sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Ulinaa, derppeilyä ja muuta mukavaa

Tämän postauksen olemassaolon syynä on puhtaasti armoton tylsyys ja tarve kirjottaa tänne jotain vieläkin turhempaa. Uskallankohan edes myöntää mitä mun cossirintamalla tapahtuu. Ihan hävettää kuinka musta tuli sit näitä teencossinivikallaviikollavalmiiksi- vääntäjiä, eiihh. Frostiin on vähän päälle kuukausi ENKÄ MINÄ OLE TEHNY EDES KAAVOJA. Oivoi mua pitäs läppästä ja kovaa. Nosiis ei mun tarvi periaateessa kun takit tehä, mut silti. Vittu kuukausi enkä oo ees päässy kunnolla alkuun. Uliuu aina mä vikisen tänne miten evoon niin pukujen kun aikataulun kanssa, annan tosi hyvän kuvan itestäni.....No ainaki todenmukasen koska mä olen Laiska paska isolla L.llä. En mä täysin toimeton oo ollu, Squalon housut on pientä maalailua vaille valmiit ja Garekin tota ihme korvaläppäotsapantajuttua oon....öm.....alotellu. Alotellu ja kohta alotan uudestaan jippii. Heti kun valvova silmä välttää niin Mouru menee ja tekee jotain tyhmää, näin siinä aina käy. Ajattelu ei vaan oo mun hommaa ja kaavat vaatii sellasta toimea ihan liikaa ilmeisesti.


Tänään kävin vähä shopphaamassa lisämatskua ja kengät, taino en mä maksanu ku yhen paidan ite mut anygays. Vielä pitäs jotku vyönsoljet käydä hakemassa (voiei taas) nii sit voin oikeesti sanoo et mulla on kaikki hankittuna. Budjetit on vähän paukkunu, koska minä vedin taas jonku hillittömän perfektionisti vaihteen päälle ja hankin maaleja Squalon miekkaa varten... Sitäkin oon yrittäny tehä mut se on vähä jääny koska olen niinkin laiska, etten jaksa puhistaa liimapurkin korkkia et sieltä sais sitä liimaa. Kyllä, niinkin säälittävä olen. Kyyyllä mä sen täs jokupäivä. Kaikkee pientä mä oon alotellu mut mitään en oo kunnolla saanu tehtyy loppuun. Huomenna nyt uus yritus Squalon takin kaavojen suunnittelun alottamisessa, oon vältelly sitä jo kuukauden. En jaksa yhyy, ei mun aivot toimi. 

Karvakangas on ihanaa, suosittelen sen käyttöä kaikille. Kukapa ei pitäisi siitä että pieniä (tai vähemmän pieniä) valkosia karvoja leijuu jokapaikassa. Ja kun cossien tekeminen tapahtuu 90% ajasta keittiönpöydällä niin todennäkösesti niitä menee eräiden aamueväisiin (ei mun koska olohuone). Pääsin siis tota huivihirviötä varten leikkimään ihanalla pehmeellä valkosella karvalla ja kaikesta kauhistelusta huolimatta en oo polttanu hermojani sen kanssa. Lukuunottamatta sitä et leikkasin turhia paloja, koska minä idiootti tein koko paskasta liian pienen. Yhen läpän onnistuin tekee ongelmitta, toinen meni sit taas päin hevoja koska en ajatellu karvansuuntaa ja ne sojottaa väärään suuntaan. Must tuntuu et cosplay on mulle kantapään kautta oppimista niinku joka kerta ku ees kosken mihinkään matskuihin. Jos jokin voi mennä pieleen se kans menee. 


Aina ku kirjotan tänne, musta tuntuu et mulla menee aina pointti ohi mun tekstissä. Pää tyhjenee heti sillä millisekunilla mitä naputan näppäimistöö. Millonkohan mä saisin oikeeta kuvamateriaalia tänne, on suuri mysteeri. Ehkä sit ku mä teen jotain. Ja helvetti jäätyy. Nyt mä olen ehtiny kirjottaa jo ihan kivasti siitä kuinka evo mä olen enkä sitä mitä mun OIKEESTI piti kirjottaa, olet ihana ominaisuus, oi sinä ailahtelevaisuus. Niiiin, ihan näin näitä pimeitä syys...eiku joulunodotuspäiviä (mikä joulu, ei tuol oo lunta) piristäen aattelin pistää tänne jotain tosi turhaa herpderp & random materiaalia menneiltä coneilta, siis näitä ihanaakin ihanampia naamailuja mitä kaikki varmasti haluaa nähdä. Emmä tiiä miks mut ehkä mä tahon myös alitajuntaisesti rankaista itteeni ja nolata itteni totaalisesti, koska minä jos kuka osaan pilata kuvia mun naamallani. Kunnia näistä menee Biffelle ku se osaa kuvata mun syvimmän olemukseni niin taiteellisesti. VIELÄ EHTII KÄÄNTYÄ POIS..

Yhdennäköisyys on valtava

Tolta mä kuulemma näytän ku mietin


Puhistan paskaa kengistä ja yhen oli pakko kuvata tää prosessi

Miten ei tehdä eeppinen pose

Lisää eeppisiä poseja

Nää seuraavat on jotain niin kaunista et .............

Se nauraa

Se nauraa lisää 

Ja lisää

Sit se kasvatti viikset

Sit se rupes leikkii koiraa

AND OUT OF NOWHERE, PAHAMAINEINEN KOIRANPENTUILME!

...............Nyt kaikki toivoo ettei ois koskaan nähnytkään tätä postausta ja saa painajaisia siitä kuinka kaunis naamani on kärventyny muistiin ikuisiksi ajoiksi. AHAHA. Olen julma ja tosi tyhmä (ja uskomattoman hirvee huomiohuora?). Toivon ettei kukaan saanu nyt mitään naamapalmuilun yliannostusta niinku minä sain (ja hysteeriset naurut) mut eiköhän tää joskus harmaassa tulevaisuudessa painu unholaan. 

Oikeesti jotain näkemisen arvosta toivottavasti tulee, ilman kitinöitä. Jos ei niin voidaan todeta että mä kuolin katumuksesta ja häpeästä. Voi luoja.


4 kommenttia:

  1. AHAHAHA mulloli varmaa tosi kauniit ilmeet ku sisko istuu toisel puolel pöytää syömäs aamiaist ja mä dataan tääl ja luen sun blogia ja voi ku sullon söpö naama öwö

    VastaaPoista
  2. Mulla ei ehkä tulis sana söpö ekana mieleen ku katon noita XD. Uguu >w<

    VastaaPoista
  3. >8) Yays, joku muukin siis tekee cossinsa keittiön pöydällä! High five siitä. (; Mutta juu, ei sitä aina jaksa ; ) Oli itselläkin suunnitelmissa, että tänään teen Hancockin paidan loppuun, ja katos kummaa, en ole evääkään väräyttäny. Kyllä se siitä!

    [ja jaan mielipiteesi myös muuten karvakankaan suhteen]

    VastaaPoista
  4. Keittiön pöytä ja tietysti tässä näppiksien ääressä kanssa XD Joo, kyl se motivaatio viimestää tulee ku iskee paniikki&kiire.

    VastaaPoista