Vähemmän eeppinen taistelu Wonderin kanssa = Yukimuran vyö

Tästähän tosiaan on tullu höpistyä aikasemmin ihan sen alkuvaiheista. Ajattelin et pistäsin samaan housujen läpikäynnin mutta empäs pistäkkään, koska kävi niin ihanasti että hukkasin koko sunnuntain siihen että tein niiden lahkeista liian kireet, eli ei valmistunu vaik piti. Möh möh jotenki tässä vaiheessa superahistavaa jos pitääkin tehä jotain kaks kertaa. No mutta..

Piirsin noiden läppien muodot ihan suoraan softikselle. Taas tavallisista laiskoista tavoistani poiketen oikeesti mittasin niiden oikeet mittasuhteet suhteessa vyöhön. Ja sainkin ne oikein, hah. Sitten vaan leikkimään Wonderflexillä. Ensimmäinen pala luonnollisesti ei sit taaskaan suju niin nätisti mitä oisin olettanu. Ja ku se Wonderi oli vielä lämmintä, leikkasin noi aukot mihin tulee ne ...nauhat, jos oikein luulen. Mut en sit tehnykkään niitä koska ei vaan..pystyny. Seuraavissa paloissa sit onnistuki paremmin, koska tajusin miten Wonderii käsitellään parhaimman tuloksen saamiseks (tosin silti niitä hiton ilmakuplia tuli vaikka olin kuinka varovainen). Kaarsin läppiä muotoonsa meijän metalliroskiksen päällä sen muotoa hyväksikäyttäen. Tein aluks vaan kolme läppää koska en ajatellut loppuun ja sit myöhemmin tajusin, et helvetti, niitähän oliki 4. Pitkään kirotessani et yhyy mistä mä saan lisää wonderia ku se oli loppunu ja tilatakkaan ei voinu. Noh, lahtasin mun jalkasuojuksiin tarkotetut palat ja tein viimesen läpän pienistä osista kasaten. Ironista et siit tuli lopuks se kaikista hienoin.

Sitten vaan yksityiskohtia kehiin. Päätin siis vaan länttää wonderinpalat niiksi mustiks kohiks mitä näkyy. Ja vyö sai tohon päälle reunuksen. Oli vähän ärsyttävä uudelleen lämmitellä noit isompia paloja, koska tosiaan niitä ilmakuplia tulee ihan tajuttoman herkästi, varsinki jos uudelleenlämmittää. Ainaki mulla.

Tähän väliin sitten maalasin pohjavärin mustalla spraymaalilla ja punaset tein ihan sillä kuivabrushi tekniikalla. Se oli yllättävän kivaa ja rentoa touhua ja mielestäni noista tuli ihan kivat. Sain taas todeta jotain ihanaa ton wonderin ilmeisestä lämpöherkkyydestä, koska yks noista läppienperkeleistä meni pehmenemään oikeen kunnolla kun kuivatin auringossa (mikä oli kyl tyhmä virhe muutenki mut) ja se ei oo enää niin kaareva mitä sen pitäs olla. Täytynee elää sen kanssa. Tota vyön palluraa en jaksanu gessokerroksia enempää viimeistellä, niin se nyt on vähän sotkunen ja muuta.

Kiinnitykseen hankin tommossia vetolukkoja mitkä kiinnitin wonderilla, koska en keksiny mitään tukevampaa tapaa kiinnittää. Toimii itseasiassa tosi hyvin, kun pistin kunnon toppauksen tota kiinni pitävää wonderia ihan kunnolla sen lukon nauhan ympärille. Aluks toi ite vyön kiinnitys meni turhanki tiukaks ja oli ihan kauhee tappelu saada sitä kiinni ku olin laittamassa päälle. Löysytin sitä vähän nii nyt se jopa onnistuu.

hupsista, kiinnityksestä ilmaantunut kökkö

Sit onki vyö valmis. Noi läpät siis noiden lukkojen ansiosta on irrotettavat ja niissä on runsas liikkumavara. Melkein liiankin kun varsinkin takana oleva läppä näyttäs leijuvan, hehe. Mut oon kyllä tyytyväinen tulokseen, jos välttää kattomasta noit ryppyjä. Ainoo mikä tekee tiukkaa on toi etummainen läppä, kun se tosiaan menee tonne alle.

Yritän tänään ruoskia housut valmiiks. Jalkoihin tulevia suojiakin eilen alotin. Sit sen jälkee onki vaan kengät, keihäät ja huivi mitä pitää tehdä loppuun. Ihan suht huoleton vielä olen ehtimisen kans, mut noi keihäät kyl aiheuttaa stressiä koska ne on aika hiton työläät. Mut ah, nyt on 3/4 työläimmistä kohista tehtynä, vaikka ei nyt oikeen ehi olla vielä helpottunu.

Sasuke photoshoot

Semmosta taisin viikko sitten vihjaista et tänä viikonloppuna tulis jotain edistymisjuttua, mutta eipä sitä nyt vielä tule kun kävi näinkin jännästi, että mentiin shoottaamaan lauantaina Helsingin roihuvuoren japanilaiseen puutarhaan. Ja tänään oli ja on niin koomapäivä etten saanu cossia jatkettua vaik piti niin..tällä mennään sitten.

Cossina itsellä siis tosiaankin Samurai Deeper Kyon Sarutobi Sasuke, mitä ulkoilutin viimevuoden Animeconissa. Aikasemmin keväällä me suunniteltiin, että mentäis kukinnan aikaan edellä mainittuun puutarhaan shoottaamaan ja Sasuke nyt sopi siihen maisemaan kaikista parhaiten nykysistä cosseista, muutenkin siitä tahoin saada kuvia. Luojankiitos oli viimeinkin aurinkonen ilma, koska alkanu vähän pänniin se iänikuinen harmaa shoottisää.. Ja asussa hilluminen oli aika mielenkiintonen kokemus näin alkukesästä.

Päivä lähti ihan hirveellä tavalla kulkemaan niin on suorastaan ihme, et ylipäätään pääsin elossa paikalle. Tietty sit kaikki valmistelutki meni päin sanonko mitä, niin tuntu et on hyvää tuuria jos saa jotain säilyttämisen arvosta kuvaa aikaseks. Mut kyl sitä loppujenlopuks olosuhteisiin nähden tuli jotain.

Hahmo: Sarutobi Sasuke

Sarja: Samurai Deeper Kyo

Kuvauspvm: 19.5.2012

Kuvaaja: Biffe

Puisto oli paljon pienempi mitä luulin ja läheiset rakennukset/tie haittas kyllä ikävästi joissain kuvissa. Mun cossin jälkeen sain kameran omiin käpäliini ja kuvasin Biffen Amaterasu cossin, naurattaa et yleensä mä olen jo ihan kuollu oman poseemisen jälkeen mut jumiuduin nyt vasta siinä vaihees kun ite kuvasin.

Kauniit kukkaset on kauniita

Nyt on oikeestaan kuvattuna ne vanhat cossit, mitä haluan vielä kaivaa kaapin kätköistä. Pitää vaan nyt sit rueta keskittymään enemmän uusiin kun on nää saanu alta. Oli vähän hirvittävä kyllä vähän käyttää kokonainen päivä kun Desun perkele lähestyy ja on niin kesken kaikki waah. Nyt joku ahkeruusmoodi vaan päälle, tappaa pois tämä enmäjaksa hirveys niskasta.

Viimeinkin edistystä! Yukimuran takki edition

Melkein menin taas rikkomaan lupauksiani, vaikka sillä mitään väliä olekaan, mut jaksoin odottaa päivittämisessä sen verran et oikeesti on jotain valmiina. Desuun vajaa kuukaus ja nyt vasta on ees jotain tehtynä loppuun, mulle se on ihan kauheen hidasta ja tuskallista. Mut Yukimuran takki oliki se ehkä työläin osa niin ehkä loput menee vähä tahdikkaammin eteenpäin.

Tekeminenhän luonnollisesti lähtee kankaan ostamisesta. Oli pitkän päänsärkyilyn päässä löytää just se sopiva punanen tekonahka, koska ihan mitä tahansa mähän en tietenkään voinu kelpuuttaa. Näin jälkikäteen ajateltuna en kyllä tätä yksilöä toistakertaa taho tilata. Mutta oikein korean punainen upeus tuli hankittua siis Kangastukun nettikaupasta. Kankaassa ei sinällään muuta vikaa oo, mutta se on ensinnäkin aika helkutin paksua mikä ei melkeen ihonmyötäseen pikkutakkiin oikeen oo se unelmavalinta. Plus siinä on huopatausta, mikä sit vaikutti siihen, et piti tehä vuori koska sitä ei sais mielellään paljo näkyä. Muuten ihan jees tavaraa.

Siitä päästiinki sitten kaavoihin. Apuna käytin viimevuoden Gilin kaavoja ja hihoihin yhtä mun pitkähihasta et sai niistä mahollisimman istuvat.Varmaan eka kerta kun oikeesti laskelmoin oikeita pituuksia ja suhteita, joten kaavoista tuli kerranki semmosset ettei tarvi pelätä et joku kohta sit ite kangasta ommellessa oiski päin hevonkuusta.

Sit hypätäänki niin pitkälle, et takki on pääpiirteittäin kasassa. Ompelussa ei ilmenny mitään ongelmia vaik aluks niin pelkäsin, kun ei ollu mitään kokemusta nahan ompelemisesta. Mut ihan samalla tavalla sitä ompeli kun mitä tahansa muutaki, kun on jääny viime talvelta paksumpaa kangasta varten hommattu neula paikalleen. Hihojen istuttaminen oli niin vittumainen homma, et se oli tasan ainoa vaihe mihin tarvin apua. Olenko vähän ylpee kun ei tarvi enää turvautua missään vaiheessa auttavaan käteen (no paitsi hihat täl kertaa mut nii). Kuten aikasemmin mainittin, toi nahka on ihan pirun jäykkää niin takki pääl on oikeen...ihanan helppoa olla. En voi ees koskee naamaani ku hihat ei anna yhtään periks, varsinki ku pelkään et ne repee vielä.

Pohjan valmistuttua pistin sitten hihojen niitit paikoilleen. Netistä taas hankin mustia pyramidi niittejä ihan mukavaan hintaan ja tykästyin niihin oikeen kovasti. Onneks nahka on siinä mielessä taas niin anteeksantava, ettei tarvi murehtia purkautuuko se noista rei-istä. Sain ne myös harvinaisen suoraan, kun tein softispalasta muotin millä merkitsin mihin reikiä teen. Reiät sit tietty auki terävällä saksenpäällä ja sit vaan painaa sen niitin kiinni. Meni kivasti iltapäivä tätä puuhatessa.

Hihaa vaan jatkoi sitten tekemällä tommossen lärpäkkeen, sen saaminen siististi noin tiukkaan hihansuuhun oli aika vääntöö, mutta yllättäen se sit meniki aika lailla samaa saumaa pitkin. Tietty taas näin jälkikäteen vois sanoo et ois ehkä ollu parempi kiinnittää se hanskaan, koska nyt se sit oo ain siin kämmenen kohalla. Mut varmaan sit päälle laittaes pistän tarranauhalla sen kii hanskaan väliaikasesti. Tohonki tuli noita niittejä, oisin halunnu niist pienemmät mitä noista muista, mut ei ollu niin piti tyytyy samaan kokoluokkaan.

Vuorossa kaulus ja noiden läppien tekeminen loppuun. Ne palat on siis vaan ommeltu yhteen joten päädyssä näkyy siitä sauma tarkemmin kattoessa, mut sitä ei muuten ees huomaa. Kauluksen tein samalla periaatteella, aluks tein siitä ihan liian lyhyen ja korkeen nii piti tehä kaks kertaa. Se on vähän liianki jäykkä, niin pitää jotenki yrittää taittaa sitä. Läppiä pidän alhaalla tarranauhojen avulla, kun en usko et mikään liima ois jaksanu ja vaikka miten pidin painojen alla, niin ei ne itestään suostunu pysymään taittuneena.

Liimasin läppien ylimääräsen kankaan kiinni takapuolelle, et se ei vilkkuis sieltä ja sekin edesautto ettei läpät heilu missä sattuu. Kuvasta näkee, et päätin olla laiska helman vuorittamisessa, niin tein siihen vaan sen verran tota ettei huopa pitäessä näy alta.

Selkäkuviot tein spraymaalaamalla kyseistä punasta tekonahkaa kultamaalilla. Se oli vähän...huono päätös koska toi maalin perkele ei pysy kiinni vaan hilseilee pois kosketuksesta. Ja sitä en tietenkään huomannu ku vasta liimatessa, niin en sit enää kehannu rueta keksii toista ratkasua. Pahimpia kohtia peittelin kultakynällä ja varmaan viel coniaamuna teen samaa, pitää muistaa ottaa viel mukaanki varmuuden vuoks. Ei ees lakkaus auttanu, vaik niin ois voinu olettaa. Ei enää koskaan kultamaalia spray muodossa. Noi neliöt on kans tekonahkaa, kaikist turvallisin vaihtoehto täs vaihees.

Samasta mustasta tekonahasta tein noi raidat ja kyynärpäiden läntit hihoihin, taas vallan kivuton vaihe koska toi nahka on niin ohutta ja mukautuvaa niin sitä on tosi helppo käsitellä jos aikoo liimata.

Sit onki koko komeus valmis. Ekaa kertaa olen siis ihan oikeesti tosi ylpee aikaansaannoksestani ja tätä oli yllättävän mukava työstää vaikka tuntu pieneltä ikuisuudelta saada kaikki kohat tehtyä. Vältyin pahimmilta kämmeiltä, mikä toivon mukaan pysyy myös läpi conipäivän, eikä mikään mee rikki siinä vähässä ajassa. Kaikkialta puristaa mikä tietty lisää jännitystä et koht joku repee tai irtoo. Istuvuus ylipäätään on se ehkä pahin kompastuskivi mulla, mut nyt tää näyttää ees jotenki istuvan mallikkaasti.

Vielä on ihan tajuttoman monta kohtaa mitä Yukimurassa pitää väätää, tämä on siis vasta se eka asia mikä on kokonaan valmis. Propit on kyl luonnollisesti hyvässä alussa ja vyön sain tässä takin yhteydessä tänään pohjamaalattua. Myös toinen keihäistä on liimailua ja värjäystä vaille valmis. Ihan hirveet paineet ehinkö saamaan kaikki Desua enne valmiiks, vaikka toisaalta oon ihan varma siitä. Ainaki jos ei työt pistä kapuloita raittaisiin ja polta mua puhki just loppusuoralla.

Toivottavasti saan myös mun valkosen kankaan ensviikolla, oon ihan hermona ku sitä piti tilauttaa niin on kestäny jo 2 viikkoa siitä. Pelkkä sana Desu saa mulle perhosia vatsaan 8D. Mut jos hyvin käy, niin jo ensviikonloppuna voin taas postata seuraavasta valmistuneesta osasesta.

PS. mul on ihan kamala lavakuume... en siis yhtään himoitse Hall Cosplayhin pääsemistä, en.

Derping is over 9000! Ikki photoshoot

Jepajee, käytiin näin salamyhkäisesti eilen lauantaina shoottaamassa meikäläisen Ikki cosplay. Taino...sen piti olla Kazu muttakun kävi sellanen äärimmäisen ihana ja rakastettava kömmähdys niin se oikeen oleellinen osa, aka huppari, on Espoossa niin piti tehdä hahmonvaihto. Halusin siis shootata, koska Kazun uudelleenkäyttöä esti oikeestaan vaan uuden peruukin hankinta ja se mulla nyt ois, plus halusin vielä ehostaa Trekkini kuntoon. Mutta näit sit kävi.

Suurinosa matskusta on taas ah niin derp, mut jotenki aina jotain kunnollistaki tulee. Oli kiva eläytyä hahmoon, sain taas kuukauden vamoiluannoksen täyteen.

Rawr olen pantteri, puolustan luolaani.

Shootti ilma oli taas kerran tämä sama perus harmaa kylmä hirvitys, mikä on varmasti ollu joka ikinen kerta kun ollaan shootattu. Mut mikä parempaa, just kun oli lähdössä kotia niin taivas kirkastu melkee pilvettömäksi. IHANAA *insert sarcasm here*.

Hahmo: Itsuki "Ikki" Minami

Sarja: Air Gear

Kuvauspvm: 21.4.2012

Kuvaaja: Biffe

Se oli suorastaan sääli, miten monessa kuvassa oli pose tosi jees, mut sit menin tekee derppius maksimuksen, niin se siitä sitten. Ja jos naama oli kontrollissa, kuvan laatu muuten vaan pissi kenkään tai muuta. Jee. Kuvia tuli otettua reilu 500 niin siinä oliki homma käydä niit läpi.

Sit tää hieno gif minkä Biffe teki..

Säästän teidät toistaiseki niiltä derp otoksilta parempaan ajankohtaan. Mitä tulee muuten tuleviin edistymispäivityksiin, päätin tehä ne nyt sillai selkeämmin, etten vaan länttää kaikkea edistystä aina tietyin väliajoin samaan, vaan keskityn osiin per postaus, alusta loppuun. Esim propeille tulee oma edistysraporttinsa jne. Ei enää mitään sekalaista aiheesta toiseen pomppista ja puurotekstiä.  That's it for now.

Minipäivitystä

Ei tässä sinällään ole mitään järkeä, mutta leikitään että tämmönen pieni edistymis raportti kiinnostaa ketään. Osasin kerrankin pitää lupaukseni ja oikeesti tein Ingaa eteenpäin...siihen malliin että voisin sitä melkeimpä valmiiksi väittää. Pitää varmaan piirtää iso rasti seinään, koska taitaa olla eka kerta ku saan cossin valmiiksi pari kuukautta ennen conia...vaikka tässä oliki ite tehtävää vaan se pienen pieni osa niin ehken mä sittenkään vielä saa sitä rastia tonne seinälle. Yhyy.

Ingan myssyä siis väänsin nämä viimepäivät, ihmeen hyvin on energia riittäny ja olen tehny sitä muullonkin kun sinä yhtenä päivänä viikossa mikä yleensä on mun perustahti. Inga on siis kasassa piilareita, ihomaalia ja häntää lukuunottamatta. Mulla on jotenkin surkuhupaisa suhtautuminen koko asuun, taas tätä puhdasta laiskuuttani en kehannu olla niin millintarkan perfektionisti mitä niihin vaatteisiin tuli, niin ne nyt heittää kokoluokassa aikalailla. Mm. housut on lievästi sanottuna aika isot, liivi kanssa mut mä vähän pienensin sitä ja sit hienosti kauluspaita on just ja just sopiva. Et näin. Mutta itse tämä hattumyssyhienous minkä tein alusta loppuun itse, on jotain mistä olen tosi ylpeä. Varsinkin juuri se, etten tosiaankaan edes kysyny missään vaiheessa neuvoa, vaan ihan suunnittelusta toteutukseen tein ihan omin kätösin. Eka kerta, no väkisinkin sitä alkaa jo tietotaidot sen verran karttua ettei tarvi ohjeita joka asiaan.

Ihan ilman ongelmia en tietenkään selvinny, mutta mitään maata kaatavaa ei tullut ollenkaan vastaan. Voin viimein sanoa, että oikeesti pidin ompelusta, koska fleece. Ihan mun feivi kangas nyt kyllä, kun sitä on niin pirun helppo työstää. Sääli ettei sitä tarvi oikeestaan mihinkään. Ainoo miinus mikä tulee mieleen on, et se haisee jollekki paloöljylle, hyi helkata. Tein tohon vuoren, koska yks kerros tuntu liian ohuelta. Halusin välttyä näkyviltä saumoilta mahollisimman paljon, mutta jouduin sit kuitenki pyörtämään sen ja tehdä jälkikäteen ylimääräsen sauman tohon otsan kohalle, koska niin muodosta tuli paljon parempi ja oikeanlaisempi. Siinä mielessä anteeksiantava kangas, koska ne saumat ei näytä niin hirveiltä kun ensalkuun odotin. Jos jotain vielä muuttaisin, niin korvien muoto on vähän liian..kissamainen ja toinen käpälä on neliskanttinen, mutta ne nyt on niin olemattoman pieniä vikoja etten jaksa välittää. Kaikenkaikkiaan pidän tästä tosi paljon ja ihan törkeen mukava pitää päällä.

Kengät oli kans sellanen, et ajattelin vaan metästää ne jostain kirpparilta ja modata, mutta ehdin kyrsiintyä siihen aika nopeesti koska en löytäny yhtään mistään pyöreäkärkisiä kenkiä mitkä muutoinki olis ees lähellä haluttua, niin otin taas sen uhrauksen et tilasin netin ihmemaailmasta ihan vartavasten tehdyt yksilöt. Olin yllättyny, että ne oli niinkin laadukkaat, koska kiina, mutta ne oli just sen ihanat pari senttiä liian lyhyet niin joudun olee sit etuvarvas mytyssä koko conipäivän..tervetuloa isot rakkulat ja jalkakrampit.

Ensviikolla saanen taas rahaa, niin pääsen ostamaan ne loputkin jutskat, että voin pistää Ingan taka-alalle. Nyt pitää rueta potkimaan taas itteesä perseelle et jaksais rueta jatkamaan Yukimuraa, en oo edistyny ollenkaa. Äkkiäkö sen rykäsee liikkeelle pääsiäisenä, ottaen huomioon miten kummasti mun tekee mieli tehä cosseja. Tätä se kevät teettää.

Kaavoja ja palaneita sormia

Chibiconista löpinät taitanee taas jäädä välistä, koska tosiaan siitä ei pahemmin ole puhuttavaa. En oikeestaan koskaan osaa kertoo mitään ite tapahtumista, koska suurin osa ajasta menee ihan vaan hengailuun ja enemmänkin cosseihin liittyviin juttusiin ylipäätään coneissa, niin eipä siitä paljon kerrottavaa ole. Chibissäkin vaan istuttiin koko päivä taidekujalla (yllättävän hyvin kävi kauppa <3). Eikä jaksettu sit kuitenkaan photoshootata kun vähän aikaa ennenku piti juosta bussiin, niin niitä kuviakaan ei pahemmin ole jaettavana... paitsi näitä salamavalo kammotuksia, voi mä niin vihaan salamavaloa. Ylitummat kuvat voi aina vaalentaa mutta ylivalottuneita kuvia ei voi koskaan saada siedettäväksi niin...sitä vaan tuhoaa heti sillä sekunnilla koko kuvan mahdollisuudet. Tästä ei pitänyt puhua joten jätetäämpäs tää pienoinen asiasta poikkeeminen tähän.

Kyllä sen huomaa, et kevät tekee tulojaan koska energiataso on pikkasen korkeemmalla ja cossit on ihme kyllä edistyny. Yukimuran tekemisen alotin siitä vyöhommelista, joten edessä oli (ja on) tiukkaa kaavojen pohdintaa ja viivottimen käyttöä..not. Minä ja tarkkaavainen työskentely cossien suhteen on hyvin kaukainen ajatus. Emmä tiedä, mulla on aina joku ADHD menossa kun yritän kunnolla panostautua yksityiskohtiin. Ehhehee, tapan ton tavan ehkä joskus. Toivottavasti.

Lainamangat käy hyvästä painosta ku leikkaa palasia irti...

Tää on varmaan ihan ensimmäinen kerta kun koskaan teen omassa huoneessa cossia muualla kuin näppiksen äärellä. Lattiani on siis lievästi sanottuna kaaoottinen. Alotin tietysti siitä kaavojen tekemisestä. Aluks yritin tehdä niitä laiskuuttani sanomalehtipaperista, mutta luovutin koska siitä nyt oli ihan mahoton rueta mallittamaan oman kropan mukasesti yhtään mitään. Otin siis jämäkankaan avuksi ja siitä rupesin jäljentämään. Tein jalasta ihan aluksi tosi köykäisen kaavan ja se nyt jäi siihen ja jatkoin sit tekemään sitä vyötä.

Huomatkaa hienot lakanani

Oikeesti pitäs varmaan opetella se tarkka mittaaminen, koska niin monesti tuntuu tää tekeminen hoituvan vapaalla, erittäin tärisevällä ja huono sihtisellä kädellä. Mutta tässä vaiheessa oikeestaan vielä niitä osasin käyttää, mutta ite palasien kohalla niin.....noh, syystä tai toisesta niiden muka symmetrinen ja siisti muoto meni ihan kieroon. Näin siinä aina käy.

Tumma kuva on tumma sanoo laiska photoshoppaaja

Sitten vaan piirsin kaavat softikselle ja leikkasin. Tässä vaiheessa vielä kaikki oli vielä ihan kondiksessa. Sitten tuli se hieno asia vuoroon kuin Wonderflexin leikkaaminen. Vihaan pyöreitä muotoja niin voitte vaan kuvitella kuinka rakastin tommossen rullalle menevän kovan tavaran leikkaamista siistiksi ympyräksi. Ja vaikka etukäteen olen selannut vaikka ja mitä muiden tutoja ja muita, niin ei ne tietenkään tekohetkellä enää ole muistissa niin sitä rupee sooloilemaan. Ja se ei koskaan, siis ei koskaan ole mun kohdalla hyvä idea. Leikkasin wonderista samankokosen palan kuin se softis kun tota kiekko-osaa ekana tein (virhe nro 1) ja yritin aluks sulattaa näit paloja yhteen hiustenkuivaajalla (virhe nro 2) eikä se perkele tietenkään jaksanu sitä sulattaa niin piti jäädä venaamaan sitä että pääsis ostamaan sen kuumailmapuhaltimen. Tätä ennen sitä sulatellessa yhteen sain kuitenkin huomata kaiken näköstä koko touhusta ja itse en todellakaan sanois tätä helpoksi matskuksi työstää niinkun monet tuntuu sanovan. Tai sitten mä vaan aina onnistun tekemään kaikesta helposta vaikeeta. Noiden alkukämmien takia tää koko kiekonmokoma menetti sen kaiken siisteytensä ja on nyt hyvin epämääräinen, huonosaumainen hirviö. Eikä siinä vielä kaikki, sitten kun tuli vuoroon sillä kuumailmapuhaltimella leikkiminen, niin levyn saaminen muotoonsa oli sitten taas oma tappelunsa. Niitä ilmakuplia kun syntyi enemmän kun kestän edes ajatella niin siisteys otti taas kovan kolauksen. TL,DR, failasin.

Tässä välissä siis tein ne itse vyö osat, mitkä meni vähän paremmin. En tiedä miten hitossa siitä olis tarkotus selvitä ilman ilmakuplamerta, niin ne nyt ei oo mitenkään maailman siisteimmät. Plus sitten toiseen tein isommat saumavarat koska ensimmäinen vähän repeili niistä koska ilmakuplat. Eli symmetrisyys taas hukassa. Muotokin niillä on vähän niin ja näin, mutta luojankiitos aina voi lämmittää ja muokata sitä ainaki. Ennenkun kiinnitin ne tohon kiekkoon, tein tossa kuvassa näkyvän kuvioinnin siihen päälle. Tässä jos missä en jostain kumman syystä jaksanut edes vilkaista mihinkään viivottimen tapaiseenkaan, niin.......joo. Taitaa varmaan kaikki jo tässä vaiheessa tietää miten lause jatkuu. Sitten vielä tohon päälle leikkasin styroksipallosta puolikkaan, mikä pitäs muistaa gessota ennen pohjamaalausta.

Sitten onkin vyön tämä osa jo valmis kun kiinnitin noi palat yhteen. Vähän ton kuvan jälkeen olen hienosäätänyt muotoja. Ei todellakaan mikään siisteyden huippu kuten olenkin jo useeseen kertaan jankannu, mutta mun skilleillä ihan pidettävä yksilö. Seuraavaks pitää lähtee kaavottamaan ja tekemään loppuja osia, niitä läpäreitä. Ja sen jälkeen miettiä kiinnitystä. Sitten matka jatkuu niihin jalkasuojuksiin ja keihäisiin. Toivon mukaan siinä vaiheessa jo otin vähän opiksi ja otan rauhallisemmin ton helvetin kalliin wonderin kanssa. En muuten selvinny ilman haavereitakaan ja poltin oikean etusormeni sen kuumailmapuhaltimen tulikuumaan suuhun. Not a big deal. Päätimpä sitten Yukimuran hyväksi tässä muutakin, esimerkiksi tässä kk sisään ois tarkotus hankkia salikortti, että aina välillä sielläkin kävis. Olen huono pysymään motivoituneena pitkissä projekteissa, mutta nyt kerrankin ois hyvä pitää siitä kiinni, että paremmilla mielillä pystyn cossaamaan.

Tästä tuli aika pitkää tekstiä niin jätän Ingan omaan postaukseensa, kun sekin varsinaisesti etenee tämän viikonlopun aikana. Pitänee kyllä sanoa, et tää on enemmän joku evoblogi kuin mitään muuta. Tuntuu että joka kerta kun kirjotan jotain, kirjotan siitä että voi vittu nyt kaikki meni ihan päin persettä. Ehkä vielä jonain päivänä näitä lukee ja nauraa sille kuinka häslä sitä on ollu. Vaikka loppupeleissä yleensä olenkin ihan suhtkoht tyytyväinen siihen mitä on saanut aikaseksi.

Nii se Desuki on olemassa

Miksi lie panttaan tätäki, kun ihan hyvin voi jo nyt kirjottaa. Eli siis, tulevan kesän Desuconin suunnitelmia up ahead!

Varmaan eka kerta, kun nyt jo oon alottanu kesän cosseja. Tosin tässä piilee se, että tehtäviä asuja on piiikkasen enemmän niin vähän pakko alottaa kunnolla ajoissa, et ehtii kaiken tekemään. Vaikken edes ole vielä Desuun ranneketta hankkinu, niin silti tämä ei ole lainkaan liian aikaista.. 8D Suunnitelmat on muuttunu tosta 2012 suunnitelmapostauksesta niin sitä suuremmalla syyllä kutkuan näitä paljastella.

Desucon lauantai

Sanada Yukimura - Sengoku Basara

Kesä alkanee siis kunnianhimoisimmasta cossistani. Yukimuran pistin 2012 listalle jo pari vuotta sitte. Mä en oikeestaan osaa sanoa, mistä hitosta se tarve cossata oikeen tuli, mut tämä vaan on niin must. Ihan käytännössä en ole Yukia vielä alottanu, mutta materiaalihankintoja on tehty jo jonki verran. Haravanvarret on venannu viimekesästä proppeja varten ja peruukinki hankin loppuvuodesta. Mutta eilen tuli sellanen ihana lähetys kuin Wonderflex palani <3. Hankin kaikista isoimpaa kokoa ihan varmuuden vuoks, vaikka vähän lompakko kärsi. Mut ah, tuskin maltan oottaa pääseväni sen kimppuu vaik tuli vähä sellanen olo, et hitto osaanks mä oikeesti tehä tosta mitään. Ensviikolla ku on Chibicon pitää käydä hankkimassa softista ja pitää testata onko mun hiustenkuivaajassa tarpeeks tehoja, ei tee mieli hankkia sitä kuumailmapuhallinta ellei oo oikeesti pakko. Alotan siis tekemisen propeista, koska ompelupuoli ei oo niin työläs. Ärsyttää etten ole löytäny mitään itse täydellistä tekonahkaa, monta ihan hyvää vaihtoehtoa, muttakun ne kaikki on netistä hankittavia niin iskee epäluulo millassia ne oikeesti on.

Taas onkin sitten paricossi luvassa ja Biffe vääntää Masan kaveriksi. Oon jotenki vielä tässäki vaiheessa ihan epäluulonen et oon oikeesti tekemässä tätä, on ollu niin pitkään vaan ajatustasolla. Vaikee kuvitella et tästä tulee oikeesti totta XD.

Desucon sunnuntai

Inga - UN-GO

Ja sitten tämä aikaisemmin mainitsematon Inga. Jotenki niin tykästyin tähän hahmoon niin tuli se hinku cossia jo tänävuonna ku on vähä ajankohtasempi (vaikka Inga cosseja tunkee joka kolosta). Sinällään tässä ei ole paljon tekemistä, koska oikeestaan kaikki tota hattua ja häntää lukuunottamatta on ostotavaraa. Asu onki melkein jo kasassa noita ite tehtäviä osia lukuunottamatta ja tietty maskeerauspuoli. Alunperin mä vähän epäröin tehä Ingaa, koska vannoin pysyväni kaukana kalpeista hahmoista ainaki jonki aikaa, mut sit mun päässä välähti ja tajusin et perse, Ingahan on ihan kunnolla valkonen. Eli ihomaaleja peliin. Budjetti nous siinä samalla pilviin, mut niihä se aina.

Se on muuten härö miten joskus annan muiden cossaajien vaikuttaa omaan cossiin ihan liikaa. Ingoja on siis tullu vastaan tosi paljon, mutta tosi harva on ottanu huomioon Ingan ihonväriä. Ja mulla tuli tästä epävarmuus et perkele haluanko mäkään sit pistää kunnon selkeen valkoseks. Niin naurettavaa et tekisin cossini vähemmän lähteen mukasen vaan sen takia, ettei moni muu ole näin tehny. Joo, kumma lapsi olen.

Peruukki on aina se ensimmäinen asia, minkä cossiinsa hankkii. Siitä se lähtee. Joten tietysti tämä mokoma minulla jo on. Voin sanoa olevani rakastunut, vaikkei sävy ole täysin sellanen mitä halusin luonnossa. (Mun peruukkipää on niin kaunis.....)

Eli ihan kivasti nää on lähteny rullaamaan, vaikkakin hitaasti koska on niin paljon tätä matskuhankintaa. Sit tietysti se Chibi vähän hidastaa, ku sinne pitäs vielä ommella se takki ja häntä valmiiks. Ja näin lopuksi vähän aiheesta poiketen:

Chibiconin taidekuja paikan sisältöäni : >