeen oli vielä ryhmät, lyhyt välishow ja sitten palkintojenjako. En pistänyt yhtään mitään toiveita sijoittumiselle ja kun kuulin kolmossijan menneen päässäni meni ajatus et okei, ei mahda mitään, olen silti tähän cossiin tyytyväinen. Sitten meni toinen ja...kun lopulta ykkösen jälkeen kuulin hahmoni nimen lausuttavan pääni meni tyhjiöön. Se oli niin suuri järkytys etten edes kyennyt ajattelemaan ja mut melkein tuupittiin lavalle. Sain pokaalin käteeni, kävelin pois posettamisen jälkeen ja menin suoraan halaamaan Biffeä.



Olen yhä aika sanaton ja rupee itkettämään se tuen ja onnittelujen määrä mitä muilta sain ;;^; Osallistuin kisoihin sillä meiningillä, että nyt mennään parantamaan viimevuodesta ja sen tehdessäni voisin huoletta jättää talviconeissa kisaamisen tähän. Ja menin sitten voittamaan. Voiko parempaa edes toivoa?

Noiren oli tarkoitus olla cossi, mikä rikkoin viimevuotista "pahaa karmaani" asujen suhteen, kun olen asettanut määrän laadun edelle. Noireen pistin kaikki taitoni likoon, nimenomaan ompelupuolella enkä halunnut turvautua proppeihin. Tuntuu hyvältä, että tämä haluni haastaa itseni tuotti hedelmää ja se rohkaisee mua pitämään tiukasti yllä samaa linjaa jatkossakin. Olen myös ylpeä siitä, että oikeasti pitäydyin lähinnä vaan Noiren tekemisessä, enkä ruennut änkemään toista cossia samaan coniin, mikä vaatisi sen enempää tekemistä.

Jäätiin vielä odottamaan päättäjäisiä ja vielä lisää vähän sosialisoimaan ihmisten kanssa.

Autoon päästyä ja conista lähdettyä istuin autossa ihan koomaisena ja helkkarin helpottuneena, että viimein tämä stressin täyttämä taival oli ohitse ja vielä niin, mikä ei jättänyt pahaa makua suuhun. Itse conissa ei hilluttu lähes yhtään, mutta se ei haittaa. Pidän kisaamisesta, mutta pidän bäkkäreistä vieläkin enemmän. Olen jokseenkin ujo, arka ja sosiaalisesti vähän kämmä ihminen, mutta jotenkin osasin olla itsevarma ja rento bäkkärillä muille puhuessa ja se lämmittää mieltäni aina niin paljon. Olen sentimentaalinen höpsö, mutta oikeasti olen niin superiloinen kun voin sanoa tutustuneeni niin ihaniin ihmisiin. Ja toivottavasti tämä jatkuu conista toiseen, koska suuri syy siihen tiettyyn..itsevarmuuteen mitä olen tämän harrastuksen myötä löytänyt itseeni ja elämääni tulee juuri siitä, että saa olla ja puhua sellaisten ihmisten kanssa ketkä rakastaa tätä harrastusta tasan yhtä paljon kuin itse.

Frosti tulla kolkuttaakin pian ja olen ihan innoissani aloittamassa huomenna sinne cossien vääntämistä. Pyrkimys on tehdä ainakin Valentine valmiiksi ja Hakuryuuta teen minkä ehdin, jos en yksinkertaisesti kerkeä niin se jää myöhemmäksi tälle vuodelle.

Yukicon oli ihana, jälleen, iso kiitos kaikille vielä kerran ja toivottavasti törmäillään tulevissakin coneissa! Tämä oli hyvä alku tälle vuodelle vaikka stressi olikin kamala, mutta ilmeisesti se oli sen arvoista.

Sinne se pääsi hyllynreunaa koristamaan

9 kommenttia:

  1. Onnittelin jo fabossa mutta onnea vielä uudestaan voitosta! Ansaitsit sen todellakin! :>

    Yhh en uskaltanu sitten tulla juttelemaan, tosin en ihan hirveesti bäkkärillä pyörinykkää+jännäkakka omastakin takaa ^^'

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti *v*
      Joo sama vika, yritys hyvä kymmenen! :'>

      Poista
  2. Onnittelut vielä kerran!
    Noiren pukusi on niin hieno ja ihailin sitä bäkkärillä olessa.
    Olisin halunut tulla puhumaan ja kehumaan pukuasi kasvotusten,mutta ujous vei voiton ( sosiaalliset taidot mitä ne on??). Mutta onnea onnea! (/^▽^)/ ~☆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! \o/
      Joo niimpä, mua ihan harmittaa et oon ite niin huono lähestymään ihmisii :D kyllä mä sitten pälpätän pahimmillaan jos joku mulle erehtyy tulee puhumaan.

      Poista
  3. Paljon paljon onnea taas miunkin puolesta! :'>

    VastaaPoista
  4. Asusi oli todellakin kaunis ja täynnä ihania yksityiskohtia! Katselin jo sunnuntai-aamuna viereiseltä penkiltä, kun odottelit luultavasti Biffeä ja ihastelin asua jo silloin. En kuitenkaan halunnut tulla kyselemään kuvia, sillä emme halunneet häiritä ja ehkäpä tuo blogitekstissä mainitsemasi asun repsottamisen (mitä minä en huomannut) tuska näkyi ja totesin, että annan tilaa. Harmi, etten myöhemmin nähnyt ja saanut kuvaa pyydettyä, mutta onneksi MTP-cosplaysivu ja blogi ovat täynnä kuvia : )

    Onnea vielä voitosta, todellakin ansaitsit sen! Uskomatonta käsityötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos :> Joo sillon asu ei ollu kunnolla vielä päällä (kiristykset ja muut puuttui sieltä täältä) ja olin aika stressaantunu aamun tappelusta :D Mutta kiitos kovasti <3

      Poista
  5. oisinpa nähnyt tuon sun cossin livenä, näyttää kuvissakin niin hienolta :D Onnea 1.sijasta! OwO

    VastaaPoista