Kaavoja ja palaneita sormia

Chibiconista löpinät taitanee taas jäädä välistä, koska tosiaan siitä ei pahemmin ole puhuttavaa. En oikeestaan koskaan osaa kertoo mitään ite tapahtumista, koska suurin osa ajasta menee ihan vaan hengailuun ja enemmänkin cosseihin liittyviin juttusiin ylipäätään coneissa, niin eipä siitä paljon kerrottavaa ole. Chibissäkin vaan istuttiin koko päivä taidekujalla (yllättävän hyvin kävi kauppa <3). Eikä jaksettu sit kuitenkaan photoshootata kun vähän aikaa ennenku piti juosta bussiin, niin niitä kuviakaan ei pahemmin ole jaettavana... paitsi näitä salamavalo kammotuksia, voi mä niin vihaan salamavaloa. Ylitummat kuvat voi aina vaalentaa mutta ylivalottuneita kuvia ei voi koskaan saada siedettäväksi niin...sitä vaan tuhoaa heti sillä sekunnilla koko kuvan mahdollisuudet. Tästä ei pitänyt puhua joten jätetäämpäs tää pienoinen asiasta poikkeeminen tähän.

Kyllä sen huomaa, et kevät tekee tulojaan koska energiataso on pikkasen korkeemmalla ja cossit on ihme kyllä edistyny. Yukimuran tekemisen alotin siitä vyöhommelista, joten edessä oli (ja on) tiukkaa kaavojen pohdintaa ja viivottimen käyttöä..not. Minä ja tarkkaavainen työskentely cossien suhteen on hyvin kaukainen ajatus. Emmä tiedä, mulla on aina joku ADHD menossa kun yritän kunnolla panostautua yksityiskohtiin. Ehhehee, tapan ton tavan ehkä joskus. Toivottavasti.

Lainamangat käy hyvästä painosta ku leikkaa palasia irti...

Tää on varmaan ihan ensimmäinen kerta kun koskaan teen omassa huoneessa cossia muualla kuin näppiksen äärellä. Lattiani on siis lievästi sanottuna kaaoottinen. Alotin tietysti siitä kaavojen tekemisestä. Aluks yritin tehdä niitä laiskuuttani sanomalehtipaperista, mutta luovutin koska siitä nyt oli ihan mahoton rueta mallittamaan oman kropan mukasesti yhtään mitään. Otin siis jämäkankaan avuksi ja siitä rupesin jäljentämään. Tein jalasta ihan aluksi tosi köykäisen kaavan ja se nyt jäi siihen ja jatkoin sit tekemään sitä vyötä.

Huomatkaa hienot lakanani

Oikeesti pitäs varmaan opetella se tarkka mittaaminen, koska niin monesti tuntuu tää tekeminen hoituvan vapaalla, erittäin tärisevällä ja huono sihtisellä kädellä. Mutta tässä vaiheessa oikeestaan vielä niitä osasin käyttää, mutta ite palasien kohalla niin.....noh, syystä tai toisesta niiden muka symmetrinen ja siisti muoto meni ihan kieroon. Näin siinä aina käy.

Tumma kuva on tumma sanoo laiska photoshoppaaja

Sitten vaan piirsin kaavat softikselle ja leikkasin. Tässä vaiheessa vielä kaikki oli vielä ihan kondiksessa. Sitten tuli se hieno asia vuoroon kuin Wonderflexin leikkaaminen. Vihaan pyöreitä muotoja niin voitte vaan kuvitella kuinka rakastin tommossen rullalle menevän kovan tavaran leikkaamista siistiksi ympyräksi. Ja vaikka etukäteen olen selannut vaikka ja mitä muiden tutoja ja muita, niin ei ne tietenkään tekohetkellä enää ole muistissa niin sitä rupee sooloilemaan. Ja se ei koskaan, siis ei koskaan ole mun kohdalla hyvä idea. Leikkasin wonderista samankokosen palan kuin se softis kun tota kiekko-osaa ekana tein (virhe nro 1) ja yritin aluks sulattaa näit paloja yhteen hiustenkuivaajalla (virhe nro 2) eikä se perkele tietenkään jaksanu sitä sulattaa niin piti jäädä venaamaan sitä että pääsis ostamaan sen kuumailmapuhaltimen. Tätä ennen sitä sulatellessa yhteen sain kuitenkin huomata kaiken näköstä koko touhusta ja itse en todellakaan sanois tätä helpoksi matskuksi työstää niinkun monet tuntuu sanovan. Tai sitten mä vaan aina onnistun tekemään kaikesta helposta vaikeeta. Noiden alkukämmien takia tää koko kiekonmokoma menetti sen kaiken siisteytensä ja on nyt hyvin epämääräinen, huonosaumainen hirviö. Eikä siinä vielä kaikki, sitten kun tuli vuoroon sillä kuumailmapuhaltimella leikkiminen, niin levyn saaminen muotoonsa oli sitten taas oma tappelunsa. Niitä ilmakuplia kun syntyi enemmän kun kestän edes ajatella niin siisteys otti taas kovan kolauksen. TL,DR, failasin.

Tässä välissä siis tein ne itse vyö osat, mitkä meni vähän paremmin. En tiedä miten hitossa siitä olis tarkotus selvitä ilman ilmakuplamerta, niin ne nyt ei oo mitenkään maailman siisteimmät. Plus sitten toiseen tein isommat saumavarat koska ensimmäinen vähän repeili niistä koska ilmakuplat. Eli symmetrisyys taas hukassa. Muotokin niillä on vähän niin ja näin, mutta luojankiitos aina voi lämmittää ja muokata sitä ainaki. Ennenkun kiinnitin ne tohon kiekkoon, tein tossa kuvassa näkyvän kuvioinnin siihen päälle. Tässä jos missä en jostain kumman syystä jaksanut edes vilkaista mihinkään viivottimen tapaiseenkaan, niin.......joo. Taitaa varmaan kaikki jo tässä vaiheessa tietää miten lause jatkuu. Sitten vielä tohon päälle leikkasin styroksipallosta puolikkaan, mikä pitäs muistaa gessota ennen pohjamaalausta.

Sitten onkin vyön tämä osa jo valmis kun kiinnitin noi palat yhteen. Vähän ton kuvan jälkeen olen hienosäätänyt muotoja. Ei todellakaan mikään siisteyden huippu kuten olenkin jo useeseen kertaan jankannu, mutta mun skilleillä ihan pidettävä yksilö. Seuraavaks pitää lähtee kaavottamaan ja tekemään loppuja osia, niitä läpäreitä. Ja sen jälkeen miettiä kiinnitystä. Sitten matka jatkuu niihin jalkasuojuksiin ja keihäisiin. Toivon mukaan siinä vaiheessa jo otin vähän opiksi ja otan rauhallisemmin ton helvetin kalliin wonderin kanssa. En muuten selvinny ilman haavereitakaan ja poltin oikean etusormeni sen kuumailmapuhaltimen tulikuumaan suuhun. Not a big deal. Päätimpä sitten Yukimuran hyväksi tässä muutakin, esimerkiksi tässä kk sisään ois tarkotus hankkia salikortti, että aina välillä sielläkin kävis. Olen huono pysymään motivoituneena pitkissä projekteissa, mutta nyt kerrankin ois hyvä pitää siitä kiinni, että paremmilla mielillä pystyn cossaamaan.

Tästä tuli aika pitkää tekstiä niin jätän Ingan omaan postaukseensa, kun sekin varsinaisesti etenee tämän viikonlopun aikana. Pitänee kyllä sanoa, et tää on enemmän joku evoblogi kuin mitään muuta. Tuntuu että joka kerta kun kirjotan jotain, kirjotan siitä että voi vittu nyt kaikki meni ihan päin persettä. Ehkä vielä jonain päivänä näitä lukee ja nauraa sille kuinka häslä sitä on ollu. Vaikka loppupeleissä yleensä olenkin ihan suhtkoht tyytyväinen siihen mitä on saanut aikaseksi.