Projekti suoraan helvetistä

No voi kyllä. Mainitsin siis, että kirjottaisin mut tän vuoden Desuconiin sunnuntaille tulevasta cossistani, Okista. Alunperin otin Okin suunnitelmiin mukaan siksi viime syksynä, että se olis suhteellisen helppo tehdä,  mutta sisältäisi kuitenkin haasteita niin että jaksaisin pitää itseni motivoituneena sitä tehdessä. Niinhän se on melkein mennytkin, teoriatasolla kaikkihan tuntuu niin kovin yksinkertaiselta lastenleikiltä, mutta kun tullaan käytäntöön niin on siinä raivossa pidättelemistä kun ajatus ei kulje ja kuolee turhautumiseen kun se kärsivällisyyskin on aika olematon. Ja tää vastoinkäymisten määrä tän projektin aikana on helvetin suuri, joten ihmettelen syvästi sitä että oikeesti sain tän tehtyä suht kunnialla loppuun. Tai siis, enhän mä vielä valmis ole, ensviikolla on jo Desu ja mä olen vielä kunnollakin kesken tän kanssa ehehee. Ihana tämä lahnaus..mutta juu, jaampas tässä nyt niitä wip otoksia.

Ompelu puoli oli se kaikista helpoin ja mukavin osio. Vaatteet on kaavaltaan niin normia, ettei tarvinu niin hirveesti sitä kaavapuolta miettiä kun ne pysty ottamaan perus vaatteista. Noi hanskat mitkälie oli se pahin vaihe kun sai tosissaan miettiä miten ne pitää tehä. Luojan kiitos mulla on äiti apuna, niin näistä ompeluhommista selviää puolet helpommalla. En ole täysin tyytyväinen näihin, esimerkiksi selkään tuleva halkio (tai miksi sitä sitte sanotaan) näyttää tosi huolittelemattomalta, mut tässä vaiheessa en siihen jaksa liikaa tarttua. Muuten olen todella tyytyväine, varsinki liiviin. T-paidan hihat ja housujen lahkeet kaipaa vielä noita raitoja ja pitää tehä se vyö, muuten onki sitte vaatepuoli kondiksessa.

Tässä vaiheessa olen HYVIN ilonen, että tein ton miekan jo vajaa vuos sitten. Tällä innolla en ois koskaan saanu sitä valmiiksi. Tota...ööh...suojakoteloa (miksen mä koskaan muista sen oikeeta nimitystä *sob*) en enää ehdi tekemään..tai en vaan jaksa. Oli se tarkotus alunperin tehdä, mutta sekin vaatis kunnon välineitä ja sitä paljon arvostettua aivojen käyttämistä niin jätän sen vaan suosiolla välistä, pärjää tää cossi ilmankin.

peruukki ennen ja jälkeen värjäyksen

Peruukin päätin modata Axel peruukista minkä hankin ebaystä. En ole aikasemmin hirveesti peruukkeja modannu, varsinkaa värjänny niin tääkin oli varsinainen kokemus kyllä. Hirveetä sotkua sain aikaseksi ja yhden vittuuntuneen äidin ku raiskasin takapihan laatotuksen copic tahroilla. Hehe. Samalla opin paljon koko touhusta ja tosiaan tosta väristä tuli liian haalea. Ostin nyt kuitenki lisää copic tussinestettä, mustaa ton tummanharmaan sijaan. Kokeilen värjätä siis uudestaan, muutellen vähän nesteiden suhteita. Toivottavasti se sitten imee lisää, vaikka ei toikaan niin hirveen pahalta näytä. Sitten vaan pitäs piikittää koko komeus, onneks sitäkin ehin harjotella pariin otteeseen. Vähän kyllä mietityttää miten helvetissä saan sen ehjänä conipaikalle, kun tää ois tarkotus vasta sunnuntaina toteuttaa. Pitää luottaa, että se kestää semi kovakourasta käsittelyä ettei ne piikit mee paskaksi sinä säilytysaikana. Ainahan ne ite conipaikalla voi uusia, toivotaan ettei mee siihen, emmä jaksa..

Uuh, sitten kengät. Tääkin on aika hätäratkasu. Jälleen uusi kokemus, shoe covereiden vääntö. Olin aivan saamarin laiska ja hätäilevä tän kanssa, eikä mua innostanu panostaa paskaakaan koko touhuun. Hyvä asenne, eikö? No mutta hankin pohjaksi ihan perus tennarit koska vihaan kenkäostoksia. Ihan hyvin noi toimii, mun mielestä. Onneks Okin kengät on tollasset epämääräset töppöset niin ei alun alkaenkaan mitään hyper kunnianhimosuuksia tarvinnu edes yrittää. Toi pääty vähän häiritsee, mutta olkoon. Vielä toinen kenkä pitäs jaksaa vääntää, vaikka sitten yhtä innokkaasti. Suuri pelko on, että perinteiseen tapaan Desussa on märkää, jolloin on iso riski että noista lähtee liima irti. Mulla on joku trauma cossikengistä ihan selkeesti.

Sitten viimeiseen osioon, eli maski. Se pahin vituttaja koko cossissa, voi jösses sitä itkupotkuraivarien määrää mitä tää naamanraiskaaja aiheuttaa/aiheutti. Ihan alusta asti olen asennoitunu koko hommaan hampaat irvessä, kun en missään vaiheessa saanu kunnon mielikuvia miten tää käytännössä rakentuu. En ole koskaan maskeja tehny, enkä säätäny mitään keraamista muutenkaan niin olin aika eksyksissä tämän kanssa. Pohjalla on paperimassa, minkä vedin senkin hyvin kärsimättömästi hyvin pikaseen, 10 kerroksen sijaan tein vaan 3 joten sisäpuolelta tää on ihanan kurttunen ja kuprunen kun toi päällä oleva massa kasteli sen ohuen paperin sieltä altaan. Tää maski on aivan tajuttoman painava, kun tosiaan käytin sitä ilmassa kuivuvaa muovailumassaa mitälie. Enkä ihan ohuelti. Siitä sitten heräsikin ongelma miten saan tän pidettyä naamalla. Pelkkä tuo pajuköysi ei todellakaan jaksa pitää yhtään mitään painoa, joten liimasin tollassen paksun mustan kuminauhan tueksi. Siltikin paine/paino on ihan järkyttävä, niin pitää pistää sitten vielä joku pehmike leuan kohdalle, etten mee murtaa nenääni, hoho. Voisin inistä hirveän kasan tekstiä, melkein jopa yhden oman kirjotuksen verran jos sille tielle lähdetään, niin säästän sanojani sitten Desun jälkipuintiin.

Tämän enempää en sitten avaudu tässä vaiheessa tästä, Desun jälkeen sitten. Jos mä selviän sieltä elossa, siis. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin ja himmeet manaukset päälle että pliiis, ole harmaa ja hyvin kolea sää Desussa, pliiis! Vähän nyt tää tän viikon helleaalto uhkailee sellasta näkymää, että me tosiaan saadaan joku lämpöhalvaus siellä, hikoilen jo ajatuksesta.