Frosti shuunnitelmia

Koshka why the fuck not. Olen paska ihminen enkä kirjoita wip postauksia ennenkuin olen saanut asioita valmiiksi ja noh, en ole saanut asioita valmiiksi. Ja kohta on jo Marraskuu, le fu.

"Parempia" postauksia odotellessa saatte lisää ei mitään eli suunnitelmia. Frostbite suunnitelmia kyllä juuri niin. Juuri niitä mitä panttasin kunnes oikeasti alottaisin tekemään niitä ja nyt niitä pitäis olla tekemässä juu mutta en ole edes pahemmin tehnyt Yukin cosseja koska syksy. Ja koska minä en koskaan muutu vaikka kovasti tämmöistä yritän itselleni väittää. Pistetään sitten kaikki kortit pöydälle kun ei kerta muutakaan osata. Itken sitten taas kuukautta ennen coneja että voi perkele kun en alottanut kunnolla ajoissa.

Asiaan siis, Frosti on tällä kertaa kolmipäiväinen, vaikka meidän osalta se perjantai tulee varmasti olemaan vaan muutaman hassun tunnin visiitti. Mutta tottakai sille päivälle pitää myös uusi cossi saada.

Desucon Frostbite perjantai

Kuriyama Mirai - Kyokai no Kanata

Ylläripylläri wipin salaisuus ratkesi, dundundun. Mutta juu, tämä tällä hetkellä pyörivän animun päähenkilöneitokainen salakavalasti vei sydämeni ja koin suuria hämmennyksen hetkiä ku tajusin, että oikeasti haluan cossata tätä hahmoa. Ensimmäinen koulutyttöhahmo, hui kauhia. Olen nyt päättänyt saada mahdollisimman paljon variaatiota cosseihini, enkä anna minkäänlaisten ulkonäköpaineiden tulla tielle jos oikeasti jotain tahdon kanssa cossata. Mikä näkyy aikalailla jokaisessa ensvuoden cossissani enemmän tai vähemmän.

 

Desucon Frostibe lauantai 

Shahrazad Al-Rahman - Trinity Blood

Vuosikausien takainen haaveeni tapahtuu ;;_;;. Shahra on varmaan lempi naishahmoni ikinä ja olen haaveillut hänen cossaamistaan siitä asti kun koko harrastusta olen aloittanut. Mutta sattuneesta syystä mulla ei ole koskaan ollut pienintäkään uskallusta niin tehdä. Shahra on niin äärimmäisen naisellinen, mitä minä en ole, mutta kuten totesin aion heittää itsekritiikin nyt jonnekkin minne aurinko ei paista ja toteuttaa haaveitani välittämättä, sovinko ulkonäöltäni hahmolle hyvin vai en. Kyllä tässä mennään silti niin mukavuusrajojen yli että vilahtaa, mutta kun aaahh, voiko jotain hahmoa rakastaa tämän enempää.
Teen tosiaan lisäksi tuon talvitakin ja nimenomaan näistä syistä halusin Shahran talviconiin tehdä. Toivottavasti en tule katumaan päätöstäni, nyt on semmossesta feelscossista kyse, että vihaan itseäni ikuisesti muuten :D Toisaalta olen äärimmäisen innoissani siitä saanko itsestäni muunnettua näinkin naiselliseksi.

Desucon Frostbite sunnuntai

Abeno Sousei - Donten ni Warau

Feelscossit senkun jatkuu. Joku ehkä vuositakaperin Vinku sai mut lukemaan kyseistä mangaa ja voi helevetti kun Mouru oli ihan myyty. Kemuri on nyt ehdottomasti lempimangakoitani ja hänen tyylinsä ja sarjansa saa mut aina niin jonnekin tynnemyrskyjen partaalle ettei tosikaan. Alunperin suunnittelin tekeväni Soramarun aka päähenkilöpoitsun, mutta se sitten vaihtui Souseiksi jossain vaiheessa, koska mua himotti ja himottaa ihan hirveästi tehdä univormu. Erityisesti Kemurin suunnittelema koska ahhh. Kemurin hahmodesignit on liian ylivertoupeita. Ja Sousei tuo pitkästä aikaa vähän vakavempaa ilmettä, olen ollut tämän vuoden liian heuheu derp, että pitää sitä jotain vakavempaakin hahmoa yrittää tehdä :D Tämä on paricossi Biffen kanssa, se tekee Tenkan, koska olen natsi ja pakotan. Ehin jo toivoa että ovelasti Dontenin anime alkaisi talvikaudella, mutta tuskin ehtii vielä tulemaan. 

Tämmönen kokoonpano tälläkertaa. Jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain tuntematonta.

Selvästi ensivuoden teema

Salamyhkäinen "wip"

Asetin ensivuoden tavoitteeksi, tai suorastaan säännöksi, että suhtaudun pakkomielteiseen asujen hamstraamiseen ja päättämiseen vähän vapaammin. En tee liian ajoissa päätöksiä vaan teen ne silloisen inspan mukaan, kun aikataulullisesti pitää päättää jotakin ja nimenomaan teen asuja sen mukaan mitä inspaa.

Kummasti Yukin cossit jumii kun en saa itseäni taas liikkeelle, mutta tällä viikolla puraisi kunnon into jotain muuta kohtaan, nimittäin Frostin perjantaiksi suunnittelemani cossia. Ja koska se on Frostin cossi, niin empäs suoraan kerrokaan vielä mikä hahmo on kyseessä, mutta eiköhän ahkerat syyskauden sarjoja katselevat sen tunnista.

Oli erityisen ihanaa tehdä viimeinkin cossia heti, kun se halu asua kohtaan puraisi. Intoni kun on niin spontaania ja lyhytkestoista. Tänään tein asuun kuuluvan hameen alusta loppuun, ensimmäinen cosseja varten tehty hame, check. Todella vapauttava tunne kun ei tarvinnut minkäänlaisia kaavoja ja aikalailla tiesi mitä tekee. Olen ihan ylpeä tuotoksestani, vaikkakin taas se päänsisäinen perfektionisti nillittää siitä kuinka kangas on sävyn pari liian tumma ja laskokset sentin pari liian harvat :D

Yleensä olen tosi innokkaasti hankkimassa uusia matskuja cosseihin, mutta nyt jotenkin se tuntuu tooodella vaivalloiselta. Ylipäätään minkään ostaminen, mikälie muhunkin on nyt purrut. Eipä ne cossit etene kun on jotenkin tosi epäroivä kaiken suhteen, syystä tai toisesta. Onhan tässä vielä aikaa :>

Eipä tässä muuta, tämmönen pieni randomius vaan. Jospa se into nyt jaksaisi purra vähän kovempaa, kun ei ole ainakaan ajasta puute.

Jotain yleismarinaa kisaamisesta

Tämä taitaakin olla eka kerta, kun päätän kirjoittaa tänne jotain, minkä voi laskea mielipidepostaukseksi. Tämä kyseinen juttu on jo vuosikausia muhinut päässäni, mutta vasta nyt se on pistänyt yhä enemmän silmääni minkä takia tätä juttua kirjoitankin. En tiedä, minkä kuvan tekstini tulee antamaan, mutta ajatelkaa sitä enemmän yleisenä ihmettelynä kuin minkäänlaisena hyökkäyksenä ketään kohtaan, jos se semmoisen kuvan saattaisi antaa. Pitemmittä puheitta itse asiaan.

Olen pitkään miettinyt cosplay kisojen kategorioita hyvinkin ihmettelevään sävyyn. Ja jos olen sattunut jonkun kanssa asiasta keskustelemaan, niin samaa reaktiota voi heistäkin huomata. Kyse on siis yleisestä Aloittelijat ja Kokeneet kategorioinnista. Niiden ero yleensä lasketaan sillä, onko sijouttunut aikaisemmissa kisoissa, montako asua on tehnyt ja onko opiskelutaustaa. Jaottelun syy on varmasti selvä, se on reilumpaa kisaajia kohtaan kun he kisaavat sellaisia vastaan, ketkä on suurinpiirtein samalla tasolla ja näin ollen samalla viivalla. Mutta sitten kun ajatellaan tarkemmin Kokeneiden sarjaa, niin millä perusteella se sitten on yhtälailla reilua, että samalle viivalle pistetään joku kuka on ehkä tehnyt tarvittavan määrän asuja päästäkseen Kokeneisiin, semmoisen kanssa, kuka on parhaimmillaan tehnyt asuja 10 kertaa pidempään, 10 kertaa enemmän ja on vieläpä esimerkiksi korkeimmilaan WCS tason taituri. Eikö ero 0-5 asua tehneen aloittelijan ja ehkä 5-15 asua tehneen, ehkä pari kertaa sijoittuneen kokeneen välillä ole pienempi, kuin samaisen kokeneen ja 30+ /usein sijoittuneen/voittaneen kisaajan?

Olen usein, ihan katsojana ja nyt kisaajana kyseenalaistanut sitä, miksi Kokeneiden kriteerit on niin paljon laajemmat kuin Aloittelijoiden, tehden samalle viivalle kisaajien saamisen lähes mahdottomaksi. Luonnollisestihan se ihan oikeasti kokenut ihminen nousee melkein automaattisesti sinne yläkastiin, verrattaessa semmoiseen kuka vasta kokeilee siipiään kisamaailmassa, asumäärän tai koulutuksen tms. takia kuitenkin pistäessä tämän Kokeneisiin, vaikka suhteessa ääripäiden ero on todella mittava.

En tiedä miten ihmiset kokisivat asian, mutta se, että Kokeneet jaettaisiin keskitasoon ja oikeaan pro sarjaan, tekisi koko meiningistä mielestäni paljon reilumman. Rajoittelukriteerinä esim tietty määrä sijoutuksia ja juuri se joku n. 20+ asua plakissa tms. Ylimääräinen sarja siis. Tämä tietenkin järjestelyjen kannalta sun muussa tottakai näkyy lisätyönä ja säätönä, mutta miksi sitten ylipäätään nähdään se vaiva erottaa aloittelijat ja kokeneet jos kuitenkin kokeneissa keskenäinen ero on suurempi kuin näiden kahden sarjan välillä.

Olenko ainoa kuka tätä on ihmetellyt? Vaikka muutoksia tässä suhteessa ei koskaan tehtäisi, ei se vaikuttaisi omaan kisaamiseeni mitenkään, mutta se ei koskaan estä miettimästä sitä, että miksi näin. Tiedän ihmisiä ketkä eivät aloita kisaamista vaikka haluaisivat/saavat ihan hirveät stressipaineet sen takia, koska menevät automaattisesti niiden suurien konkareiden joukkoon vertailtavaksi. Vaikka ei olisi niin kilpahenkinen ja menisi sinne lavalle vaan sen fiiliksen takia. Itse nimenomaan menen pääasiassa fiiliksen ja kokemuksen takia, mutta tottakai olen sen verran kisahenkinen, että haluan sijoittua. Mutta se kun huomaa tai tietää siellä olevan joku, kellä on moninkertainen kokemus itseen verrattaessa, samalle viivalle pistettynä, ei sitä voi olla ajattelematta että ei ole enää mitään mahdollisuutta niin miksi edes yrittää. Kokeneissa vaan ne ihan oikeasti kokeneet pärjäävät, niin miksi sitten pistää pääsykriteerit niin alhaiseksi.

En ole kuullut tästä asiasta puhuttavan oikeastaan missään, olisi kiva tietää mitä niin kisaajat, kuin muutkin ovat asiasta mieltä. Oma mielenterveyteni vaati puheripuloida tämä ulos :D  Asia vaan on häirinnyt pientä päätäni jo kauankin.

2011vs2013 - Kazun uudelleenshoottaus

Yllätysmerkintä wuhuu ~

About viikko sitten sain hirveässä Airgear angstissani päähänpiston, että haluan tehdä ja shootata Kazun uudestaan ja mahdollisimman nopeasti. Minä ku halusin cossata Airgearista ihan hemputisti, mutta en pysty/jaksa/tms tehä uutta hahmoa, niin Kazu pääsi uusintaan.

Aikoinaan sanoin, että aion kyllä tehdäkin Kazun uusiksi kuhan jaksan. Kaikki menikin aikalailla uusiksi kun hupparikin on jotenkin mystisesti kadonnut jonnekkin. Hupparin suosiolla metsästin kaupasta (se oli kamalaa) ja nahkahousut tein ihan kokonaan itte. Just ja just riitti Nisan jämistä housuiksi ja se vähän kostautui, niistä tuli vähän...hmm :D Sanotaanko näin että kotiin päästessä oli oikein komeitä reikiä siellätäällä. Trekit on selvinneet hienosti viime frostista joten niille en tehnyt mitään. Nyt tietenkin käytin piilareita ja peruukkiakin toisin kuin sillon.

Kiva nähdä tässäkin kehitystä vanhaan, täältä siis voi kattoa niitä vanhoja kuvatuksia. Eilen tosiaan käytiin siis kuvaamassa Helsingin Kalasatamalla. Vissiin eka kerta, kun ollaan kuvattu tähän aikaan vuodesta ja kun aika aamusta oltiin liikenteessä niin oli oikein komea sumu taustalla.

Hahmo: Kazuma "Kazu" Mikura

Sarja: AirGear

Kuvauspvm: 8.10.2013

Kuvaaja: Biffe

Tämä piti ottaa ihan vaan koska töppöset :D

 Durr että semmosta. Mulle iski se tuttu ja tavanomainen lahna enkä oo edenny muuten cosseissa, hups. Olen jo jälleen omista aikatauluista myöhässä niin ehkä sitä pitäs taas vähän..ryhdistäytyä. Ainaki leikisti.

Yukicon cossisuunnitelmia

NYT JO?? :D En jaksa odottaa, se siitä "lomasta" muttakun malttamaton Mouru on malttamaton.

Seuraava coni on siis tosiaan n. vajaan 4kk päästä oleva Yukicon. Yukiconiin päätin jo oikeastaan aikalailla sen heti sen olemassaolosta tietäessäni, että osallistun sinne cossikisoihin. Ja niinhän mä sitä ajattelin tehdäkin. Vähän toi kaventaminen pelkkiin pelihahmoihin tuotti ongelmia, koska tietyistä syistä en koskaan pelaa pahemmin mitään, joten pelihahmot on hyvin pitkälle aika tuntematonta aluetta. Ja vaikka voin ihan hyvillä mielin cossata pelihahmoja puhtaasti niiden designin takia, en kisoihin kuitenkaan halua mennä täysin tuntemattomalla hahmolla, vaan haluan edes jotain kosketusta siihen. Onneksi kuitenkin löysin tarpeeksi haastavan asun mikä on entuudestaan tuttu, muttei kuitenkaan liian haastava.

Yukicon lauantai

Blade Master - Elsword

Tietenkin olettaen, että lauantai on kisapäivä :D Muttamutta, olen jo pitemmän aikaa puolisalaa haaveillut Blade Masterin cossaamisesta, koska ah, Elswordin hahmodesignit on vaan jotain niin upeaa ja mulla on monta muutakin hamstrattuna kansiossani odottaen päivää ku mulla on tarpeeks taitoa ja aikaa tehdä niitä. Okei, suurin syy miksei BM ollu koskaan varsinaisesti suunnitelmissa oli nimenomaan tunne siitä että piruvie en osaa sitä tehdä. Mutta nyt jostain kumman syystä haluan haastaa itseni sen suhteen ja kyseinen herra väriensa sun muun kanssa sopii todella hyvin niin talveen kuin sunnuntain cossiinikin. Alotin jo miekan hahmottelua ja oikeastaan pahin dilemma tämän asun kanssa on materiaalit ja vähän köyhät reffit (esim hihoista ei ole yhtäkään selkeää kuvaa). Ja BM on sieltä yksinkertaisimmasta päästä mitä tulee yleisesti Elswordin hahmodesigneihin :D

Yukicon Sunnuntai

Asagi Asagiri - Disgaea 

Disgaea <3 Myin sieluni sille pelisarjalle eikun. Haluaisin cossata niin tuhottoman monta Disgaea sarjan hahmoa, mutta todella harvat niistä soveltuvat meikäläiselle. Ja ihastuin Asagin suht simppeliin tyyliin. Meinasin tätä tekeväni aluksi Frostiin, mutta päätinkin siirtää sen sitten Yukiconiin koska talviconiin tämä pitää jokatapauksessa tehdä :D Vaikka tulis vähän kylmähkö. Asagi on tämmönen tätä en missään nimessä poista suunnitelmistani- cossi, vaikka pari kertaa se meinas sieltä tippua.

Mustavalkolinjaa siis. Ehkä on ihan hyvä, että nyt jo rupeen pikkuhiljaa alottelemaan koska eroa Yukin ja Frostin välillä on vaan kk ja Frostistakin tuli 3 päiväinen, niin sinne pitää samaan läjään ne asut tehdä. Ylipäätään ensvuos näyttää taas asteen haastavammalta, cossimääriltään suuremmalta ja nyt asuvalinnoissani näkyy ehkä vielä enemmän se tunnepohjaisuus. Haastavia monimutkaisia otuksia sekoitettuna yksinkertaisempiin puhtaasti hahmo ja sarjarakkaudesta tehtäviin cosseihin. Tällä kertaa pidän suunnitelmani sen verran avoimena, etten tee mitään 100prossan päätöksiä ennenkuin niitä pitää oikeesti tehdä, lukuunottamatta tietenkin pari, ryhmä ja kisacosseja.

En usko että tässä niin hirveän kauan menee kun suollan tänne wip matskua miekanteosta, kuhan ensviikolla saan materiaaleja niin sitäkin pääsen kunnolla tekemään. Mun piti suosiolla pitää taukoa cosseista vähintään Lokakuuhun asti mutta..

Lapsuudensankari Spyro - Tracon 8 sunnuntai

Sunnuntaina sitä antoi itsensä "nukkua" niin kauan kuin vain nukutti, vaikka voiko koko touhua nukkumiseksi sanoa kun ei sitä taaskaan oikein niin tehny. En oo varmaan kertaakaan tänävuonna nukkunu coneissa hyvin. Mutta jotain seittemän aikaan sitä nousi ja katottiin SnK ja pistettiin cossit niskaan. Spyron harjake oli jo tullessa lähteny irti niin piti hätävarana vaan teipata se kiinni pantaan. Oikeastaan kaikki Spyrossa päätyi sen tavanomaisen kiiresäädön uhriksi ja laatu on jotain niin tavattoman...erh. Viimeisenä iltana tehtyä?

Kaikki kuvat on kuvannut Biffe

Oltiin conipaikalla jo ennen kymmentä ja tapettiin aikaa aamukävelyllä ennenkuin myyntipöytäsali aukesi, kun ei siellä lauantaina ois edes mahduttu käymään. Mua kyllä harmitti ihan pirusti jälkikäteen, ettei taidekujalla tullut käytyä edes yhtä kertaa, vaikka sinne on aina coneissa menny. Sunnuntai oli tietty paljon hiljaisempi ja rennompi päivä, eikä me hirveesti muuta tehty kun hengailtiin, shootattiin ja käytiin kattomassa Cosplay around the world luento. Enkkuluento oli oikein ihanaa vaihtelua ja allekirjoittaneelle ei ymmärtäminen tuottanut missään vaiheessa ongelmia :D. Olisin mieluusti kuunnellut paljon pidempäänkin ja luento oli muutenkin tosi opettavainen. Traconissa ois ollu paljonkin ohjelmaa mikä ois kiinnostanu, mutta eipä sitä mitään ehtiny käydä kattomassa lauantaina ja sunnuntaina oli päällekkäisyyksiä ettei tuon luennon lisäksi ollut muuta kuin cossikisat.

Cossikisojen liputtomuus ihmetyttää kyllä meikäläistäkin ja conissa murahdinkin, että miksi tästä on poikettu tänävuonna. Lauantaina luonnollisesti vältyin jonotuksilta ja en voi kun sääliä raukkoja, ketkä lauantain cossikisoihin jonotti, kun jonot oli kuulemma monta kertaa isommat sillon kun sunnuntaina ja tämä sunnuntainenkin oli aika tuskainen. Koko aiemman ajan melkein pelkästään seisseenä odotus oli niin tuskaa jalkapohjille, että vitutus nous aika nopeaan korkealle ja kaikki voimat meni siihen, että kestäisi penkeille asti. Ennen kisoja otin cossini irto-osat pois ja olin melkein casuaalina, koska vittuunnuin niihin niin totaalisesti osasten putoillessa ja rikkoutuessa kokoajan. Spyron alkuperäset siivet jäi siis matkasta, koska en saanut niihin tehtyä kunnon kiinnitystä ja vikana iltana jouduin nopeasti tekemään noi wonderpalasiivet. Olin niin pirun ylpeä niistä, muttakun maailma oli taas vastaan.

NCC.stä ei ole pahemmin sanottavaa (muutakun että hyvä Zero :DD), mutta olen niin ilonen, että sain tällä kertaa nähdä esityskisan. Oli taas niin tajuttoman hyviä esityksiä, enkä mä osannut edes valita suosikkejani, koska pidin melkein kaikista. Sitä sai nauraa ittensä kipeäksi huumoriesityksille ja ihan oikein ne sijoitukset meni. Kisoissa ainoa asia, mikä jotenkin ..ööh..häiritsi(?) oli niiden myöhempi aikataulu. Jotenkin tulee semmonen töksähtäneempi olo kun coni yhtäkkiä päättyykin heti kisojen jälkeen. Päättäjäiset oli aika, noh, turha mutta se oli hyvä kattoa ihan sen takia, että pahimmat narikkaruuhkat ehti sinä aikana hälventyä.

Juna lähti vasta seittemän korvilla, joten jäätiin lorvailemaan puistopenkille ja lataamaan shoottikuvia. Vr oli taas niin oma itsensä ja junamme oli oikein ihanasti myöhässä, enkä väsymysvitutuksessa oikein sitä arvostanut. Mutta, kaikenkaikkiaan Tracon on vuoden parhaimpia coneja ollut aina ja eikä se jättänyt kylmäksi tänäkään vuonna. Tamperetalo nyt vaan on niin paras paikka pitää conia ja nyt tuli semmonen ihana nostalginen viba, kun puistossa ei ollu enää remonttia ja siellä oli hyvän sään takia ihan tajuttomasti porukkaa.

Nyt onkin sitten taas hiukan pidempi tauko seuraavaan coniin, mikä omalla osallani on siis Yukicon. Mutta hirveästi taukoa cosseista en ehdi tekemään, kun on taas vaikka mitä kunnianhimoista edessä. Olen hyvin helpottunut, että selvisin tästä conivuodesta ihan kunnolla ja innoissani aloitan pian seuraavaa :D Kohta alkaa myös syyskausi ja siinä missä yleensä noukin sarjoja n. 5-8 välillä, niin tämä syksy tuo seurattavaksi meikäläiselle jopa 15 sarjaa! Siinä on jo kattomista haha. Mutta hyviä syksynalkuja kaikille ja minä painun tästä nauttimaan hetken "lomastani".

Kanttikuningas Lucius - Tracon 8 lauantai

Lauantai aamuni alkoi taas semmoisena ihmeellisenä hämmennyksenä, kun en vielä osannut yhtään havainnoida sitä että pian pitäis lähteä kohti Tikkurilasta lähtevää junaa ja Traconia. Junassa jännitys alkoikin sitten tiivistyä oikein urakalla ja Tampereelle päästyä suunnattiin suoraan kohti puisto-ovea. Se oli hämmentävää että sielläkin oli pientä jonoa ja eräs äpäränlainen elukka ulisi kun tunsi olevansa väärässä jonossa, koska pakotin sen tulemaan mukaani assistentin asemassa :D No pääsi sekin matkaan ilman ongelmia ja pienen narikkavenailun jälkeen suunnattiin kohti bäkkäriä ilmottautumaan ja pistämään meikäläisen cossi päälle.

Kaikki kuvat on © Biffe

Heti alkuun pääsin oman mammani hoitoon ja se oli jokseenkin jännää, että oli joku pitämässä huolen asioista :D Hän ohjasi meidät pukkariin ja varmaan ekaa kertaa pistin cossini conipukkarissa päälleni. Se oli aika ahdasta meininkiä ja ehdin jo läpsiä ihmisiä huivisiivilläni. Olen totaalisen yllättynyt että siipieni kiinnitys toimi niinkin hyvin ja oikeastaan koko cossi selvisi ilman mitään rikkoutumisia koko päivän, ja olokin oli sangen helppo ja keveä. Mitä nyt käytävillä käyskentely oli ärsyttävää, koska milloin ihmiset nyt oppisivat varomaan toisten cosseja, eikä kävele päin.

Ilmon jälkeen käytiin napsimassa meikäläisen kuvat kuvauspisteellä, mikä oli jotenkin huvittavaa kun mun naamasta ei tahottu ensin saada kunnon kuvaa kun peruukki aiheutti naaman palamisen :DD sitten käytiin kaupassa ja muuten aikaa tappaen pyörittiin, kunnes jotain yhden aikaan menin taas bäkkärille lavaan tutustumista ja tuomarointia varten. Olen tosi ilonen, että viimevuoden takia bäkkäri oli mulle alkujaan hyvin tuttu ja olen jotenkin kotouttanut sen, että siellä no tosi mukava olla. Ja olin tosi ilonen, että mamma oli aina heti huolehtimassa siellä vastassa ja puhumassa. Muutenkin oli tosi ihanaa, kun sai puhua ihmisille siellä, koska se rentoutti mua ihan tajuttomasti ja huomaamattani jännitin vain todella harvoina hetkinä koko päivänä.

Tuomarointiin kävellessä olin jo ihan puolipaniikissa, kun mun piti mennä ryhmästäni sinne ensimmäisenä. Ja se oli..aika jännä kokemus. Tunsin oloni hiukkasen epämukavaksi kun vaan seisoi paikallaan. Olisin ihan mielellään vastannut enemmänkin kysymyksiin, kun tuntui tuo koko tilanne olevan niin kevyt ja nopeasti ohi, jäin jotenkin kaipaamaan enemmän? Pitänee kysellä jälkikäteen palautteita koska niitähän minä oikeastaan halusinkin eniten. Tuomaroinnin jälkeen oli taas aikaa pyöriä ja käytettiin se väli hyväksi heittämällä tavaraa hotelliin, käymällä jälleen kaupassa ja shoottaamassa cossiani. Pidän Luciuksesta cossina ja olen siitä hyvinhyvin ylpeä, mutta olen tosi kriittinen sen suhteen miltä se näyttää päälläni, enkä koe sitä tuntemusta, että se sinällään sopis mulle.

Sitten olikin aika mennä bäkkärille odottamaan kisojen alkamista. Meidät pistettiin alustavasti jonoon ja katottiin telkkarista ennen olleita WCS kisaajien esityksiä. Viimeks kun olin telkkarista ei pahemmin nähny eikä kuullu yhtään mitään, mut nyt kaikki kasaannuttiin kattomaan ja volyymitkin saatiin tarpeeks kovalle, ettei niitä tällä kertaa niinkään missannut. Se oli ihan kivaa ja ähh, ihanaa kun eräs suorastaan idolini tuli puhumaan mulle, teit minut äärimmäisen iloiseksi ;;_;;

Ois ollu hieno kuva mutku perkele naama

Sitten olikin meikäläisten vuoro ja aaahh siinä vaiheessa se pulssin nousu sitten alkoi. Jonossa sitten taas höpöttelin edessä olleiden kanssa ja rauhoteltiin toisiamme. Kunnes rupesi meikäläisten musat soimaan ja hetki lähestyi, kun piti lähteä käppäilemään lavalle. Siinä vaiheessa jännitys muuttui tajuttomaksi adrenaalihuumaksi ja jammailin musiikin tahtiin ennenkun oma vuoro tuli. Sitten tuli lähtö ja ai että, jos viimeksi jännitin niin paljon etten tajunnut koko hetkestä mitään, niin nyt nautin siitä aivan tajuttomasti ja annoin mennä vaan. Se oli todella ihanaa ja huumaavaa ja tunsin oloni sen aikana kuin jälkeenkin ihan tajuttoman hyväksi. En tosiaan sijouttunut ja luulin, että se olisi harmittanut, mutta mulla oli jo niin hyvä ja voittajaolo muutenkin jo pelkästään siitä lavahengailusta ja sijouttujakolmikko + kunniamaininta oli kyllä niin perhanan upeita jokainen, etten yhtään kyllä ihmettele. Niin tajuttoman kova taso ihan joka kisassa tänävuonna, joten olen vaan iloinen, että sain olla osa näitä kisaajia.

Biffen kännykällään ottama videopätkä

Loppupäivä sujuikin ihan adrenaalihuuruissa ja olin ihan onnesta piukea :DD Annoin tämän kokemuksen määrittää millä innolla jatkan kisaamista ja noh, sanotaanko näin, että ainakin 3 kisaan ensvuonna otan osaa. Oli melkein vaikeuksia rauhottua, mutta kun päästiin hotelliin kattomaan Free! ja lahnaamaan niin kyllä sitä kelpasi.

Tähän loppuun vielä erittäin paljon kiitos henkilökunnalle, kisan katsojille, tsemppaajille, kanssakisaajille ja tottakai Biffelle, olette kaikki ihania ja teitte päivästäni ikimuistoisen ;;v;; Muutaman kisaajan kanssa olisin mieluusti puhunut enemmänkin, mutta ehkä ensikerralla sitten övö. Meinasin odottaa tän postaamisessa siihen asti että lavakuvia ilmestyis, mutta enpäs jaksa.